Ihmissuhteesta rokotus riippuvuutta vastaan?


Ylen uutisoidessa 27.4.2018 internetriippuvuudesta, voidaan sanoa että riippuvuuskeskustelu on alkanut. Ehkä kuitenkin kymmenen vuotta liian myöhään. Ensimmäisiä konsolipeli- ja internetriippuvaisia lapsia ja nuoria hoidimme lastensuojelussa ja vuosikymmen sitten. Pelistä erotetut nuoret kärsivät ahdistuksesta,

mielialan laskusta, ärtyneisyydestä ja jopa aggressioista, jos pelin tai internetin ääreen ei päässyt. Sisäinen tyhjyys, aikuisen puuttuminen ja itsesäätelyongelmat tulivat lääkityksi pelien maailmassa, jolloin riippuvuudesta syntyi samaan aikaan emotionaalinen, että aivotoiminnallinen.

Some-addiktiossa kysymys on ilmiöstä, jossa ihminen ei pysty lopettamaan päivittämistä, selaamista tai seuraamista. Tätä pidetään yleensä toiminnallisena riippuvuutena. Aivot siis voivat muodostaa riippuvuuden myös toimintaan esimerkiksi päihteen sijaan. Ihminen voi tulla riippuvaiseksi toisesta ihmisestä, seksistä, televisiosta, internetistä ja sosiaalisesta mediasta. Melkein mistä tahansa, mikä tuottaa affektiivisia kokemuksia ja saa dopamiinin virtaamaan. Riippuvuus syntyy kun annokset kasvavat, eikä mielihyvää enää synny. Näin ollen on suorastaan ihmeellistä, että kaikkiin ongelmiin ratkaisuksi esitetty digitalisaatio aiheuttaa riippuvuutta? Vai onko?

Ilmiöihin herätään vasta liian myöhään, usein vasta silloin kun asiakkaat tulevat terapiaan. Ihmisen yksioikoinen tarkastelu riippuvuuteen taipuvaisena aivokoneena ei kuitenkaan huomioi riippuvuuksien yksilöllistä kehitystä ja vuorovaikutusta ympäristön ja kulttuurin kanssa. Ihminen ei ole pelkästään aivot, vaan ihmisen toimintaa ohjaa, emootiot ja ympäristö. Kaikki eivät tule yhtä helposti riippuvaiseksi.

Addiktioteoriassa on 2000-luvulla saatu uutta näkökulmaa. Vaikka riippuvuutta voidaan pitää neurobiologisena aivojen säätelyjärjestelmän ongelmana, perustuu säätelyjärjestelmän ja tunteiden säätelyn kehittyminen varhaisiin suhteisiin. Varhaisia suhteita laajasti tutkinut Peter Fonagy on tutkinut tunteiden säätelyä (affect regulation) ja liittää tunteiden säätelykyvyn syntymisen ihmissuhteisiin. Se miten tunteita vastaanotetaan, säädellään ja säilytetään, vaikuttaa siihen, miten lapsi aikuistuessa oppii säätelemään tunteita. Säätely koskee tunteiden intensiteettiä, voimakkuutta ja impulsseja. Eli sitä minkälaisia välineitä tarvitsemme säätelyyn. Siinä on addiktiolle oivallinen maaperä.

Pelkästään aivot eivät tule riippuvaiseksi, vaan kysymys on enemmänkin ärsykkeen sisällöstä. Facebookistakin piti ottaa alaspäin osoittavat peukalot pois, koska tuskin kukaan kokee mielihyvää palkinnon puutteesta, paitsi masokistit. Olemme enemmän riippuvaisia affekteista, kokemuksesta ja hyväksynnästä. Mentalisaatiovajaa psyyke etsii todistusta olemassaolostaan ulkoisten tekijöiden kautta. Ihmissuhteen puute yhdistettynä säätelyongelmaan ja emotionaaliseen tyhjyyteen selittää parhaiten riippuvuuden syitä. Lopputulokset näkyvät aivoissa.

Riippuvuutta aiheuttavat sovellukset, on rakennettu markkinointiin perustuen, jolloin niiden yksinkertainen tavoite ei ole lisätä yhteisöllisyyttä, vaan kerätä kävijöitä mainontaa varten. Tuleeko tämä jollekin yllätyksen?

Sosiaalinen media on kaksiteräinen miekka, sillä samalla se tekijä, mikä kehittäisi itsesäätelyä ja toimisi rokotuksen lailla, eli ihmissuhde, on siirtynyt verkkoon. Onnistunut vuorovaikutus vaatii usein kasvojen näkemistä ja puheen lisäksi erityisesti asentojen, käsien liikkeen ja muun verbaalisen viestinnän rekisteröimistä. Kehot etsivät myös synkronia, samanaikaisuutta, minkä voidaan ajatella edistävän konsensuksen ja yhteistyön hakemista ihmissuhteissa. Kehollinen synkronia synnyttää erityisesti empatiaa.

Ihmisellä on synnynnäinen tarve kääntyä kohti kasvoja ja nähdä kasvot. Aluksi tuo taipumus on refleksi. Pienen vauvan näkökyky on suunniteltu niin, että etäisyys riittää juuri rinnalta kasvoihin. Jo hyvin pienillä lapsilla tiedetään olevan myös hyvin kehittyneet kasvojen lihakset. Melkein kuin aikuisilla. Miksi kasvot ovat tärkeät? Kasvoilta opitaan tunteet.  Ilman katsekontaktia ei synny häpeää tai syyllisyyttä, jolla taas tunteena on keskeinen merkitys siinä, miten selviydymme toisten ihmisten kanssa.

Kun yhä vähemmän tuijotamme toisiamme kasvoihin ja yhä enemmän teknologiaa ja erilaisia ruutuja, on syytä kysyä minkälainen peili teknologia on. Varsin narsistinen, sillä tuo peili mahdollistaa meille sen, että voimme määrittää, päättää ja luoda haluamiamme todellisuuksia. Samalla syntyy riippuvuus tähän kokemukseen.

Samaan intuitiiviseen tulokseen on tullut moni teknologiakulttuurin kehittäjä. Chamath Palihapitiyaa oli yksi facebookkia eniten kehittäneistä johtajista. Myöhemmin hän myönsi synnyttäneensä hiriviön, joka repii sosiaalisen rakenteen kappaleiksi. Chatmathin mukaan sosiaalinen media on vaurioittanut keskustelukulttuurin ja sosiaalista mediaa käytetään väärien tietojen levittämiseen, eli ajatuksen muokkaamiseen.

Katsekontaktin puuttuminen vaikeuttaa myös empatian syntymistä ja antaa siten tilaa fantasioille. Sosiaalisesta mediasta on tullut projektioiden ja tunteiden heijastamisen kohde jonne jokainen voi tuoda pohtimatta tai säätelemättä tunteensa ilman, että niiden hallintaa pitää opetella toisen ihmisen kanssa. Myös tähän kokemukseen voi jäädä kiinni. Hankalasta tunteesta pääsee eroon kun se näkyy konkreettisena ruudulla. Ihan sama mitä muut on mieltä.

Rippuuvuuden pohjimmainen tausta on ihmissuhteiden ja säätelykyvyn puutteessa. Ehkäistäksemme riippuvuuksien syntymistä tarvitsemme vastavuoroisia suhteita. Miten suojelemme niitä, joilla on taipumus riippuvuuteen?

LINKKI YLEN UUTISEEN

JUSSI SUDENLEHTI

Instituutin Netti ja tietokonepeliriippuvuuden koulutus – Lue lisää