Työssään viihtyvä soteihminen

Tässä blogisarjassa esittelen kevään mittaan joitakin havaitsemiani yhteisiä nimittäjiä, jotka löytyvät työssään viihtyviltä ammattilaisilta eri sosiaali- ja terveydenhuollon toimialoilta. osa

1 – Himmeliharmonia

Olipa kyse sitten lastensuojelun, psykiatrisen hoidon, muistisairaanhoidon, kotihoidon tai esimerkiksi vammaistyön ammattilaisesta – mutta se että hän viihtyy saman työnantajan palveluksessa vuosikymmenestä toiseen edellyttää ensinnäkin riittävää organisaatiotason vakautta. On turha edes haaveilla pysyvyydestä tilanteessa, jossa mikään ei ole niin varmaa kuin muutos ja siitä aiheutuva epävarmuuden tunne. Näppituntumalta uskallan väittää, että vähintään puolet alan työpaikoista on viimeisen viiden vuoden aikana järjestetty vähintäänkin hallinnollisesti uudelleen tai ainakin niissä on palkanmaksajaorganisaatio vaihtunut kertaalleen, vaikkei työssä itsessään olisikaan tapahtunut muutoksia. Oma luku sinällään ovat ne työpaikat, jotka on perustettu uusien yksiköiden perustamisen yhteydessä sekä luonnollisesti ne työpaikat, jotka on lakkautettu jonkun toimintayksikön toiminnan päättymisen yhteydessä. Lastensuojelualalla puhutaan yleisesti, ettei siellä niinkään kilpailla asiakkaista, vaan todellinen kilpailu käydään osaavista ja työhönsä sitoutuvista työntekijöistä.

Soteuudistusta suunniteltaessa unohdettiin, että muutokset organisaation himmeleissä, jo pelkästään näiden uudistusten valmistelu, on omiaan saamaan aikaan epävarmuuden tunnetta eniten siellä, jossa ollaan vähiten oltu mukana asioita valmistelemassa, eli juurikin asiakastyön rajapinnoilla. Epävarmuuden tunteen reaktiovaikutuksina moni lähti etsimään työnantajaa vaihtamalla helpotusta tilanteeseensa. Tunnen ihmisiä, jotka tulivat lähteneeksi työstä, jota olivat tehneet vuosikaudet ja jossa olivat viihtyneet kohti uutta työsuhdetta, joka ei alun eikä perinkään sisältänyt sellaista työtä, jota olisi mieluiten elämäntyönään tehnyt. Tunnen ihmisiä, jotka ovat pettyneet uuteen työhönsä ja huomanneet, ettei työpaikan vaihtaminen välttämättä auttanutkaan alkuperäiseen epävarmuuden tunteeseen lainkaan.

Työssään viihtyviä soteihmisiä löytyy varmuudella ainakin niistä organisaatioista, joissa on riittävästi vakautta ja pysyvyyttä myös organisaatiorakenteen tasoilla. Näissä työpaikoissa luultavasti jopa vältetään turhia uudistuksia. Ja jos niissä uudistuksiin joskus ryhdytäänkin, niin tämä tapahtuu useimmiten harkitusti reagoiden asiakastyön rajapinnassa ilmeneviin tarpeisiin. Tärkeimmät uudistuksen valmistelijat ovat ne, jotka uudistustarpeesta eniten tietävät. On eri asia kuulla työntekijöitä johonkin ylhäältä alas ajateltuun uudistukseen liittyen kuin kuunnella työntekijöitä uudistuksen tarpeisiin liittyen. Näissä organisaatioissa myös esimiehet viihtyvät työssään eivätkä hekään vaihdu tämän tuosta. Jokaisella työntekijällä on yhteys esimieheensä, ja vallitsee molemminpuolinen luottamus.

Raul Soisalo Kouluttajapsykoterapeutti VET, Suomen Psykologisen Instituutin johtaja

Kursseja auttamaan jaksamisessa:

%d bloggers like this: