Ajatuksia lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmista


Yle uutisoi 28.11  viidestä kipukohdasta lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmien hoidossa. 2000-luvulla on toistuvasti nostettu esille palvelujen tarpeen kasvava määrä. Viiden kipukohdan listan jatkoksi haluan nostaa esille ehdotuksia, joilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa. Näkemykseni perustuu pitkään kokemukseen terapian, psykiatrisen työn ja lastensuojelutyön kentällä sekä työryhmien ja ammattilaisten työnohjaukseen.

 

Ennaltaehkäisevien palveluissa tulisi huomioida paremmin psyykkisen kriisin kohtaaminen. Jokaiseen perheeseen liittyy väistämättä kehityksellisiä kriisejä ja myös traumaattisia kriisejä. Ennaltaehkäisevissä palveluissa tuli nähdä lapsen ja nuoren oireet adaptatiivisina korjausyrityksinä, joihin puuttuminenvälittömästi pienelläkin panoksella mahdollistaa sen, että luonnolliset kriisit eivät kehity jatkossa vaikeiksi kroonisiksi ongelmiksi. Jokaisen perheen elämään vaikuttaa myös sattuma. Onnettomuudet, kuolemat ja hankalat tilanteet kuuluvat elämään. Ongelmiksi ne muodostuvat vasta sitten, jos tapahtuman jälkeistä traumaperäistä stressiä ei ymmärretä ja päästä purkamaan.

Kelan ja sairaanhoitopiirien kilpailuttamat terapiat eivät riitä palveluita tarvitseville ja terapioihin on vaikea päästä. Terapioiden toteuttamisessa on vielä liikaa keinotekoisia rajoja eri koulukuntien ja työtapojen välillä, vaikka tieteelliset tutkimukset osoittavat hoidon perustuvan suhteen laatuun. Terapiapalveluiden piiriin pitäisi saada enemmän luovia ja psykofyysisiä terapioita ja työkaluja, joissa lasta ja nuorta voidaan hoitaa myös ilman puhetta. Lasten ja nuorten kasvavat mielenterveyden pulmat tulisi nähdä myös osana aikuisten ja perheiden pulmia. Hoidon tulisi tapahtua systeemisesti, vaikka kyseessä olisikin yksilöterapia.

Vaikeasti oireilevien lasten psykiatrinen hoito on puutteellista, jos he ovat lastensuojelun asiakkaina. Itsetuhoisten nuorten, viiltelevien nuorten, käytöshäiriöisten lasten, traumasta kärsivien lasten ja nuorten sekä kiintymyssuhteen häiröstä kärsivien lasten hoito palautetaan usein lastensuojeluun jolloin psykiatrinen, terapeuttinen ja psykososiaalinen arjen hoito eivät kommunikoi keskenään. Lastensuojelun työntekijät tarvitsevat yhä enemmän koulutusta, työnohjausta ja resursseja hoitaakseen näitä asiakkaita.

Järjestelmässämme terapia elitistyy helposti. Usein ns. vakavista häiriöistä kärsivät löytävät huonosti apua. Käytöshäiriöiden, nuorten persoonan kehityksen pulmien ja traumaperäisten häiriöiden hoitaminen terapiassa on usein puutteellista ja vaikeaa. Asiakkaat eivät sitoudu hoitoon ja ongelma kierretään puhumalla ”terapiakuntoisuudesta”. Riippuen terapiasuuntauksesta asiakas viettää hereilläoloajastaan vain muutaman prosentin vastaanotolla. Tämä ei useinkaan riitä korjaamaan vaikeita kehityksellisiä häiriöitä, joissa tarvitaan arjen toistoja. Terapeuttista osaamista tulisi siirtää ja kouluttaa enemmän lasten ja nuorten arkeen. Tarvitaan nepsy-ohjaajia, yhä osaavampia tukihenkilöitä ja ohjaajia, jotka voivat kulkea nuoren rinnalla riittävän pitkään. Vaikeiden häiriöiden kohdalla usein tiedon puute esimerkiksi traumasta ja persoonan kehityksen pulmista saa ”tärkeimmät” ihmiset nostamaan kädet pystyyn.

Vaihtuvuus ja katkenneet hoitosuhteet vaikeuttavat traumaan liittyvien dissosiaatiohäiriöiden ja stressiperäisten pulmien hoitoa. Suurimman osan vaikeasti oireilevista nuorista, jotka kuormittavat hoitojärjestelmää, tulisi löytää traumaa vakauttavia hoitomenetelmiä. Tällä hetkellä traumaperäisten häiriöiden vakauttaminen tapahtuu lähinnä teho-osastoilla ja sekin usein tiedostamatta. Traumaan liittyvien häiriöiden tunnistaminen ja hoito tulisi olla yhä keskeisempi osa lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden ehkäisemistä.

Valokuva: Terhi Hytönen

 

Jussi Sudenlehti

Perheterapeutti, psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti ja työnohjaaja

Suomen psykologisen instituutin vastaava kouluttaja (lapset, nuoret ja perheet)

 

Olemme pyrkineet omalta osaltamme vaikuttamaan näihin asioihin työnohjauksissa ja muun muassa seuraavissa koulutuksissa:

Psykiatrinen lastensuojelutyö

Kun puhuminen ei riitä

Psyykkisen kriisin kohtaaminen

Perheterapeuttinen lastensuojelu

Särkyvä mieli – lapsen ja nuoren psyykkinen oireilu

NEPSY-koulutukset