psyk.fi

ihmiseltä ihmiselle… Oppimisen iloa… Uusinta tutkimustietoa… Auttamisen ilo ja tukeva yhteisö

Loppuuko kunto kesken

Jokaisella meistä on jonkun sortin kunto. Kellä parempi, kellä heikompi. Miten terveeksi ja hyvinvoivaksi koemme itsemme riippuu monesta tekijästä, eikä välttämättä objektiivisesti arvioitu henkilön terveydentila ole asiassa ratkaisevin muuttuja. 

Terveyskunnolla tarkoitetaan fyysisen kunnon osa-alueita, jotka ovat yhteydessä terveyteen ja toimintakykyyn ja joihin liikunta ja liikkuminen vaikuttavat positiivisesti.

Näitä ovat UKK-instituutin mukaan hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto eli kestävyyskunto, liikehallinta eli tasapaino, asennon ja liikkeiden hallinta, koordinaatio, rytmikyky ja liikenopeus eli ketteryys, tuki- ja liikuntaelimistön kunto eli lihasvoima, lihaskestävyys, notkeus ja luuston lujuus, kehon koostumus eli sopiva paino ja rasvakudoksen jakautuminen kehossa, aineenvaihdunta eli hiilihydraatti(sokeri)- ja rasva-aineenvaihdunta. 

Yllättäen huomaamme, että terveyskunnon määritelmä olikin pelkkää soomaa. Sillä vuosia on ajateltu terveyden koostuvan seuraavista hyvinvoinnin osatekijöistä: psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Olen viimeiset 20 vuotta lähestynyt ihmistä psykofyysis-sosioemotionaalisena (ja joskus myös spirituaalisena) kokonaisuutena, niin siksi minua suuresti hämmentääkin, miksei yksikään psyykkinen tai sosiaalinen tekijä sisälly terveyskunnon määritelmän osa-alueisiin. 

Psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyy hyvin pitkälti samoja asioita, kuten ihmissuhteet, työ ja vapaa-ajan käyttö. Myös fyysinen hyvinvointi vaikuttaa psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen. Esimerkiksi liikunta voi auttaa rauhoittamaan mieltä ja purkamaan stressiä, joka taas voi tuoda ihmiselle paremman mielen ja auttaa psyykkistä hyvinvointia. Tai toisinpäin, kun on hyvällä mielellä, on mukavampi lähteä kaverin kanssa pelaamaan sulkapalloa tai lenkille. Kun ihminen on hyvällä tuulella, on hänen kanssaan helpompi tulla toimeen, minkä johdosta sosiaalinen hyvinvointi paranee. Psyykkinen ja sosiaalinen terveys kuitenkin eroavat siinä, että psyykkinen hyvinvointi tarkoittaa ihmisen omien henkisten voimavarojen hyödyntämistä ja eri tunnetilojen hallintaa, kun taas sosiaalinen terveys tarkoittaa kykyä luoda ja ylläpitää ihmissuhteita. Psyykkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää olisi myös olla yksi tai useampi harrastus, josta nauttii ja joka auttaa unohtamaan vaikkapa työhön liittyvät kiireet ja stressi. Ihmiselle voi tehdä hyvää myös se, että on muutaman hetken päivässä tekemättä yhtään mitään, antaen sekä kehon että mielen levätä.

Joskus ihminen voi ajautua tai hakeutua tilanteeseen, jossa hänen kuntonsa joutuu erityisen kovalle koetukselle.

Koetukselle voi joutua niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisen kunnon osa-alueet. Riittävän tiukassa tilanteessa, ihminen saa usein rutistettua itsestään energioita, joita normaalitilanteessa ei tule käyttäneeksi, jopa energioita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Olipa kyseessä fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen maksimisuoritus, on tällaisen jälkeen takki kirjaimellisesti tyhjä, kaikki voimat on imetty kuiviin. Energiataso on laskenut, ei ainoastaan nollaan, vaan suorastaan negatiiviseksi arvoksi. Tämä edellyttääkin sitten palautumisstrategiaa, jossa toki lepo on osa sitä, mutta pelkkä lepo harvoin riittää tällaisesta palautumiseen. Tarvitaan myös palauttavaa muuta toimintaa. 

Mielenterveyspalveluissa pääpaino on ollut pitkään keskusteluhoitojen suosimisessa. Jos ihminen voi psyykkisesti ja sosiaalisesti huonosti, on hyvin todennäköistä, että fyysisiäkin huonovointisuuden merkkejä on odotettavissa. Jos kokonaisvaltainen vointi on heikko siksi, että hän on joutunut elämässään erityisen kovalle koetukselle, hänen energiatasonsa laskettua miinuksen puolelle, tarvitaan riittävän monipuolinen palautusohjelma. Keskusteluhoidolla on jatkossakin paikkansa, mutta muutakin tarvitaan.

Mielenterveyspalveluissa ja ylipäätään terveyden edistämisessä paikkansa olisi mm. matalan kynnyksen ravitsemusneuvonnalle ja -ohjaukselle, sillä ravinnon merkitys terveyteen on suurempi kuin haluaisimme uskoa. Pitäisi tarjota konkreettisia ohjeita ja neuvoja unenlaadun ja usein myös määrän optimoimisessa. Pitäisi edistää yhteisöllisyyttä, ohjata ihmisiä mielekkäiden harrastusten ja ihmissuhteiden pariin. Pitäisi edistää kokonaisterveyttä tukevaa päätöksentekoa. Pitäisi olla tarjolla matalan kynnyksen liikunnanohjauspalveluja, kalliiden personal trainereiden ja kalliiden liikuntaharrastusten ohella. Psyyken ammattilaiset voisivat saada somaattisen innostuksen tai peräti herätyksen, kuten somaattisen puolen ammattilaiset voisivat saada psyykkisen innostuksen ja heräämisen. 

Hyvää vointia kaikille!

Raul Soisalo  

Psykoterapian perusvalmiudet koulutuksesta.