Kukapa olisi uskonut 2 vuotta sitten, mitä kaikkea olemme ihmiskuntana saaneet viimeisen kahden vuoden aikana kokea. Koronaa ja sen seurauksia – ei, en olisi arvannut. Suezin kanavan äkillistä tukkoon menoa, no juu, vielä vähemmän kuin koronaa olisin uskonut sen olevan ikinä mahdollista. 

Yllä olevan juureen leivottu pizza osoittaa hyvin, miten kauniisti juurikohotetun pizzan reunat kohoavat, ilman että taikina olisi ikinä nähnytkään hiivaa. Ja miten ovatkaan nuo reunacornizzionet rapeita, se pitää vain kokea. 

Alla oleva kuva puolestaan todistaa sen, ettei ollut yhden eikä kahden eikä kolmenkaan tahon intressi se, että Suezin kanavan tukko pysyy ja paranoo. Hyttysellä yritettiin korjata Jumbojetin pulmaa. Tilanteessa ei missään vaiheessa ole keskusteltu siitä mitkä olivat jonossa seuraavat laivat, kummassakin suunnassa. Nämä eivät ole salaisuuksia, vaan ihan yleisesti löydettävissä olevaa tietoa. Kanavalla ei ollut missään vaiheessa poikkeuksellista merenkäyntiä, enkä tiedä miten siellä edes voisi koskaan olla. Itse mietin, kas kun eivät seuraavana jonossa olevat alukset halunneet avittaa, hieman hinaamalla tai jopa hieman pökkäämällä kontaktissa – Evergreenin perähän oli ensimmäisen viikon ihan valtoimenansa irti, eikä sen keulakaan ollut mitenkään todellisuudessa jumissa, kunnes rannan pikkukaivurit saivat ensin keulan ja lopulta peränkin menemään jumiin rantaan. Mutta silloinkin, koko ajan, lähellä oli aluksia, jotka olisivat voineet oikaista aluksen. Eikö apua pyydetty, vai eikö sitä suostuttu ottamaan vastaan. Nämä ovat kysymyksiä, jotka jäävät tulevaisuuden merenkulun historian tutkijoiden selvitettäviksi. 

Miksikö? No kun siellä enimmäkseen aluksia ajavat maailman kokeneimpiin suuralusten merikapteeneihin lukeutuvat valantehneet luotsit, joiden ollessa komentosillalla ei aluksen varsinainen päällikkö käytännössä hyvin paljoa käytännön asioille mitään mahda, kun puhutaan tämän tason “ohjausvirheestä” – olkoonkin, että hän siellä niistä juridisesti yhä silloinkin vastaa. Yllä olevassa kuvassa alus ei edes vielä ole kunnolla jumissa, vaan mikä tahansa sen takana ollut laiva olisi kyennyt hinaamaan sen irti. 

En halua vähäisessäkään määrin tulla leimatuksi merenkulun foliohattutohtoriksi, mutta väkisinkin tulee mieleen lukuisista valokuvista, että niinköhän niissä kaikissa välttämättä ollaan auttamassa laivaa irti, vai voisiko jopa ajatella, että jos haluaisi varmistaa aluksen pysymisen kanavantukkeena, niin se voisi olla järkevä selitys seuraaville kuville, joita tosin on esitetty kuvina, joissa yritetään selvittää sen ajan suurinta kansainvälistä kriisiä, joka lopulta saattoi sillä hetkellä olla kovempi kuin koronakaan siihen mennessä:

