Tuore esimies: näin saavutat alaistesi positiivisen kunnioituksen

Uuden johtajan kannattaa muistaa, että oma toiminta on aivan eri tavalla suurennuslasin alla kuin rivityöntekijänä toimiessa.

Ylenitkö työntekijästä esimiesasemiin? Ensimmäinen tehtäväsi on luopua siitä mukavuudesta, jota koet kun sinusta pidetään.

Olet luultavasti aiemmin kommentoinut esimiestesi toimintaa kollegoillesi, perheellesi ja ystävillesi. Nyt kun olet itse esimies, samanlaisia asioita sanotaan luultavasti nyt sinusta. Se on OK – niin kauan kun jatkuvasti ansaitset toisten positiivisen kunnioituksen. Todennäköisesti saavutat sen, kun kohtelet ihmisiä rehellisesti ja luotat heihin.

Edellisessä osassa kirjoitimme siitä, miten tilanne muuttuu, kun ylenet johtotehtäviin. (https://psyk.fi/ylennyitko-esimieheksi-ota-huomioon-nama-viisi-muutosta) Tästä kirjoituksesta voit poimia yhdeksän vinkkiä uudessa tehtävässä toimimiseen ja kommunikoimiseen.

Ole nöyrä.

Älä kuitenkaan nöyristele. Hyväksy se, että teet virheitä, ja ole halukas myöntämään ne. Älä myöskään kehuskele uudella asemallasi tai menestykselläsi. Ihmiset voivat leuhkia tai mahtailla hyvin hienovaraisilla keinoilla, joten ole asiassa erityisen varovainen.

Ikävä totuus on se, että jotkut ihmiset voivat keskittyä virheisiisi ja jopa nauttia niistä. Voit kohdata myös vastustusta ja muutosvastarintaa, tai joku voi yrittää jopa suoraan sabotoida työtäsi.

Varaudu tällaisiin tilanteisiin ja käsittele niitä välittömästi mutta myös proaktiivisesti ennakoiden. Vaikka haluaisimme kovasti uskoa, etteivät ammattilaiset käyttäydy tällä tavoin, kokemus osoittaa toista. Fiksutkin ihmiset voivat olla hyvin raadollisia.

Puhu.

Kommunikoi tiimisi kanssa alusta lähtien. Sikäli kuin mahdollista, jaa siirtymävaihetta koskevat huolenaiheesi ja pyydä niihin muilta kommentteja. Luottamuksen rakentaminen tiimiin on tärkeää.

Joudut harjoittelemaan uudenlaisen suhteen solmimista. Saatat joutua käsittelemään niiden henkilöiden loukkaantumisen tunteita, jotka halusivat sinun paikallesi. Tässä tarvitaan diplomatiaa, herkkyyttä ja ymmärtämystä.

Ilmaise odotuksesi.

Uusi tiimisi ei ole luultavasti vielä tottunut työskentelytapoihisi esimiehenä. Selvitä omat rutiinisi, pyri tulemaan tietoisemmaksi omasta johtamisen käyttöteoriastasi ja tiedota reilusti, mitä on odotettavissa. Samalla kysele muidenkin odotuksia ja toiveita.

  • Aiotko pitää säännöllisiä tiimikokouksia?
  • Toimitko avoin ovi -periaatteella?
  • Mitkä asiat asetat etusijalle?
  • Miten pidät yhteyttä?
  • Mitkä ovat tavoitteesi?
  • Miten niitä arvioidaan?

Selvennä ja päivitä jatkuvasti odotuksiasi. Mitä pikemmin aloitat avoimen kommunikaation, sitä parempi.

Määrittele rajat.

Tiedät, että et voi olla kaikkien ystävä samalla tavoin kuin aikaisemmin. Mieti, mitä se tarkoittaa ja miten ihmissuhteesi tulevat muuttumaan.

Anna jokaiselle tasapuolisesti huomiota.

Vältä sitä, että viettäisit aikaa vain yhden ryhmän kanssa. Osallistu tiimin sosiaalisiin tilanteisiin, mutta lähde pois aikaisin, mieluiten ensimmäisenä, niin että tiimin jäsenet voivat puhua ja seurustella keskenään vapaasti.

Rakenna sosiaalista verkostoa uusien vertaisten (entisten esimiestesi) kanssa.

Koska tunnet aikaisemmat työtoverisi, sinun luulisi olevan helppo aloittaa keskustelu heidän kanssaan. Kaikki eivät kuitenkaan enää vastaa avoimuuteen samalla tavoin, joten muista hyväksyä ihmisten erilaisuus ja sovita tyylisi sen mukaisesti.

Varo sanojasi.

Et todellakaan voi olla enää yhtä vapaa mielipiteittesi suhteen kuin aikaisemmin. Kun ilmaiset olevasi tyytymätön johonkin, vaikutat tahtomattasikin tiimiisi. Jos sanot, että et pidä jostakusta henkilöstä, voit vaikuttaa tiimisi asenteisiin kyseistä henkilöä kohtaan.

Johtajana sinun on varottava, mitä sanot ja ymmärrettävä, että sanoillasi voit vaikuttaa tiimin jäsenten mielipiteisiin ja käyttäytymiseen.

Delegoi.

Johtajana tehtäväsi on muuttunut. Aiemmin tavoitteenasi oli, että työt tulevat tehdyiksi. Nyt tavoitteenasi on, että saat ihmiset tekemään työt, joten tehokas delegointi on äärimmäisen tärkeä taito.

Älä erehdy ajattelemaan, että voit tehdä kaiken, koska olet johtaja. Sinulla on samat taidot ja kyvyt kuin ennenkin, mutta jos et delegoi, voit tahattomasti välittää viestin ”En luota siihen, että tekisit sen yhtä hyvin kuin minä”. Delegointi on voimaannuttavaa. Se on motivoivaa ja synnyttää luottamusta.

Mitä nopeammin vakiinnutat luottamuksen, sitä vahvempi tulee uusi tiimisi todennäköisesti olemaan. On toinenkin syy, miksi sinun täytyy oppia delegoimaan: jos et tee niin, työtaakkasi kasvaa liian suureksi ja stressaannut, mikä johtaa tehottomuuteen työssä ja jämähtämiseen urallasi.

Kouluttaudu.

Liian usein uudet johtajat jätetään uppoamaan tai pysyttelemään pinnalla yksinään, ilman ohjausta. Työpaikalla tapahtuva oppiminen ei ole tässä yleensä paras menettelytapa. Ulkopuolinen coachaus tai selkeä johtamiskoulutus on parempi vaihtoehto. Muista olla aktiivinen oman kehityksesi suhteen ja etsi mahdollisuuksia parantaa johtamistaitojasi.

 

Tutustu johtamisen koulutuksiimme.

Vichyä polvessa, porkkanoita nenässä: opi kauppalista kerrasta ulkoa

Visualisoimalla voit painaa mieleesi pitkänkin listan sattumanvaraisia asioita. Tässä artikkelissa opetellaan visualisoimalla painamaan mieleen kymmenen kohdan kauppalista.

Visualisoinnissa asia kuvitellaan eli tehdään näkyväksi pukemalla se mielessä johonkin olomuotoon tai toimintoon. Visualisoinnin voima on siinä, että ihmiset lähes poikkeuksetta muistavat paremmin kuvallisia viestejä kuin kirjoitettua tekstejä.

Käytä rohkeita mielikuvia

Muistamisessa kannattaa hyödyntää mahdollisimman erikoisia, liioiteltuja, hauskoja, hulluja ja kirjaimellisestikin värikkäitä mielikuvia. Käytä rohkeasti kaikkea, mikä auttaa juuri sinua muistamaan. Näitä mielikuvia ei tarvitse koskaan paljastaa kenellekään. Voit siis hyödyntää kaikkea vaikka seksistä väkivaltaan ja oudoista väreistä liioiteltuihin kokoihin.

Jos olet joskus etsinyt kovalevyltäsi sinne varmuudella tallentamiasi asiakirjoja epätoivoisesti kansioita selaten, tiedät, miten paljon helpommin asiat löytyisivät, kun tiedät mihin kohtaan kovalevyä olet ne tallentanut. Sama pätee muistamiseen. Kun tallennat värikkään visualisointisi tuotoksen muistiin ikään kuin tiedostona tiettyyn paikkaan, voit “avata tiedoston” helposti silloin, kun sinun tulee tuo asia muistaa.

Hullunkurinen mielikuva + tietty tallennuspaikka = 100-prosenttinen varmuus, että asia pysyy muistissa.

Näin painat kauppalistan mieleesi

Opetellaanpa ulkoa kymmenen kohdan kauppalista:

  • Foliopaperia
  • Kynttilöitä
  • Juhlamokka-paketti
  • Maitoa
  • Margariinia
  • Lenkkimakkaraa
  • Vichyä
  • Sormiparistoja
  • Shampoota
  • Hammastikkuja

Sovitaan, että käytetään tallennuspaikkoina viittä kehostamme löytyvää kohtaa, jotka muistamme tutusta lastenlorusta:

  • Pää
  • Olkapää
  • Peppu
  • Polvet
  • Varpaat

Tallennetaan jokaiseen kohtaan kaksi ostoslistan tuotetta. Esimerkiksi näin:

1. Päähän tallennetaan foliopaperirulla ja kynttilöitä: “Pääsi ympäri kiedotaan foliopaperia niin, että näytät ufolta, minkä jälkeen korviisi työnnetään foliopaperin läpi kynttilät, nenääsi työnnetään niin ikään foliopaperin lävitse pari pienempää kynttilää ja vielä suuhusi työnnetään kynttilä, joka sytytetään palamaan.”

2. Olkapäille tallennetaan Juhlamokka-kahvipaketti ja maitoa: “Vasemmalla olkapäälläsi seisoo Paulig-tyttö kansallispuvussaan. Hänen toisessa kädessään on suuren matkalaukun kokoinen Juhlamokka-kahvipaketti ja toisessa kädessä höyryävä kuppi mustaa kahvia. Olkapäälläsi seisoo pienen pieni lehmä, joka kuiskaa korvaasi: “Lypsä maitoa” ja jonka utareet ovat suhteettoman pinkeinä niin, että niistä ruiskuaa maitoa valtoimenaan. Yksi maitosuihke osuu kohta toisella olkapäälläsi olevaan Paulig-tytön kahvikuppiin.”

3. Peppuun tallennetaan margariinia ja lenkkimakkaraa: “Sensuroitu mielikuva.”

4. Polviin tallennetaan Vichyä ja sormiparistoja: “Polvessa on niin paljon vettä, että loiske ja sihinä kuuluvat. Huomaat polvessasi pienen kiiltävän hanan, josta voi ottaa vettä ja se on kuplivaa vettä eli Vichyä. Polvessa on myös hanan vieressä pumppu, joka vaatii toimiakseen sormiparistoja. Lisäksi polvessa on erikoinen sormiparistoista rakennettu keinonivel.”

5. Varpaisiin tallennetaan shampoo ja hammastikut: “Huomaat, että varpaistasi kasvaa pitkiä karvoja niin, että ne muodostavat afrokampauksen tapaisen pöheikön, ja nämä varpaista kasvavat pöheiköt ovat siinä määrin likaantuneet, että ne vaativat shampoota. Yrität laittaa kenkää jalkaan, kun huomaat, että varpaiden kynsien alle on isketty teräviä hammastikkuja.”

Mikäli onnistuit luomaan riittävän värikkäitä ja visuaalisia mielikuvia kauppalistan tavaroista, ne ovat kaupassa käytettävissäsi. Sinun ei tarvitse muuta kuin käydä läpi tuttu lastenloru: pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat…

“Muista sämpylät, älä pehmennä liikaa” – anna palautetta rakentavasti

Kerran lennonopettajaksi opiskeleva hävittäjälentäjä kertoi minulle esimerkin siitä, miten hän itse antoi palautetta alkeislento-oppilaalleen.

Sämpylä: Hyvää on se, että tämäkin lento on vihdoin ohi.
Pihvi: Huonoa on se, että se meni kaikilta osin päin helvettiä.
Sämpylä: Hyvää on se, että edes jäätiin henkiin.

Vakavassakin mielessä tämä on hyvä malli palautteen antamiseen. Aloita sämpylän pohjapuolikkaalla eli nostamalla esiin hyvä asia. Seuraavaksi siirryt pihviin eli esität reilusti korjattavan asian. Päätä palautteenanto sämpylän kansipuolikkaalla eli esitä positiivinen yleisarvio.

Suomalaisilla työpaikoilla annetaan yleisesti ottaen liian vähän palautetta. Palautteella on kuitenkin tärkeä tehtävä, ja siksi sen antamiseen kannattaisi kaikkien opetella.

Palautetta on karkeasti sanottuna kahdenlaista: positiivista ja korjaavaa.

Ilman palautetta ihminen kokee itsensä näkymättömäksi

Jos työstä ei saa lainkaan palautetta, sen paremmin positiivista kuin korjaavaakaan, voi ihminen alkaa kokea itsensä näkymättömäksi ja tarpeettomaksi. Voi myös olla niin, että jos ihminen ei ole itse saanut koskaan palautetta, ei hän osaa sitä antaa itsekään muille. Silloin palautteen antamiseen täytyy opetella kuin käsikirjoituksesta.

Palautteenanto ei tapahdu vain esimieheltä työntekijälle, vaan myös pomon on tärkeää saada palautetta omasta toiminnastaan ja myös työntekijöiden on hyvä antaa palautetta toisilleen.

Positiivinen palaute nostaa itsetuntoa, lisää tehokkuutta ja työmotivaatiota, parantaa työilmapiiriä, vähentää vääränlaista työntekijöiden keskinäistä kilpailua, auttaa näkemään potentiaalin muissa ihmisissä ja parantaa myös kykyä vastaanottaa korjaavaa palautetta.

Miten annan rakentavaa palautetta

“Negatiivisen” palautteen sijasta kannattaa mieluummin puhua korjaavasta tai rakentavasta palautteesta. Korjaavalla palautteella tavoitellaan toiminnan muutosta. Jotta tavoitteella olisi parhaat edellytykset täyttyä, korjaava palaute kannattaa muotoilla oikeanlaiseen pakettiin.

Korjaavaa palautetta on yleensä parasta antaa kahden kesken. Palaute keskittyy tekemiseen, ei henkilöön. Kerro korjattavasta asiasta reilusti mutta kuitenkin niin, että varjelet palautteensaajan itsetuntoa. Tarkoitus ei ole lytätä eikä mennä henkilökohtaisuuksiin vaan kertoa, mitä voisi tehdä paremmin.

Tarjoa oivalluksia ratkaisuista. Ole täsmällinen ja yksilöi korjausehdotukset. Voit tarjota palautteensaajalle mahdollisuuksia oivaltaa ja viedä asiaa itse eteenpäin: kysy esimerkiksi “Jotta tämän saisi sujumaan paremmin, voisitko…” tai “Tulisiko sinulle mieleen muita vaihtoehtoja, miten…”

Jos pehmentelet liikaa, palautteella ei ole enää haluttua vaikutusta. Korjaavalla palautteella tavoitellaan toiminnan muutosta, joten palautteesta on käytävä selville, mitä toivotaan tapahtuvan.

Muista päättää positiivisesti

Päätä palautteenanto myönteisesti antamalla positiivinen yleisarvio. Anna realistinen kuva mutta herätä myös toivoa ja motivaatiota.

Joskus voi mennä suoraan pihviinkin, etenkin silloin, jos palautteen saaja tietää, että korjaava palaute on tulossa. Senkin voi alustaa tyyliin “Me tunnemme toisemme niin hyvin, että voimme varmaankin mennä suoraan asiaan”.

Aggressio on tunne, ei vielä teko

Kun kaikki on hyvin, osaamme hallita tunteitamme ja ymmärrämme tunteiden vaikutukset tekoihimme. Mutta kun tapahtuu jotakin äkillistä ja yllättävää tai kun väsymys, stressi tai hankalat asiat kaatuvat päälle, saatamme joutua sellaiseen tunnekuohuun, ettemme osaa tehdä järkeviä päätöksiä.

Tunteiden vallassa saatamme toimia niin, että joudumme katumaan myöhemmin. Myös omaksumamme asema äitinä, isänä, työpaikalla, kaveriporukassa tai harrastuksessa saattaa vaikuttaa siihen, miten helposti pinna palaa.

“Päässä vain naksahti!” “Kaikki pimeni!” Näin kuvailee henkilö, joka ei ole vielä oppinut riittävästi tunnetaitoja. Lähes jokainen ihminen kykenee päättämään, että ei koskaan käytä väkivaltaa itseä tai muita kohtaan.

Päätös ei yksin kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan monenlaisia taitoja. Taitoja pitää harjoitella niin kauan, kunnes opittu taito osataan paremmin kuin entiset toimintamallit. Joskus vanhasta pois oppiminen on vaikeaa. Vihaa ja aggression tunteita on kuitenkin mahdollista purkaa tavoilla, joista on hyötyä.

Aggressio ei vielä ole teko

Aggression taustalla voi olla useita tunnekokemuksia, kuten vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. Nämä voivat antaa meille voimaa, mutta joskus voimakas tunne saattaa myös lamaannuttaa.

Tunteet heräävät erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisillä eri tavoin. Kaikki tunteet ovat aitoja: ei ole olemassa sen enempää väärää tai huonoa kuin yksinomaan oikeaakaan tunnetta. Haastavista tunteista huolimatta pitäisi pystyä toimimaan niin, ettei mitään tuhoavaa ja peruuttamatonta tapahtuisi.

Aggressio on eri asia kuin väkivalta. Aggressio on emootio, ei vielä teko. Väkivalta on teko, joka on päätetty tehdä.

Aggression ja muiden hankalien tunteiden kanssa elämistä opetellaan koko elinikä. Perusteet luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Kuitenkin joka iässä voi oppia itsestään, toimintatavoistaan ja asenteistaan uutta ja muokata niitä rakentavaan suuntaan. Epäonnistumiset, pettymykset ja harkitsemattomat teot kuuluvat myös elämään, ja niidenkin kautta voi oppia.

Päätä rajat aggression purkamiseen

Aggressio aiheuttaa kehossa voimakkaita reaktioita:


  • Verenpaine nousee

  • Sydämen syke nopeutuu

  • Kädet alkavat hikoilla

  • Lihakset jäykistyvät

Aggression hetkellä kehoon alkaa virrata hormoneja, jotka saavat olemaan varuillaan, esimerkiksi testosteronia ja adrenaliinia. Aivot varautuvat “taistele tai pakene”-tilaan. Tässä tilassa ihminen unohtaa kaiken epäoleellisen ja keskittyy hetkeen. (Lisää aggression juurista ja tarkoituksesta edellisessä osassa)

Kun aggressio tai muu hankala tunne herää, tulee pakottava tarve tehdä jotakin. Jotkut älyllistävät tunteensa ja selittävät itselle sen syitä, ja se on hyvä tapa purkaa aggressiota.

Koska myös kehossa tapahtuu monenlaista, fyysiset reaktiot saattavat tuntua levottomuutena, ahdistuneisuutena tai sietämättömänä toiminnan tarpeena. Usein fyysinen toiminta, kuten huutaminen, jonkin esineen puristaminen tai ravakka liikkuminen auttaa.

Tarve toimia herää nopeasti, ja jos tällaista tilannetta ja omaa toimintatapaa ei ole pohtinut etukäteen, saattaa päätyä tekemään jotakin, mitä joutuu katumaan myöhemmin. Vaikka ahdistuksensa saisi puretuksi nopeasti esimerkiksi potkaisemalla jotakin esinettä, saattaa kiusallisesti huomata hetken päästä vaikkapa varpaansa murtuneen. Mikäli joutuu vielä pitkälle sairaslomalle, joutuu vääjäämättä katumaan tekoaan.

Siksi on tarpeen miettiä etukäteen, mikä on sallittua ja mitä ei kannata tehdä. Toimintarajansa voi päättää itse.

Aggression purkamiselle on hyvä asettaa ainakin seuraavat rajat:

  • Ketään ei saa satuttaa.
  • Mikään ei saa rikkoutua.
  • 
Mitään peruuttamatonta ei saa tapahtua.

Tunteet menevät ohi, mutta se vie aikaa

Tärkeintä on tietää, että tunteet menevät itsestään ohitse. Pikkuhiljaa hormoneja ei erity enää aiempaa määrää ja niiden vaikutus alkaa vähentyä. Mitä suurempi tunneryöppy, sitä suurempi määrä hormoneja, jotka poistuvat elimistöstä vakionopeudella. Suuresta tunneryöpystä palautuminen vie aikaa.

Lopulta verenpaine laskee ja sydämen lyönnit harvenevat. Psykoemotionaalinen rauhoittuminen tapahtuu siis fysiologian ehdoilla.

Itsen rauhoittaminen on taito, joka vaatii opettelua. On mahdollista harjoitella erilaisia tekniikoita ja tehdä esimerkiksi hengitysharjoituksia, jotka voivat ehkäistä aggression tunteen eskaloitumisen. Tämä edellyttää sitä, että harjoituksia tehdään ajoissa – ennen voimakasta tunneryöppyä. Uutta ei voi oppia, kun käy ylikierroksilla.

Harjoitteleminenkaan ei vielä takaa, että stressin vaikutuksen alaisena pystyy toimimaan juuri kuten on suunnitellut. Kun opettelee tunnistamaan etukäteen mahdolliset riskitilanteet ja pienimmätkin merkit kiihdyttävästä tilanteesta, stressitason liian nopeaa nousua on mahdollista ehkäistä.

Rauhoittumisen myötä ajatus kirkastuu ja mieli pystyy käsittämään useampia asioita kuin aggression tunteen ollessa valloillaan. Asioiden käsittelyyn tarvitaan aikaa. Vanha neuvo toimii edelleen: joskus on parempi nukkua ensin yön yli.

Tule kuulemaan ajassamme esiintyvästä vihasta, sen eri ilmenemismuodoista, syistä ja seurauksista ja ennen kaikkea siitä, mitä asialle voi asiantuntijoiden toimesta tehdä: VIHASEMINAARI 28.2.2019

Ihminen tarvitsee aggressiota

Taistele, pakene tai jähmety – nämä ovat ihmisenkin kolmen alkukantaista tapaa reagoida.

Aggressioon suhtaudutaan usein vain kielteisesti, mutta sillä on tarkoituksensa. Aggressio on muutosvoima, jota ilman ihminen olisi kyvytön toteuttamaan tahtoaan.

Tarvitset aggressiota esimerkiksi silloin, kun sinusta tuntuu, että jokin on väärin ja haluat saada aikaan muutoksen. Samoin tarvitset aggressiota silloin, kun tunnet, että toinen ihminen kohtelee sinua väärin ja haluat puolustaa itseäsi. Aggressiota tarvitset myös silloin, kun voimakkaat tunteet tulevat pintaan ja vastustat omia väkivaltaisia yllykkeitäsi.

Aggressio on siis ihmiselle tarpeellinen tunne, mutta sen kanssa pärjääminen voi vaatia opettelua.

Aggression juuret

Vihalla ja aggressiolla on ollut tärkeä merkitys ihmislajin säilymisen näkökulmasta. Kun vaara uhkaa, on ihmisellä ollut kolme vaihtoehtoa:

  • jähmettyä ja passivoitua
  • ottaa jalat alle ja paeta
  • tai taistella vastaan.

Ajat ovat muuttuneet, mutta ihminen ei juurikaan. Pohjimmiltamme toimimme edelleen samojen periaatteiden mukaan. Siksi meidän on toisinaan ohjelmoitava aivomme uudelleen.

Sovelletaanpa näitä periaatteita toimintaamme ihmissuhteissa.

  • Vältteletkö ristiriitoja? Pakeneminen ei ole pidemmän päälle hyvä tapa, sillä ristiriidat on parempi kohdata ja ratkaista rakentavasti.
  • Pelkäätkö riitelyä? Ihmissuhteissa, joissa osapuolet kunnioittavat toisiaan ja luottavat toisiinsa, uskalletaan altistua riitelylle, koska kumpikin tietää, ettei toinen tahdo pahaa. Jatkuva riidan välttely kertoo ongelmista suhteessa. Jos puolisot eivät uskalla riidellä keskenään, he saattavat suostua sietämään sietämätöntä aivan liian pitkään.
  • Saako ristiriita sinut passivoitumaan? Jos parisuhteen toinen osapuoli systemaattisesti reagoi ristiriitoihin jähmettymällä, puoliso kokee sen helposti välinpitämättömyytenä.

Aggressio itsetunnon rakentajana

Aggression tunne koulii vahvaksi ja antaa ihmiselle energiaa toimia sellaisten asioiden puolesta, joita hän itse arvostaa. Aggressio antaa ihmiselle uskallusta puolustaa määrätietoisesti arvojaan käyttämättä silti tuhoavia tai peruuttamattomia ratkaisuja.

Kun ihminen uskaltaa pitää puoliaan tai taistelee oikeudenmukaisuuden puolesta, hän saa voimakkaan tunteen onnistumisesta. Hän voi kokea jopa muuttavansa maailmaa. Onnistuminen tuo kokemuksen itsestä uskaltavana selviytyjänä, ja itsetunto kasvaa.

Aggressio puolustautumisessa

Aggressio tuo puolustautumiseen tarpeellista energiaa, kun ihminen joutuu tilanteeseen, jossa joku vaikkapa nälvii tai sortaa oikeuksia. Tarvitaan paljon aggression antamaa energiaa, kuten rohkeutta, määrätietoisuutta, itsevarmuutta ja sisua, että pystyy sanomaan ei silloin, kun se on tarpeen.

Vaatii kuitenkin harjoittelua oppia puolustamaan itseään siten, ettei itse käytä fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa tai riko välejään toisten kanssa. Ihmisen on arkielämässä pärjätäkseen opittava tietämään, millainen toiminta on sallittua ja mitä kannattaa tehdä.

Lait, normit, säännöt ja monenlaiset sopimukset yhteisöissä sanelevat rajat. Myös ihmissuhteissa on sekä sopivaa että sopimatonta käytöstä.

Aggressio tunteiden tunnistamisessa ja hyväksymisessä

Kun vihan tunne herää, omien väkivaltaisten yllykkeiden vastustaminen vaatii aggressiota.

Väistämättä ihmisten kanssa toimiessa herää erilaisia, voimakkaitakin tunteita, mutta aina ei saa tai kannata toimia juuri sillä tavalla, miltä itsestä hetkellisesti tuntuu – esimerkiksi aggression vallassa voi tehdä jotakin, mikä kaduttaa myöhemmin.

Kaikkien kanssa ei voi olla samaa mieltä, mutta silti pitää osata käyttäytyä niin, ettei tee mitään typerää ja tuhoavaa.

Mitä tehdä, kun voimakas tunne valtaa mielen ja kehon

  • Ota aikalisä, jos mahdollista. Anna keholle ja mielelle aikaa rauhoittua.
  • Havainnoi tunnetta ja nimeä se. Katso sitä kuin ulkopuolelta, objektiivisesti. Mieti, miksi tunnet niin. Sinulla on lupa tuntea erilaisia tunteita.
  • Huomaat, että jo aikalisän ja etäisyyden ottaminen helpottaa. Keho alkaa rentoutua. Voit huomata tuntemusten olevan tilapäisiä reaktioita.
  • Harjoittele aggression purkamista ja rauhoittumista ennen kuin kiihdyttävä tilanne on päällä.

Aggression purkamista voi harjoitella

Aggression tunteen kanssa pärjääminen on asennekysymys. Aggressio on tunne, ja tunteita on jokaisella. Jokainen voi päättää ja opetella itse, miten purkaa aggressiota. Lisää aggression purkamisesta seuraavassa kirjoituksessa.

Tule kuulemaan ajassamme esiintyvästä vihasta, sen ilmenemismuodoista, syistä ja seurauksista sekä siitä, mitä asiantuntijat voivat asialle tehdä: Vihaseminaari 28.2.2019

Neuropsykiatrisia vai psykososiaalisia oireita?

Neuropsykiatrista vai psykososiaalista?

Yleisimpiä lapsilla esiintyviä kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä ovat tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD/ADD), autismin kirjon häiriöt, oppimis- ja erityisvaikeudet (mm. kielellinen erityisvaikeus) ja Touretten oireyhtymä. Neuropsykiatrisille häiriöille on tunnusomaista runsas komorbiditeetti eli kahden tai useamman (itsenäisen) sairauden samanaikainen esiintyminen. Tämä asettaa myös erotusdiagnostiikan kannalta erityisiä haasteita lasten ja nuorten tutkimuksessa. Neuropsykiatrisissa häiriöissä ilmenee usein vaikeuksia muun muassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kielellisessä ja ei-kielellisessä viestinnässä, omantoiminnan ohjauksessa ja itsesäätelyssä (mm. tunnesäätely).

ADHD-diagnoosin voivat saada ihmiset, joilla on hyvinkin erilainen oirekuva. Samallakin ihmisellä oireilu yleensä ajan saatossa muuttuu. Siksi diagnoosikin voi muuttua ajan myötä. Varsin tavallista on, että lapsuuden ylivilkkaus vähenee nuoruudessa tai viimeistään nuoressa aikuisuudessa niin, että aikuisena diagnoosi onkin ADHD ilman ylivilkkautta – eli ADD. Tosin ADD:n diagnostinen asema ei ole yhtä vakiintunut kuin ADHD:n.

Varmaa kuitenkin on, että lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit ovat viime vuosina lisääntyneet räjähdysmäisesti eri puolilla maailmaa. Jotkut ovat alkaneet epäillä, että diagnooseja jaettaisiin liikaa ja osittain jopa hieman kyseenalaisin perustein.

Lapsuusiän autismi, Aspergerin oireyhtymä ja epätyypillinen autismi muodostavat yhdessä autismikirjon häiriöt, joiden esiintyvyys on n. 6-7/1000 väestöstä. Pääoireet muodostavat niin kutsutun autistisen triadin, johon kuuluvat sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation laadulliset poikkeavuudet sekä stereotypiat, joilla tarkoitetaan rajoittuneita, toistavia ja kaavamaisia käyttäytymispiirteitä, kiinnostuksen kohteita ja toimintoja. Lisäksi monilla voi olla aistitoiminnoissa poikkeavuuksia, neurologisia poikkeavuuksia, psykiatrista komorbiditeettia sekä näkökyvyn, kuulon tai motoriikan häiriöitä.

Milloin on kyseessä ADHD, entä milloin lähinnä temperamenttien yhteentörmäys? Tai kohtaako lapsi kenties ylivoimaisia haasteita koulussa, vai voisiko joskus olla kyse ongelmista perheessä?

Niinpä. Se ei olekaan mikään helppo homma varmuudella aina selvittää. Mutta alan tutkimusten kehittyessä ja uusien hoitosuositusten myötä siitä on kuitenkin tullut verrattain paljon helpompaa. Arviointiin on kehitetty uusia käyttökelpoisia tutkimuksissa validoituja hyviä välineitä. Sanoisin jopa niin, että jos toimitaan ADHD:n voimassa olevan 31.5.2017 julkaistun käypä hoito suosituksen mukaisesti, niin kyllä aika hyvällä osumatarkkuudella tämäkin asia kyetään selvittämään.

Kaikilla alan ammattilaisilla ei kuitenkaan tämän ajan hektisyydessä ole aikaa, voimavaroja, saatika aina edes mahdollisuuksia pysytellä kärryillä kaikista tärkeistäkään omaa työtä koskevista hoitosuosituksista. Alan uuden ja viimeaikaisten keskeisimpien tutkimusten lukemisesta ja niiden tärkeimpiin tutkimuslöydöksiin perehtymisestä saavat useimmat vain haaveilla.

Tässä yksi mahdollinen tarjouma niille, joiden aika on kortilla.

ADHD:n uudet hoitosuositukset 28.2.2019 klo 9-16 Helsinki – koulutus myös striimataan, joten osallistuminen verkon välityksellä on mahdollista. Lue lisää…

 

Vältä ansat, jotka tappavat hedelmällisen keskustelun – kuusi vinkkiä

Työpaikoilla käydään jatkuvasti keskusteluja, joissa osapuolet kuvittelevat olevansa dialogissa, vaikka todellisuudessa meneillään on rinnakkaisia monologeja. Eikä tämä rajaudu vain työpaikoille, vaan samaa tapahtuu myös kotona.

Ihmisten välinen vuorovaikutus voidaan nähdä dialogisena keskusteluna, jossa etenemisen välineitä ovat esimerkiksi erilaiset kysymykset. Vuorovaikutus voi tyssähtää ansoihin, mistä seuraa, että dialogista tulee monologi. Nämä ansat ovat useimmiten johtajan tiettyjä puhetapoja, jotka lisäävät kitkaa keskustelussa.

Napit vastakkain on vaikea kuunnella

Ihminen ajautuu näihin ansoihin herkemmin silloin, kun hän kokee olevansa keskustelukumppanin kanssa vastakkaisilla puolilla. Ilmapiiri muuttuu. Keskustelutilanteesta tulee vaikea, ja toista osapuolta on hankalaa kuunnella laadukkaasti.

Kaikenlaisissa keskusteluissa olisi luonnollisesti tärkeää, että vuorovaikutus onnistuisi parhaalla tavalla. Onhan keskustelun päämääränä usein päästä johonkin yhteiseen tavoitteeseen, esimerkiksi kohentaa työyhteisön ilmapiiriä, kehittää työtä saadun palautteen perusteella tai vaikka ratkaista parisuhteen kipupisteitä kotioloissa.

Kuusi vinkkiä: näin parannat vuorovaikutuksen laatua

Tässä kuusi esimerkkiä tavanomaisista vuorovaikutusta heikentävistä ansoista, joita välttämällä parannat vuorovaikutuksen laatua.

Laadimme vinkit johtajan näkökulmasta työtilanteisiin erityisen hyvin istuviksi, mutta voit mainiosti soveltaa niitä kaikenlaisiin keskusteluihin. Myös toisen saappaisiin asettuminen tekee hyvää, joten anna vinkeille mahdollisuus, vaikket olisikaan esimiesasemassa.

1. Kysymys–vastaus

Ansa:
Peräkkäisiä kysymyksiä on liikaa.
Kysyjä kerää paljon tietoa vastaajalta.
Johdettava vastaa lyhyesti ja on passiivinen.

Korjaa näin:
Kuuntele tarinaa mielenkiinnolla.
Esitä enintään kolme kysymystä peräkkäin.
Vahvista ja reflektoi, mutta älä heti arvota vastauksia, varsinkaan ilman että toinen osapuoli sitä pyytää.

2. Kannanotto

Ansa:
Johtajan kannanotto saa johdettavan puolustautumaan.
Ongelma säilyy ja piiloutuu, ja alkaa peli.

Korjaa näin:
Kysy, mitä johdettava itse ajattelee asiasta.
Käytä hänen omia ilmaisujaan, ei määrittelyä.
Kuuntele, mikä on hänen mielestään olennaista.

3. Asiantuntija

Ansa:
Johtaja neuvoo liian innokkaasti.
Johdettavan vastuullisuus vähenee.
Johdettavan kiinnostus yhteistyöhön vähenee.

Korjaa näin:
Jaa tietoa maltilla. Tiedolla on aikansa.
Anna tietoa silloin, kun johdettava sitä pyytää.
Varmistu siitä, että saat luvan neuvoa.

4. Leimaaminen

Ansa:
Luokittelu koetaan leimaamiseksi. Joskus teemme sitä huomaamatta.
Luokittelu herättää vastarintaa, loukkaantumista ja puolustushalua.
Luokittelu aiheuttaa epärakentavaa ristiriitaa.

Korjaa näin:
Pyri kiinnittämään huomio huoliin, haittoihin ja seurauksiin.
Voit varovasti kysyä johdettavalta hänelle tärkeiden ihmisten ajatuksista ja mahdollisista huolista.
Määritelkää yhdessä: mistä tässä on kyse?

5. Kiirehtiminen

Ansa:
Johtaja kiirehtii muutokseen.
Johdettava kokee, ettei hän tule kuulluksi eikä asiaa tutkita tarkasti.

Korjaa näin:
Mieti, mikä on johdettavan elämän kokonaisuus ja miten hän sen itse hahmottaa.
Mikä on johdettavan kannalta nyt ajankohtaista?
Opettele motivointistrategioita (niistä lisää toisessa kirjoituksessa myöhemmin).

6. Syyttäminen

Ansa:
Syyllisen on löydyttävä vaikka väkisin.
Sekä johtaja että johdettava etsivät syntipukkia.
Esiin tulee selityksiä mutta ei ratkaisuja.

Korjaa näin:
Totea kysymys syyllisyydestä vaikeaksi.
Kysy avoimia kysymyksiä merkitysten selvittämiseksi.
Mikä toista osapuolta huolestuttaa, mikä auttaisi eteenpäin?

Vuorovaikutus voi tökkiä, vaikkemme olisikaan syyllistyneet näihin ansoihin. On useita muitakin syitä vuorovaikutuksen estymiseen – esimerkiksi aihepiiri, joka on arvostelulle arka, keskustelukumppanin vaikeus luottaa ihmisiin tai pelko leimautumisesta tai potkuista.

Mikroilmeet ja -eleet

Miten pärjätä kaikissa tilanteissa

Ihmismielen johtamisen selkeät vuokaaviot – johtamisen psykologiaa insinööreille

Taitava johtaja huomaa paljon puhuvat katseet


Suurin osa vuorovaikutuksestamme on nonverbaalista eli kehon asennon, eleiden ja ilmeiden välittämää. Tämä pätee myös sosiaaliseen kanssakäymiseen työpaikalla. Ilmeitä ja eleitä tulkitsemalla voi päästä selvyyteen siitäkin, mitä ei suoranaisesti sanota ääneen.

Taitava johtaja osaakin käyttää psykologista silmää ja tulkita alaisiaan oikein. Näin voidaan välttää väärinkäsityksiä ja edistää sekä työn tehokkuutta että työssä viihtymistä.

Mitä ovat mikroilmeet?

Nonverbaalista viestintää tulkittaessa erityisen paljastavia ovat mikroilmeet, jotka syntyvät, kun ihminen yrittää salata tunteensa. Mikroilme kestää alle sekunnin ja siksi niitä on vaikea myös havaita. Joillakin on kuitenkin luonnostaan parempi alitajuinen kyky tulkita muiden ihmisten mikroilmeitä.

Tiedostamattomia mikroilmeitä on vaikea kontrolloida, joten ne paljastavat usein ihmisestä enemmän kuin pidempään kestävät ilmeet ja eleet, joita ihminen voi säädellä. Jos johtaja osaa tulkita alaisensa tai neuvottelukumppaninsa mikroilmeitä, voi hän päästä jyvälle heidän todellisista tunteistaan riippumatta siitä, mitä he ääneen sanovat.

Esimerkiksi jos esimies antaa alaiselleen yllättävän työtehtävän, voivat kulmien ja suun asento ensimmäisen sekunnin aikana paljastaa, mitä alainen uudesta tehtävästä todella ajattelee, ennen kuin hän ehtii säätää tietoisesti ilmettään.

Mitä asentosi ja eleesi kertovat?

Työpaikalla johtajan kannattaa myös itse kiinnittää huomiota asentoonsa ja eleisiinsä. Olipa tarkoituksena dominoida tai viestiä alaisille vilpittömyyttä ja avoimuutta, työntekijä todennäköisesti huomaa, mikäli elekieli on ristiriidassa puheen kanssa. Viestiikö johtajan kehon asento ylemmyyden tunnetta vai avaako hän kämmenensä rehellisyyden merkiksi?

Käsien ja jalkojen asento sekä katsekontakti merkitsevät paljon. Jos katse harhailee ympäriinsä ja kädet ovat aina puuskassa, ei avointa vaikutelmaa synny, vaikka jutustelu olisi sävyltään kuinka mukavaa.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että eleissä ja niiden välittämissä viesteissä on paljon myös yksilöllistä vaihtelua. Se, miten pitkää katsekontaktia ihminen pitää miellyttävänä ja mikä käsien asento tuntuu luontevalta, on pitkälti yksilöllistä.

Miten kulttuurierot vaikuttavat?

Lisäksi kulttuurilla on suuri vaikutus. Esimerkiksi Suomessa ei kätellessä ole sopivaa tarttua käteltävään henkilöön molemmilla käsillä. Vierasta henkilöä käteltäessä vapaalla kädellä saa korkeintaan koskettaa kevyesti käteltävän kyynärpäätä.

On kuitenkin kulttuureja, joissa molempien käsien käyttö kätellessä on hyvin tavallista ja tämä on hyvä ottaa huomioon kansainvälisessä työympäristössä. Kuten muutenkin ihmisten käytöstä tulkittaessa, myös nonverbaalin viestinnän kohdalla oikeisiin tulkintoihin pääsee vain, jos ottaa kulttuurierot huomioon.

Mikroilmeet ja -eleet

Miten ehkäistä väkivaltatilanteita työssä? Opi hallitsemaan tilannetta viestinnän keinoin

“Ainahan minä olen mustelmilla”, sanoo muistisairaiden parissa työskentelevä joensuulainen sairaanhoitaja Ritva (https://yle.fi/uutiset/3-9894154).

Ritvan kohtalo on hoitoalalla hälyttävän yleinen. Suomalaiset vanhustenhoitajat kokevat työssään enemmän väkivaltaa kuin kollegansa muissa Pohjoismaissa, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta. Laitoshoidossa työskentelevistä jopa 80 prosenttia on kohdannut väkivaltaa vuoden aikana.

Syynä ovat asiakasrakenteen lisäksi useat työolosuhteisiin liittyvät tekijät, kuten kiire, rooliristiriidat ja työn itsenäisyys. Myös oikeudenmukaisella johtamisella ja hyvällä tiimityöllä on merkitystä.

Väkivaltaan on THL:n tutkimuksen mukaan mahdollista jossakin määrin vaikuttaa työntekijöiden omalla toiminnalla. Hoitajat ehdottivat muun muassa parityöskentelyä, kiireetöntä ilmapiiriä, joustavaa aikataulutusta ja sopivan pieniä toimintayksiköitä.

Yhdeksän kymmenestä tilanteesta voidaan ehkäistä

Olen itse työskennellyt muun muassa suuressa kuntoutusyksikössä ja perheneuvolassa sekä pitänyt psykoterapeutin ja perheterapeutin yksityisvastaanottoa. Olen huomannut, että uhkaavia tilanteita ja väkivaltaa kohtaavat hyvin monenlaiset työntekijät koko sosiaali- ja terveysalalla.

Perehdyttyäni tarjolla oleviin fyysisen rajoittamisen ja terapeuttisen fyysisen hallinnan menetelmiin minua alkoi kiinnostaa entistä enemmän se, mitä voisimme tehdä, ettei meidän tarvitsisi otella asiakkaidemme kanssa.

Yli yhdeksän kymmenestä sattuneesta väkivaltatilanteesta olisi voitu ehkäistä ennalta, jos

  • työpaikan tilojen ja kalustuksen suunnitteluun olisi kiinnitetty enemmän huomiota
  • työntekijöiden määrä ja työn laatu olisi resursoitu oikein
  • työntekijöillä olisi ollut riittävästi tietoa väkivaltaisen käyttäytymisen ennakkomerkeistä ja toimintaohjeita erilaisiin tilanteisiin
  • työntekijöillä olisi ollut taito asennoitua tilanteisiin oikein
  • käytössä olisi ollut edes jonkinlaisia hälytyslaitteita.

Väkivallan preventiota opetetaan peruskoulutuksissa mielestäni hämmästyttävän vähän. Kun kirjoitin aiheesta kirjaa “Väkivallan preventio sosiaali- ja terveysalalla”, pidin samalla koulutuksia ympäri Suomea. Jo pelkästään kirjan tekoaikana 500 ihmistä kävi tuon aiheesta pitämäni koulutuksen. Myös THL:n tutkimuksessa tuli ilmi, että hoitajat kaipaavat erityistä koulutusta muistisairaiden ja muiden haastavien asiakkaiden kanssa työskentelyyn.

Ohjeita uhkaavan tilanteen hallitsemiseen

Kun ympäristö ja työn resurssit ovat kunnossa, yksi tärkeimmistä asioista, joita hoitaja tai muu alan ammattilainen voi itse tehdä, on opetella säätelemään omaa käytöstään tilanteen mukaan.

Itse asiassa asiakkaan puhuttaminen on paras itsepuolustus, sillä puhuva ihminen harvemmin samaan aikaan hyökkää.

Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää, mutta rauhoittaminen onnistuu parhaiten silloin, kun pystyt ymmärtämään vastapuolen näkökulman. Näytä, että ymmärrät, miksi asiakas on vihainen ja annat hänelle luvan tuntea niin.

  • kuuntele ja ole aidosti kiinnostunut
  • puhuttele nimellä ja kohtele yksilöllisesti
  • rohkaise puhumaan, kysy tarkentavia kysymyksiä
  • käytä me-muotoa: “yhdessä löydämme ratkaisun”
  • henkilöi myös itsesi, esittäydy
  • jos muuta henkilökuntaa on läsnä, viestikää myös keskenämme rauhallisesti.

Väkivallan preventiota käsitellään myös koulutuksessamme, joka sopii kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Tutustu koulutukseen.

Raul Soisalo
Instituutin johtaja

Kirjoituksen lähteenä on hyödynnetty myös THL:n julkaisua: Josefsson K., Sinervo T., Vehko T. Mikä selittää hoitajiin kohdistuvaa väkivaltaa vanhustenhuollossa? Tutkimuksesta tiiviisti 9, huhtikuu 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.