fbpx

Valmisteltu pakkolasku vaatii harjoittelua

Lentämisen peruskoulutusohjelmissa harjoitellaan verrattain varhaisessa vaiheessa valmisteltua pakkolaskua. Sitä edeltävät monenlaiset poikkeavien lentotilojen tunnistamisen ja oikaisemisen harjoituksen. Ennen valmisteltujen pakkolaskujen opiskelua, tulee lentäjäkandidaatin kyetä tekemään onnistuneita maaliin laskeutumisia ilman moottoritehoa. Toisin sanoen, on kyettävä laskeutumiseen hallitusti tilanteessa, jossa moottoritehot eivät ole käytettävissä. Muussa tapauksessa on valmistellun pakkolaskun onnistuminen hallitsemattomassa tilanteessa varsin epätodennäköistä ja ylipäätään mahdollista vain äärimmäisellä tuurilla. 

Lentokoulutusohjelmissa huomioidaan käytännössä kaikki tunnetut mahdolliset poikkeustilanteet, ja ainakin teoriassa yritetään valmistaa tuleva lentäjä siihen, että hän kykenee poikkeustilanteessa toimimaan. Harjoittelua toteutetaan paitsi peruslentokoulutuksen aikana, myös simulaattoriopetuksessa sekä säännöllisesti lennettävien tarkastuslentojen yhteydessä läpi lentäjän aktiivilentouran. Pakkolaskutilanne – valmisteltu tai valmistelematon – on onneksi niin harvinainen, ettei yli 99 % lentäjistä siihen tositilanteessa joudu turvautumaan milloinkaan. Hätälasku on asia erikseen, eikä hätälasku olekaan itse lentämisen näkökulmasta välttämättä paljonkaan tavallisesta laskeutumisesta poikkeava tilanne. 

Puoli vuotta sitten todettiin, että Lapin matkailua uhkaa konkurssi ilman ulkomaalaisia – matkailuyritysten toive on, että lentoliikenne avataan hallitusti mahdollisimman pian

Vaikka ymmärrän matkailuyrittäjien toiveen, huomaan miettiväni, olisiko tässä tilanteessa ihmeiden toivomisen lisäksi hyödyllistä harjoitella valmisteltua pakkolaskua. Valmistellun pakkolaskun hyöty on siinä, että parhaimmassa tapauksessa vältytään pysyviltä vahingoilta ja vaurioilta. Eli suomeksi: jäädään todennäköisemmin henkiin verrattuna valmistautumattomaan pakkolaskuun, jolloin uutisoitaisiin lentokoneen tippumisesta kiven lailla – sekä kuolleiden määrästä. Valmistellun pakkolaskun harjoittelu on prosessi, jossa lentäjäopiskelijan kognitiivista kapasiteettia ja stressinsietokykyä koetellaan melko lailla äärimmilleen. Onnistuminen pakkolaskussa edellyttää tämän prosessin läpikäymisen. 

Suomalaiset yritykset ovat hakeneet määräaikaan mennessä vain 1/3 haettavissa olevasta valtion tarjolla olleesta tukirahoituksesta. Vaikuttaa pahasti nyt siltä, että suomalainen elinkeinoelämä on ns. ”ämpäri läikkyy” -tilassa, jolloin yhteydet ylempiin aivokerroksiin menevät poikki, eikä muu kuin selkäydinreaktio ota onnistuakseen. Hyvin harvassa yrityksessä on harjoiteltu valmisteltuja pakkolaskuja, saati systemaattisesti maaliin laskeutumisia tai oikaisuja epätavallisista lentotiloista ennen sitä. 

Vaikuttaa siltä, että valtion rahoituksen hakeminen näyttäytyy suurimmalle osalle sitä tarvitsevista yrityksistä sellaiselta, johon kapasiteetti ei tässä ”ämpäri läikkyy” -tilassa yksinkertaisesti riitä. Moni yrittäjä luovuttaa jo lukiessaan avustuksen myöntämisen edellytyksiä, ja loput viimeistään silloin, kun selviää millaista byrokratiaa etu- ja jälkikäteen avustuksen hakeminen ja saaminen tosiasiassa edellyttää. Yrityksissä ei ole tässä tilanteessa yhteyksiä sellaisiin ylempiin aivokerroksiin, jotka moiseen toimeen kykenisivät.

Nyt tarvittaisiin yrityksiä auttamaan ”kokeneita lennonopettajia”, missä ovat vanhan liiton yrityskonsultit? 

Raul Soisalo

Suomen Psykologisen Instituutin johtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: