Oppimisympäristö

Oppimisympäristö tarkoittaa oppimiseen tarkoitettua ympäristöä, eli fyysistä tai virtuaalista tilaa, toimintakäytäntöjä tai yhteisöä. Vaikka käsite sellaisenaan on jo vakiintunut vuosikymmeniä sitten, sen merkitys on ajan saatossa laajentunut pelkästä fyysisestä tilasta tarkoittamaan myös muunlaista oppimisessa käytettävää ympäristöä, johon sisältyy mm. fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia, teknisiä, kulttuurisia, didaktisia ja pedagogisia rakenteita. Oppimisympäristö tarjoaa resursseja auttamaan uuden oppimista ja ymmärtämistä. Oppimisympäristöön kuuluvat myös virtuaalisuus ja internet-alustat. (Lehtinen 2020: 6-16.)

Avoin oppimisympäristö on vastakohta suljetulle, luokkahuonetyyppiselle oppimisympäristölle. Näiden erot voidaan nähdä jatkumona, jonka kumpikaan ääripää ei oikeastaan toteudu, sillä oppimisympäristön eri ulottuvuudet voivat sijoittua eri kohtiin jatkumolla. Suomessa oppimisympäristöt ovat perinteisesti olleet suljettuja, yhteen luokkahuoneeseen sidottuja, mutta viime aikoina opetussuunnitelma ja koulurakentaminen ovat uudistuneet. Luokkahuoneiden tilalle on rakennettu laajempia tiloja, joita on mahdollista muokata tarpeen mukaan – ympäristön halutaan olevan joustava ja luova, ja sen tulisi mahdollistaa asioiden tarkastelu eri näkökulmista. (Lehtinen 2020: 14.) Avoin oppimisympäristö on oppimissolu, jossa voi toimia useampia luokka-asteita samaan aikaan. Aivan olennaista on tilan muunneltavuus, esimerkiksi siirreltävillä oppilaslokerikoilla voidaan jakaa tilaa uudelleen tarpeen mukaan. Avoimuutta kirjaimellisesti tuovat lasiseinät. (Tuononen 2018.)

Käytäntö

Käytännössä avoimuutta voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla. Lehtisen (2020) tutkimat koulut ja niiden avoimet oppimisympäristöt ovat jossain määrin erilaisia. Toisessa koulussa tilat on jaettu sillä tavoin, että jokaisella luokka-asteella on oma kerroksensa, jossa jokaiselle opetusryhmälle on oma kodaksi kutsuttu paikkansa. Tilat ovat avoimia ja seinättömiä, kalusteina on pöytäryhmiä, sohvia ja sermejä. Toisessa koulussa taas kahdelle luokkaryhmälle suunniteltuun avoimeen ympäristöön yhdistyy lasiseinällä erotettu pienempi tila, joka muistuttaa perinteistä luokkahuonetta. Suurempaa tilaa jakaa myös mm. katsomoelementti. (mt. 22–24.)

Tutkimuksista

Lehtisen (2020: 63–66) tutkimuksen mukaan avoimet oppimisympäristöt tuovat mukanaan niin mahdollisuuksia kuin haasteitakin: opettajien mukaan avoimet tilat inspiroivat ajattelemaan oppimistilanteita uudella tavalla, yhteistyö toimii niissä paremmin ja tilan sekä kalusteiden joustava käyttö tukee opetusta, mutta haasteena on erityisesti kova melu, kun samassa tilassa on paljon ihmisiä yhtä aikaa. Akustiikka onkin tärkeää huomioida avoimissa tiloissa. Melun vaimentamiseksi voidaan käyttää erilaisia pintoja, kuten verhoja tai seinäverhoiluja. Lisäksi tiloissa voidaan käyttää mikrofonia, jotta opettajan ääni varmasti kuuluu. (Tuononen 2018.) Oppilaiden mukaan avoin oppimistila on viihtyisä, ja siellä voi opiskella niin yksin kuin ryhmässäkin helposti, mutta toisaalta melu ja oman paikan puute häiritsivät (Lehtinen 2020: 67–68).

Tutkimuksissa oppilaat ovat kokeneet avoimen oppimisympäristön mukavana, viihtyisänä ja monipuolisena. Kuitenkin on myös niitä, jotka eivät viihdy avoimessa tilassa, vaan kaipaavat esimerkiksi omaa pulpettia. Avoin työtila myös pakottaa oppilaan ottamaan vastuuta siitä, miten oppiminen sujuu, eikä tämä ole kaikille helppoa – jokainen ihminen ei ole yhtä oma-aloitteinen. (Lehtinen 2020: 68.)

Entä sitten neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja nuoret? Miten he pärjäävät uusissa, avoimissa oppimisympäristöissä?

Neuropsykiatriset ongelmat

Neuropsykiatrisia häiriöitä ovat mm. ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö) sekä autismin kirjon häiriöt. ADHD:ta esiintyy arvioiden mukaan jopa 7,2 %:lla 6–18-vuotiaista, aikuisilla esiintyvyyden on arvioitu olevan 2,5 %:n ja 3,4 %:n välillä. ADHD on yleistynyt viime vuosina, tosin tämä saattaa johtua myös siitä, että häiriö tunnistetaan aiempaa paremmin. (Käypä hoito s. v. ADHD.) Autismin kirjon häiriöitä esiintyy puolestaan noin 1 %:lla ihmisistä (Käypä hoito s. v. Autismikirjon häiriöt ja niiden samanaikaisuus ADHD:n kanssa). Neuropsykiatriset häiriöt vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, kuten sosiaaliseen kanssakäymiseen, kielelliseen ilmaisuun, tunteiden käsittelyyn ja oman toiminnan ohjaukseen. Ulospäin tästä näkyy eniten ei-toivottu, tilanteeseen sopimaton käyttäytyminen.

Ei-toivottu käyttäytyminen on monen erilaisen taustatekijän tulos. Toiminnanohjauksen, vuorovaikutustaitojen sekä tunteiden käsittelyn haasteet tuottavat esimerkiksi levotonta tai mahdollisesti jopa aggressiivista tai vetäytyvää käytöstä.

ADHD

ADHD:n perusoireita ovat mm. ulkopuolisista ärsykkeistä häiriintyminen, keskittymisen vaikeus ja hankaluus odottaa omaa vuoroa (Käypä hoito s. v. ADHD). Nämä kaikki johtavat ei-toivottuun käytökseen esimerkiksi luokkatilanteissa, joissa olisi tärkeää keskittyä annettuun tehtävään ja odottaa omaa vastausvuoroa, kun jotakin kysytään. Selkeästä opettajajohtoinen luokkatyöskentely sujuu yleensä paremmin kuin vapaamuotoisempi työskentely. Vapaamuotoisemman opiskelun onnistuminen edellyttää enemmän toiminnanohjauskapasiteettia, itseohjautuvuutta sekä impulssikontrollin säätelykykyä, kuin mihin ADHD-oireileva välttämättä kykenee.

Autismikirjon häiriöille on puolestaan tyypillistä, että ihmisellä on rajoittuneita, toistuvia ja joustamattomia käytösmalleja. Niinpä ihmiselle, jolla on autismikirjon häiriö, on helpottavaa, jos arki on säännöllistä ja etukäteen suunniteltua, sillä odottamattomat muutokset ovat yleensä vaikeita käsitellä ja ylipäätään muutoksiin sopeutuminen on hidasta. (Terveyskirjasto.) Avoimessa oppimisympäristössä tapahtuvat muutokset ja varsinkin oman paikan puute vaikeuttavat näin ollen myös useamman autismikirjoon kuuluvan oppilaan työskentelyä. Avoimen tilan monet ärsykkeet saattavat vaikeuttavat niin ikään entisestään ADHD-oireilevan keskittymistä varsinaiseen työskentelyyn. Toisaalta on mahdollista, että esimerkiksi päivän mittaan vaihtuva työpiste voisi vähentää paikallaan istumisen aiheuttamaa levottomuutta. Näiden asioiden toteaminen vaatisi kuitenkin tarkempaa tutkimusta, jossa neuropsykiatrisesti oireilevien oppimista seurataan systemaattisesti erilaisissa ympäristöissä.

Siihen nähden, miten paljon avoimemmissa ympäristöissä piilee neuropsykiatrisesti oireileville todennäköisiä oppimista haittaavia tekijöitä, on yllättävää ettei asiaa ole välttämättä oppimisympäristöjä suunniteltaessa lainkaan otettu huomioon.

Joensuu 1.2.2021

Raul Soisalo, käyttäytymistieteilijä, kouluttajapsykoterapeutti VET, Suomen Psykologisen Instituutin johtaja &

Nea Lehtinen, FM, tiedetoimittaja, Suomen Psykologinen Instituutti

Lähteet

Käypä hoito. ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö). https://www.kaypahoito.fi/hoi50061 (29.1.2021)

Käypä hoito. Autismikirjon häiriöt ja niiden samanaikaisuus ADHD:n kanssa. https://www.kaypahoito.fi/nix00918 (27.1.2021)

Lehtinen, Jasmi 2020: Avoimet oppimisympäristöt opettajien ja oppilaiden kokemina. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta. https://documentcloud.adobe.com/link/track?uri=urn:aaid:scds:US:d1d06c6a-3f18-47f0-a594-3ac52e59ab5d (29.1.2021)

Mitä nepsy-vaikeudet tarkoittavat? Tampereen kaupunki. https://www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palvelut/nepsy/vaikeudet.html (29.1.2021)

Schopp, Leena & Kaartinen, Miia: Nepsy-lapsiko? Nepsy-hanke. https://www.tampere.fi/liitteet/n/5oc8CR1Xc/nepsylapsiko.pdf (26.1.2021)

Terveyskirjasto. Autismikirjon häiriöt. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00355 (29.1.2021)

Tuononen, Tuula 2018: Avoin oppimisympäristö tukee ilmiöpohjaista oppimista. https://blog.vahanen.com/avoin-oppimisymp%C3%A4rist%C3%B6-tukee-ilmi%C3%B6pohjaista-oppimista  (25.1.2021)