2 viikkoa kulunut

Kuopion kouluhyökkäys on syystä ollut edellisviikkojen uutisoiduimpia aiheita. Toistaiseksi uutisoinnin myötä tiedetään, että Kuopion parin viikon takaista kouluhyökkäystä tutkitaan murhana, murhan yrityksinä ja törkeänä vahingontekona. Törkeä vahingonteko liittyy paikalla sytytettyyn tulipaloon.

Hyökkäyksestä epäillyllä ei ollut rikoshistoriaa ja hän oli kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa kaksi laudaturia. Epäiltyä kuvaillaan hiljaiseksi ja ennen tapahtumaa harmittomaksi nuoreksi, jonka käytös oli muuttunut lukion jälkeen sulkeutuneemmaksi. Epäilty on tiettävästi viettänyt paljon aikaa yksin. Häntä on uutisoinnin mukaan kiusattu pitkään ja järjestelmällisesti. Tekoa pidetään yhä varsin yllättävänä. 

Tällainen profiili sopii aika moneen nuoreen. Mitä kaikkea tällaisten tekojen takana voikaan olla? Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkeen Pekka Saurin johtama työryhmä antoi selkeitä suosituksia, joiden toteutumisen seuranta ei jäänyt kenenkään vastuulle. Osa suosituksista on toteutunut osittain, osa ei lainkaan.   

Koulusurmiin liittyvät tutkimukset on tehty pääosin Amerikassa, mutta niiden perusteella tiedetään, että 93 prosenttia koulusurmaajista on ilmaissut käytöksellään viitteitä mahdolliseen tekoon. Yksi viite, josta on puhuttu liian vähän, on lauman ja yhteisön ulkopuolelle jääminen. Tämä voisi tutkimusten mukaan olla yksi selittävä tekijä tällaiselle teolle. Laumasta pois jääminen on evoluutiobiologian näkökulmasta sen mittaluokan uhka, että se on omiaan aiheuttamaan aggression. Voimakkaanakin, aggressio on kuitenkin vain tunne, ei vielä teko.

Koulusurmien taustalla motiiveja ovat tutkimusten valossa yleensä viha, kosto ja kaunan kantaminen. Selittäviä tekijöitä ovat olleet myös kiusatuksi ja eristetyksi joutuminen tai eristäytyneeksi päätyminen. Valitun trauman retoriikka voi olla myös yksi tekijä. Oma viha oikeutetaan omalla traumalla, joka on tarkoituksella valittu selitykseksi omille teoille. Väkivaltaisen käytöksen taustalla ovat tutkimusten mukaan myös genetiikka sekä lapsuuden traumat ja mallit. 

Se, miksi hyökkäykset tapahtuvat kouluissa, johtunee siitä, että koulu on monelle nuorelle yhteiskunnan näyttämö ja toimintaympäristö, jossa tekijä on tullut kiusatuksi tai josta hän on tullut eristetyksi tai eristäytynyt. Teot ovat usein varsin suunnitelmallisia, ja tekijä on suurimmassa osassa tapauksia kertonut niistä etukäteen. Miksi emme kuule? Mitä emme huomaa? 

Ongelma lienee siinä, että mitään yleispäteviä ja aukottomasti selittäviä tekijöitä tai selkeitä profiileja ei ole olemassa. Jotkut koulusurmaajat ovat olleet ammattiavun piirissä.  Hoitojärjestelmässä voisi huomion kiinnittää ainakin seuraaviin asioihin: Onko nuorella vaikeus erottaa fantasia todellisuudesta? Onko suunnitelma väkivallan teosta vain kuvitelma, joka tarjoaa lohtua, vai onko päätös teon toteuttamiseen vahva? Vastaako nuoren oma sisäinen todellisuus ulkoista todellisuutta, vai onko sisäinen maailma vääristynyt? Miten nuori uskoo itsensä ulkopuolisen maailman toimivan? Tavoittaako nuori omia ja toisten tunnetiloja? Onko nuoren persoonassa tapahtunut suhteellisen suuria muutoksia suhteellisen lyhyen ajan sisällä?

Ehkäistäksemme edes jollain tavalla tällaisia tekoja, tarvitsemme poliittisia ja herättäviä toimenpiteitä:
Syrjäytymistä lisää perheen ja yksilön mielenterveyspulmatausta. Syrjäytymiskehitykseen pitäisi puuttua riittävän varhain.
Hoitojärjestelmässä ei aina ole riittävästi aikaa tai edes halua tuntea nuorta niin, että nuoren oireilua ja oireiden kautta tapahtuvaa viestintää osattaisiin lukea riittävän ajoissa. Nuorta pitäisi kuunnella paremmin. 
Psykiatrian ja ennalta ehkäisevien palveluiden tilanne pitää korjata ja resursseista huolehtia niin, että ”kulissihoidoista” siirrytään siihen, että nuorten oireet otetaan vakavasti ja niiden taustasyyt selvitetään. 
Tarvitaan enemmän yhteisöllisiä hoitomalleja, joissa asiakasta ei nähdä pelkästään potilaana tai hoidon kohteena, vaan hänen pulmansa ymmärretään osana ympäristöä. Yksi elintärkeä hyvinvointia lisäävä tekijä on mahdollisuus toimia osana yhteisöä ja sen hyväksi.

Jussi Sudenlehti, Psykoterapeutti, kirjailija ja kouluttaja
Raul Soisalo, Kouluttajapsykoterapeutti VET

Lähteet:

Koulusurmat: Yhteiskunnalliset ja psykologiset taustat ja ehkäisy, Raija-Leena Punamäki ‒ Kirsi Tirri ‒ Petri Nokelainen ‒ Mauri Marttunen Tutkintalautakunnan puheenjohtaja koulusurmien jälkiseurannasta: “Hämmästyttävää, että tehtiin selkeät suositukset, mutta seuranta ei ollut kenenkään vastuulla”https://yle.fi/uutiset/3-11004034