Current Status
Not Enrolled
Price
1490,00 € + alv 24%

Neuropsykiatrinen Valmentaja – 30 op. (Yksi Vuosi)

Neuropsykiatrinen Valmentaja on uudenlainen neuropsykiatrisen valmennuksen koulutusohjelma, jonka sisältö vastaa voimassaoleviin hoitosuosituksiin. Neuropsykiatrisen valmentajan koulutus on ainoa alan koulutus Suomessa, joka täyttää 20 opintopisteen edestä psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämien lisäopintojen laatuvaatimukset mahdollistaen jatko-opinnot terapeuttikoulutuksiin. Koulutusohjelma on suunniteltu 100% tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuen. Tasoltaan koulutus vastaa korkea-asteen opintoja. Koulutuksen osallistumismaksun voi maksaa tarvittaessa 4 erässä. 

Koulutuksen Sisältö: 

  • Kognitiivisen psykologian perusteet (2 op)
  • Lasten ja nuorten psykiatria (5op)
  • Neuropsykiatria 1 (2 op)
  • Neuropsykiatrinen valmennus ja KKT (3 op)
  • Kliiniset interventiot 1 (5 op)
  • Integratiivinen psykoterapia 1 (5 op)
  • Psykososiaalinen ohjaus ja neuvonta (2 op)
  • Vaikuttamisen ja valmentamisen psykologia (1 op)

Neuropsykiatrinen Valmentaja Koulutus – Ajankohta

Koulutus alkaa marraskuussa 2022 ja loppuu syyskuussa 2023 ja koko koulutus suoritetaan videovälitteisesti etäyhteydellä! 12 lähiopetuspäivistä livenä ja 6 koulutuspäivää videoluentojen pohjalta.

2022 syksy- koulutuksen opetuspäivät:
1-2.11.22/ 7-8.12.22/ 30-31.1.23/ 20-21.2.23/ 6-7.3.23/ 24-25.4.23/ 22-23.5.23/ 11-12.9.23

Koulutukset ovat arkipäivisin ja koulutusaika on klo: 9.00-16.00.

Lisätietoa Suomen Psykologinen Instituutti asiakaspalvelu@psyk.pro tai p. 010 2310 333

TAUSTAA JA PERUSTEITA KOULUTUKSILLE

Mitä eroa on neuropsykiatrisella valmentajalla, ja ratkaisukeskeisellä neuropsykiatrisella valmentajalla?

Neuropsykiatrista valmennusta, (ADHD käypä hoito suosituksessa ADHD-valmennus) tarjotaan laajasti ja se vaikuttaa käytännön tasolla olevan osa tavanomaista kuntoutusta. Vaikka Suomessa näin onkin, niin neuropsykiatrinen valmennus ei näyttäydy sen paremmin teoreettisesti kuin menetelmällisesti yhtenäisenä saati kovinkaan selkeänä menetelmänä.

Määritelmällisesti neuropsykiatrisesta valmennuksesta todetaankin usein tähän tapaan:

Neuropsykiatrinen valmennus ei muodosta yhtä yksittäistä tarkasti määrättyä menetelmäkokonaisuutta, vaan tarvittavat keinot määritellään yksilöllisesti.

Neuropsykiatrinen valmennus tunnetaan kirjallisuudessa selkeiten ADHD:n psykososiaalisten hoitojen ja kuntoutusten yhteydessä, mutta neuropsykiatrista valmennusta markkinoidaan Suomessa laajalti myös potilaille, joilla on sen sijaan ensisijaisesti autismikirjon pulmia, tourette, jokin psykiatrinen häiriö, jokin oppimisvaikeus tai jonkin asteista kehitysvammaisuutta.

Neuropsykiatrisesta valmennuksesta ei ole olemassa riittävästi tutkimustietoa, jotta voitaisiin määritellä onko siitä hyötyä ADHD-diagnoosin saaneiden (tai muidenkaan diagnoosin saaneiden) arjenhallintaan tai oireiden lievittämisessä.

Kirjallisuudessa todetaan usein ongelmana, että valmentajien koulutustausta ei ole yhtenäinen, vaikka koulutukselle on eri tahojen toimesta laadittu ohjeellisia laatuvaatimuksia. Valmennuksen teoreettinen tausta näyttäytyy edelleen kautta linjan hajanaisena. Koulutusohjelmissa ei ole edes siitä konsensusta, mitä tarkoitetaan valmennuksella tai siitä, miten neuropsykiatrinen valmennus määritellään.

Ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmentajan koulutusta markkinoidaan teoreettisesti ratkaisukeskeiseen viitekehykseen perustuvana. Ratkaisukeskeisyys pohjautuu suurelta osin sosiaaliseen konstruktionismiin, systeemiteoriaan sekä perheterapiaan. Tästä syystä yksittäisten “ratkaisukeskeisten menetelmien” opettelu ilman, että opiskelijalla on riittävä ymmärrys sosiaalisesta konstruktionismista tai perusteellista perheterapeuttista ja systeemiteoreettista ymmärrystä, ei vielä riitä valmennuksen määrittelyyn ratkaisukeskeiseksi.

Neuropsykiatriseen valmentajakoulutukseen osallistumiselle ei tähän mennessä ole määritelty yhtenäisiä ja selkeitä pohjakoulutus- tai pätevyysvaatimuksia.

Pohjakoulutus ja opiskelijan teoreettisen ja menetelmällisen kompetenssin lähtötaso vaikuttaa kuitenkin siihen, millä tavalla menetelmien opettelua korostava lisäkoulutus lopulta siirtyy osaksi koulutuksen suorittaneen käyttöteoriaa.

Ilman koulutukseen osallistumisen pohjakoulutus- ja osaamistason vaatimusten määrittämistä, laadukkainkaan koulutusohjelma ei voi taata sen hyväksytysti suorittaneiden tarjoaman valmennuksen riittävää laadullista samantasoisuutta.

Pohjakoulutusvaatimukset:

Erityistä tukea tarvitsevien lasten, nuorten, aikuisten, heidän perheidensä ja verkostojen kanssa työskentelevät korkeakoulutetut sosiaali- ja terveysalan sekä opetusalan ammattihenkilöt. Pohjakoulutuksena tulee olla jonkun yllämainitun kelpoisuuden tuottava ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinto. Poikkeustapauksessa koulutukseen voidaan hyväksyä myös ammatillisen tutkinnon suorittanut, mikäli hänellä on riittävästi alan työkokemusta ja kyky lukea englanninkielistä ammattikirjallisuutta. Koulutus sopii hyvin myös neuropsykiatrisille valmentajille, jotka haluavat päivittää osaamistaan.

Perustana vahva tutkimusnäyttö

Suomen Psykologisen Instituutin koulutuksissa ovat lähtökohtina tutkimusnäyttö sekä voimassa olevat käypä hoito suositukset (eritoten ADHD:n käypä hoito suositus, sillä muista ns. neuropsykiatrisista ongelmista käypä hoito suosituksia vielä odotellaan)

Koska kaikessa psykososiaalisen hoidon toteuttamisen tutkimuksissa korostetaan perheen mukaan ottamisen (esim. vanhempainohjauksen muodossa) tärkeyttä, koulutusohjelmassa taustateoriaksi on valikoitunut integratiivinen systeeminen psykoterapia (perheterapia) sekä kognitiivinen psykologia.

ADHD:n käypä hoito suosituksessa todetaan psykososiaalisesta kuntoutuksesta näin: Keskeisin psykososiaalinen hoitomuoto lapsille ja nuorille on käyttäytymishoito, jossa sovelletaan käyttäytymisterapiassa kehitettyjä menetelmiä kotona ja koulussa. Käyttäytymishoidon johdonmukainen ja laaja-alainen toteuttaminen samankaltaisena eri ympäristöissä vaikuttaa lisäävän hoidon tehoa.

Käyttäytymishoito tehoaa ADHD:n keskeisiin oireisiin.

Strukturoitu vanhempainohjaus vähentää lapsen ADHD-oireita ja parantaa vanhemman toimintakykyä.

Vanhempainohjausmenetelmien avulla pyritään parantamaan vanhempien keinoja ohjata lapsensa käyttäytymistä ja tukemaan positiivista perheensisäistä vuorovaikutusta.

Koulussa toteutetut käyttäytymishoitoihin perustuvat tukitoimet parantavat toimintakykyä ADHD-oireisilla alakouluikäisillä lapsilla.

Tästä syystä koulutuksessa paneudutaan ensisijaisesti ADHD potilaan käyttäytymishoitoon siten, kuin se suosituksessa määritellään:

Käyttäytymishoito (behavioral treatment, behavioral modification) perustuu sosiaalisen oppimisen periaatteisiin ja siinä käytetään (kognitiivisessa) käyttäytymisterapiassa kehitettyjä menetelmiä sovellettuna arjen tilanteisiin, esimerkiksi koulussa tai kotona.

Käyttäytymishoidon menetelmät ovat keskeinen sisältö ryhmämuotoisessa strukturoidussa vanhempainohjauksessa, mutta niiden käyttöä voidaan ohjata myös yksilöllisesti esimerkiksi vanhempien tukikäynneillä tai osana neuropsykiatrista valmennusta.

Toinen keskeinen käyttäytymishoitojen soveltamisalue on koulun henkilökunnan ohjaus koulussa toteutettavien tukitoimien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tavoitteena on muokata lapsen käyttäytymistä soveliaampaan suuntaan muuttamalla käytökseen vaikuttavia ympäristötekijöitä ja lisäämällä toivottua käyttäytymistä esimerkiksi palkkioilla. Sopimattomasta käyttäytymisestä voi seurata etuuksien menetyksiä tai muita seuraamuksia.

Käyttäytymishoidon menetelmiä ovat muun muassa

toivotun käyttäytymisen selkeä (kirjallinen) määrittely ja ohjeistaminen

toteutuneen käytöksen arvioiminen

toivotun käytöksen palkitseminen kiitoksella tai jollakin sovitulla merkillä (piste, leima jne., joita tietyn määrän keräämällä on mahdollista saavuttaa lisäpalkinto) ja

toivotun käyttäytymisen harjoittelu.

Jotta hoito olisi tehokasta, tulisi käyttäytymishoidon tapahtua laaja-alaisesti kaikissa lapsen elämänympäristöissä (kotona, koulussa jne.).

Oireiden mukaan sovellettuja käyttäytymishoitoja käytetään useiden muidenkin lastenpsykiatristen ongelmien hoidossa.

Lisäksi perehdytään alla mainittuihin käyttäytymisterapeuttisiin menetelmiin, joiden vaikuttavuudesta löytyy niin ikään vähintään kohtalaista tutkimusnäyttöä.

NEPSY-ohjaajan koulutuksessa ehditään perehtymään osaan alla mainituista, mutta kliinikko-tason osaaminen saavutetaan viimeistään NEPSY-terapeutin jatkokoulutuksessa.

ADHD:n kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa tavallisimpia työskentelyn kohteita ovat itsesäätely, sosiaalisten tilanteiden ongelmanratkaisu ja sosiaaliset taidot, oman toiminnan arviointi ja säätely sekä ADHD:n ydinoireiden hallinta.

ADHD-oireisiin liittyy kognitiivisen prosessoinnin ongelmia, jotka vaikeuttavat erityisesti toiminnan suunnittelua, ohjausta ja arviointia sekä käyttäytymisen seurausten arviointia.

Oman toiminnan havainnoinnin ja arvioinnin opettelua harjoitellaan esimerkiksi seuraavasti:

Lapsi havainnoi ja kirjaa sovittuja osa-alueita käyttäytymisestään mahdollisimman objektiivisesti esimerkiksi oppituntitilanteessa ja arvioi onnistumistaan asetettuun tavoitteeseen nähden.

Onnistumisista lapsi tai nuori palkitsee itseään (tai palkkio tulee myös opettajalta tai vanhemmalta). Palkkio voi tulla myös vasta tietyn onnistumismäärän saavuttamisen jälkeen. Palkkion ei tarvitse olla konkreettinen esine tai asia, vaan se voi olla esimerkiksi mukavaa yhdessä tekemistä.

Pelkkä itsehavainnoinnin opettelu ei näytä olevan yhtä tehokas kuin sen liittäminen toiminnan arviointiin ja vahvistamiseen palkkion avulla.

Toiminnan ohjauksen taitoja voidaan harjoitella laatimalla erilaisia toimintastrategioita (listat, kuvatarinat, ohjeet, tehtävien priorisointi) ja harjoittelemalla niiden mukaista toimintaa. Myös pysähtymistä ennen toimintaa (pysähdy, mieti, toimi) voidaan harjoitella.

Vastaavuuksien harjoittelussa (correspondence training) lapsi tai nuori opettelee verbaalisen ilmaisun ja nonverbaalin tekemisen välistä yhteyttä.

Erityistä huomiota kiinnitetään sanallisesti ilmaistun aikomuksen (ajatus tai puhe) ja aikeen toteuttamisen (käyttäytymisen) vastaavuuteen sekä käyttäytymisen vaikutuksiin vuorovaikutustilanteissa. Tämän ajatellaan auttavan erityisesti impulsiivisuuden ja huonon itsehallinnan suhteen.

Hyötyä on myös tunnetyöskentelystä, jonka tavoitteena on auttaa lapsia tiedostamaan ja erottamaan toisistaan erilaisia tunteita. Tunnetyöskentelyssä voidaan käyttää välineenä erilaisia tunnekortteja, ilmepiirroksia, sarjakuvia, käsinukkeja tai muita leluja sekä kirjoja.

Itsesäätelyprosessiin vaikuttavia ohjelmia ja terapiamalleja on useita erilaisia.

Useimmat pohjautuvat Meichenbaumin ja Goodmanin vuonna 1971 kehittämään malliin, jossa käytetään mallittamista, sanallistamista ja strategian harjoittelua. Yleensä prosessi on seuraava:

terapeutti muotoilee sanalliset tehtäväohjeet

lapsi tai nuori toimii terapeutin ääneen lausumien ohjeiden mukaan

lapsi tai nuori ohjaa toimintaansa itse ääneen puhuen

lapsi tai nuori kuiskaa ohjeet itselleen toimiessaan

lapsi tai nuori toimii sisäisen puheen ohjaamana.

Itsesäätelyä ja itseohjausta voidaan harjoitella terapiassa myös erilaisten pelien ja leikkien avulla.

Terapiatuloksen pysyvyyttä edistää palkitseminen onnistuneesta suorituksesta sekä harjoittelun laajentaminen terapiatilanteen ulkopuolelle (kouluun, kotiin).

Vanhempien tukeminen diagnoosin hyväksymisessä ja lapselle tai nuorelle suositeltujen hoitojen toteuttamisessa on tärkeä osa lapsen tai nuoren terapiaa. Myös vanhempien mahdollisten ADHD:tä, sen hoitoa tai kasvatusta koskevien haitallisten uskomusten tai pelkojen työstäminen kuuluu usein osana lapsen tai nuoren terapiaan.

Sosiaalisten tilanteiden ongelmien ratkaisemiseksi lasta tai nuorta opetetaan toimimaan systemaattisesti seuraavasti:

tunnistetaan ja määritetään ongelma

luodaan erilaisia toimintavaihtoehtoja

arvioidaan eri vaihtoehtojen mahdolliset seuraukset

valitaan ja toteutetaan kokeiltava vaihtoehto ja

arvioidaan valitun toiminnan seuraukset tai palaute.

Sosiaalisten taitojen harjoittelussa voidaan käyttää myös erilaisia roolipelejä ja mallittamistekniikoita, joissa lapsi tai nuori voi havainnoida tilannetta eri näkökulmista ja kokeilla erilaisia rooleja ja ratkaisuja leikin avulla.

Ongelmatilannetta voidaan käsitellä “rikastamalla” sitä liittämällä mukaan lapsen tai nuoren eri vaiheissa kokemat tunteet ja niiden voimakkuus sekä lapsen tai nuoren arvioimat muut toimintavaihtoehdot ja pohdinta niiden seurauksista.

Pelkkä sosiaalisten taitojen harjoittelu ei yleensä ole riittävä interventio ADHD-oireiden hoidossa.

Masentuneella, ahdistuneella tai aggressiivisella ADHD-oireisella lapsella tai nuorella voi olla erilaisia vääristäviä uskomuksia, jotka saattavat vaikuttaa kokemuksiin ja tulkintoihin vuorovaikutustilanteesta.

Usein tarvitaan myös sosiaalisen tilanteen uudelleen määrittelyä, jossa kuvataan tilannetta eri ihmisten näkökulmista, mikä mahdollistaa uudenlaisen tulkinnan tilanteesta.

Myös erilaisten stressinhallintakeinojen opettelusta on hyötyä.

Yliopistotason koulutus

Suomen Psykologisen Instituutin koulutukset ovat lähtökohtaisesti korkea-asteen opintojen tasoisia, josta näyttönä se, että ne hyväksytään laajasti sellaisenaan laajuudeltaan ja sisällöltään osana akateemisia perus- ja jatko-opintoja: esimerkiksi erikoislääkärinkoulutus, kasvatustieteen, yhteiskuntatieteen tai psykologian tohtorin tutkinnon pääainetta tukevat opinnot (ns. sivulaudatur), psykoterapeuttikoulutus. 

Neuropsykiatrisen valmennuksen kohdalla on valitettavasti käynyt niin, että erilaisten koulutusohjelmien runsaus, niissä vaihtelevat kouluttajakelpoisuudet sekä pohjakoulutusvaatimusten kirjavuus on heikentänyt laadukkanakin toteutettavien neuropsykiatristen valmentajakoulutusten uskottavuutta. Pelkästään vuosina 2016-2018 on toteutettu neuropsykiatrisen valmentajan koulutusta vähintään yli 20:lla laadullisesti ja määrällisesti erilaisella koulutusohjelmalla.

Valviran nimikesuojauksen saaminen ei tällä hetkellä vaikuta olevan realistista.

Tule mukaan edelläkävijöiden etulinjaan. Sinua tarvitaan – niin halutessasi.

Kirjallisuutta

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 23.18.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Young S, Amarasinghe JM. Practitioner review: Non-pharmacological treatments for ADHD: a lifespan approach. J Child Psychol Psychiatry 2010;51:116-33 PubMed

Pelham WE Jr, Fabiano GA. Evidence-based psychosocial treatments for attention-deficit/hyperactivity disorder. J Clin Child Adolesc Psychol 2008;37:184-214 PubMed

Pelham WE Jr, Wheeler T, Chronis A. Empirically supported psychosocial treatments for attention deficit hyperactivity disorder. J Clin Child Psychol 1998;27:190-205 PubMed

Robinson T, Smith S, Miller M ym. Cognitive behaviour modification of hyperactivity-impulsivity and aggression: a meta-analysis of school-based studies. J Educ Psychol 1999;91:195-203

Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H ym. (toim). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim 2016

Fredriksson J. Lasten kognitiivinen psykoterapia. Kirjassa: Kognitiivinen psykoterapia. Kähkönen S, Karila I, Holmberg N (toim.) Kustannus Oy Duodecim 2002:287-97

Ervin RA, Bankert CL, DuPaul GJ. Treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder. Kirjassa: Cognitive Therapy with Children and Adolescents. Reinecke MA, Dattilio FM, Freeman A (toim.) New York, The Guilford Press, 1996:38-61

Paniagua FA. Verbal-nonverbal correspondence training with ADHD children. Behav Modif 1992;16:226-52 PubMed

Stallard Paul. Ajattelemalla iloa. Kognitiivista käyttäytymisterapiaa lapsille ja nuorille. Työntekijän opas, työkirja. Psykologien Kustannus 2010

Meichenbaum DH, Goodman J. Training impulsive children to talk to themselves: a means of developing self-control. J Abnorm Psychol 1971;77:115-26 PubMed

Hinshaw SP, Erhardt D. Attention-deficit hyperactivity disorder. Kirjassa: Child and adolescent behaviour therapy: cognitive-behavioural procedures. Kendall PC (toim.) Guilford Press, New York, 1991:98-130

Anastopoulos AD. Facilitating parental understanding and management of attention-deficit/hyperactivity disorder. Kirjassa: Cognitive Therapy with Children and Adolescents. Reinecke MA, Dattilio FM, Freeman A (toim.) New York, The Guilford Press 1996:327-43

Lisätietoa Suomen Psykologinen Instituutti asiakaspalvelu@psyk.pro tai p. 010 2310 333

PERUUTUS JA MAKSUNPALAUTUSEHDOT

Peruutus tulee tehdä sähköpostitse osoitteeseen asiakaspalvelu@psyk.pro. Peruutuksia ei vastaanoteta muilla tavoin, esimerkiksi puhelimitse. Lähetämme onnistuneesta peruutuksesta kuittauksen sähköpostitse. Jos et saa vahvistusta peruutuksen onnistumisesta, ole yhteydessä asiakaspalveluun puh. 010 2310 333.

Jos ilmoittautuminen perutaan viimeistään 14 vuorokautta ennen kurssin alkua, peruutuksesta ei koidu kuluja.