Panaman kanava on ainoa merenkulun luotsauksen poikkeus koko maailmassa. Jos sen läpi aikoo, joutuu kukin laivayhtiö palkkaamaan siksi aikaa sikäläisen valantehneen Panaman kanavan luotsinkirjan omaavan merikapteenin laivan päälliköksi, jolloin aluksen varsinainen päällikkö saa vaikka poistua laivastaan siksi aikaa ostoksille Panamacityyn. Eikä sielläkään tingitä STCW pätevyyksistä, vaan ne toimivat lähtökohtana. Panaman kanavassa ei ole epäselvyyttä alusta tosiasiassa ohjaavan henkilön vastuista ja velvollisuuksista. Toisin kuin Suezilla. Olen tähän mennessä tilannut luotsin laivaan tasan tarkkaan yhden kerran, viedessäni yhtä laivaa mereltä Saimaalle. Käsillä oli yli 15 vuoden tauko kaikessa veneilyssä, saati ammattimerenkulussa, joka oli syy sille, että tilasin venäläisen ammattiluotsin avukseni, ikään kuin varmuuden välttämisen ehkäisemiseksi. Tiesin, että joutuisin maksamaan siitä ko. aluksen kokoluokassa lähes sata euroa… Luotseille on merellä omat odotuspaikkansa ja omat kyytiinottoalueensa. Kun viimeisen kyytiinottoalueen raja alkoi häämöttää yritin kysellä, onko luotsi tulossa. Minulle vastattiin näin: Ei ole luotsia tulossa. Kysyin miksi ei, vaikka olen tilannut luotsin. Vastattiin siihenkin vielä: koska aluksen päällikkö on ennenkin ajanut tämän välin, ette tarvitse luotsia. Mielessäni mietin, että lukeekohan heidän paragraahveissa, miten toimia tilanteessa, jos päälliköllä sattuisi olemaan alkava dementia tms…

En siis ikinä ole, vakavista pyrkimyksistä huolimatta koskaan ajanut laivaa, venettä, enkä edes soutanut soutuvenettä, saati melonut kanoottia luotsin kanssa. Isäni toimi vuosikymmenet luotsina, mutta myös yhtä monen vuosikymmenten ajan noiden suurimpien “suezinsulkijoiden” päällikkönä.

Suezin kanavan tukkoon menoon seurauksia olivat mm. ihmiskuntaa kohdannut täysin uudenlainen pula-aika, josta keskustellaan julkisesti hämmentävän vähän, foliohattukerholaisten energian kuluttua loppuun koronarokotteita vastustaessaan. Suezin skandaali, koronan myötävaikutuksella, mahdollisti lukuisten tietojärjestelmien komponenttien omituisen pula-ajan ja ennen muuta niiden nopeatahtisen hinnan nousun. Väitän, että tämä hinnan nousu on ollut määrätyillä tahoilla alun alkaen hartaimpana toiveenaan ja tavoitteena.

Komponenttien hinnat ovat siis pompsahtaneet, ilman että niiden laatu olisi mitenkään parantunut. Paikka paikoin täsmälleen samojen komponenttien hinta on tuplaantunut 2 vuoden takaisiin hintoihin verrattuna. No eipä näistä paljon kukaan tosiaankaan keskustele. 

Suezin kanavan kriisin seuraukset koskettavat hyvin laajasti koko ihmiskuntaa, silti siitä ei juurikaan enää keskustella. Minun on vaikea ymmärtää mitään muuta syytä Suezin kanavan tukkeutumiselle kuin sen, että se oli tahallinen teko, jonka masinointi ei varmastikaan tullut halvaksi. 

Syyllisiä jos miettii, niin tähänkin voisi kokeilla soveltaa “follow the money” -tyyppistä selvittelytaktiikkaa. Tiedä vaikka sieltä löytyisi mitä kaikkea mielenkiintoista.

Tässäpä oli jälleen – etten sanoisi verrattain – ellei puuduttava, niin ainakin hieman pitkähkö johdanto varsinaiseen asiaani. Koronan myötä opettelin valmistamaan ruisleivän ja vieläpä juureen hiivan sijaan. Opettelin siinä välissä myös lanttukukon valmistuksen. Yllätykseni oli suuri, kun minulle selvisi, että pizzataikinankin voi tehdä juureen, kuten itse asiassa minkä tahansa taikinan. Olenkin viime aikoina siirtynyt lähes 100% juurella leipojaksi nyt, kun tiedän kuinka se on todellakin mahdollista. Jos on aiemmin kärsinyt hiivataikinaan leivottujen tuotteiden aiheuttamista hiivaperäisistä oireista, niin nyt minulla on kerrankin vain ja ainoastaan hyviä uutisia: vehnäpulla, kuten ei normipizza tai muukaan kohotettu taikina juureen leivottuna aiheuta lainkaan näitä monille riesaksi asti koituneita oireita, joita saa osakseen yli tarpeidensa jos taikina on hiivalla kohotettu. Tässä on mielestäni riittävän hyvä syy aloittaa kansalliset juureenleivontasulkeiset. 

Vaikka tiedostan varsinaisen ydinsubstanssiosaamisalueeni osuvan verrattain kauas kaikenlaisesta taikinoinnista, ja varsinkin juuritaikinaopista, haluan tarjota vähäisen juurileivonnan osaamiseni vehnätaikinan kohotuksen käytäntöön ja teoriaan liittyvissä asioissa yhtä lailla käyttöönne, joten neuvon mielelläni jos ketä kiinnostaa. Mikäli toivotaan, voisin yrittää kirjoittaa jonkunlaisen yleispätevän vehnätaikinajuuriopin aloittelijoille. Ruistaikinajuurioppini suhteen olen toki paljon pidemmällä. 

Tänään kuitenkin herätin ensimmäistä kertaa henkiin vehnätaikinajuureni, jonka sain lopulta ensinnäkin tapetuksi 3 viikkoa sitten, johon mennessä se oli ehtinyt kymmenenteen taikinaansa. Ruistaikinajuuren kanssa pääsin siis paljon pidemmälle, mutta tämän vehnätaikinajuuren olen aiempien kokemusteni innoittamana onnistunut toistaiseksi kätkemään jääkaappiimme siten, että sitä eivät muut jääkaappimme käyttäjät ole sieltä löytäneet – toisin kuin kävi ruistaikinajuureni, jota olin saanut pidetyksi toimivana peräti 8kk ajan, kunnes se päätyi harmi kyllä, erään purjehdusreissuni aikana vahingossa roskiin, minkä sinällään hyvin ymmärtää.

Tänään olen ensimmäistä kertaa myös yrittänyt kuivattaa kuollutta vehnätaikinajuurta. Tempun jonka olen saanut ruistaikinajuurella toimimaan kyllä, kuten varmasti moni muukin. Mutta mikäli tämän päiväinen temppu vehnätaikinajuurella onnistuu, on käsilläni mainio tuote, joka paitsi että se säilyy käytännössä ikuisesti, niin sitä voisi olla mukava viedä vaikka tuliaiseksi muille leivontaa, esim. ihan peruspizzan tai pullan leivonnan harrastajille. Saatika napolilaisen pizzan harrastajille… Mutta treeniä se edellyttää tämäkin. Enkä tätä kirjoittaessani ole millään muotoa vielä vakuuttunut siitä, että tämän päivän temput välttämättä olisivat onnistuneet – mutta on näitä silti tiedättekö vallan mukavaa kokeilla. Tämä on sillä tavalla mukavan hidas harrastus. Ja sen parhaimmista onnistumisista ovat tähän asti ainakin iloinneet meillä yhtä lailla muutkin.

No niin, koska vieläkään kirjoituksestani ei kovin monelle ole ehkä käynyt ilmi, että tämä koko kirjoitus on kriittinen kommenttipuheenvuoro kaikille “asiantuntijoille” ja varsinkin ei asiantuntijoille, jotka valitsevat uskoa kulloinkin esillä olevaan diipadaapaan…tutkimustiedon sijaan, niin väännänpä lopuksi ihan rautalankaversiona:

Viittasin siis aiemmin hiivasyndroomana tunnettuun ilmiöön, joka oli syntyessään oman aikansa foliohattulääketieteen edustajien suhteellisen vakavasti kannattama teoria, johon on liitetty milloin minkäkinlaisia oireita, kuten esim. useimmilla esiintyvät eritasoiset vatsavaivat, jotka sisältävät muun muassa “turvotuksen tunteen”. Näiden lisäksi hiivasyndrooman yleisiä oireina pidettiin esim. seuraavia: – väsymys, ärtyvyys, masentuneisuus, keskittymisvaikeudet, pahoinvointi ja päänsärky – oireita, jotka sopivat myös esim. premenstruaaliseen oireyhtymään, jonka patogeneesi jäänee sekin nykylääketieteen valossa liian epäselväksi. 

Tosiasia kuitenkin on, että usea ihminen, joka on kuvitellut kärsivänsä tästä hiivasyndroomasta ei ole voinut syödä normaalipizzaa ilman oireiden lisääntymistä. Ja niin hullulta kuin se saattaa kuulostaakin, niin kukaan näistä ei ole saanut samoja oireita, jos juuri minkäänlaisia muitakaan oireita – ellei nälän poistumista lasketa oireeksi – kun he ovat syöneet taikinajuureen valmistamaani pizzaa.

No en tietenkään osaa selittää. Mutten tällä kertaa edes ajatellut yrittävänikään selittää… Kunhan kirjoitin sen, minkä kirjoitin.

Hyvää adventin aikaa itse kullekin säädylle toivottaen,

Raul S