Kännykästä tuli kiistakapula


Aluehallintovirasto AVI on ilmoittanut osalle lastensuojeluyksiköistä uudesta käytänteestä, jonka mukaan yksiköissä ei ole enää jatkossa sallittua ottaa puhelimia pois lasten käytöstä yön ajaksi. Ilmoituksia on saanut ainakin muutama lastensuojeluyksikkö Varsinais-Suomessa.

Uutinen saa kenttäkokemusta omaavat tuntemaan olonsa avuttomaksi.
Mielestäni päätöstä ei voida perustella sillä, että lapsi tarvitsisi omaa puhelintaan yhteydenpitoon öisin. Jos asia on niin kiireellinen, että se täytyy hoitaa yöllä, riittää siihen yksikön puhelin.

Puhelimeen liittyvistä väännöistä voi helposti tulla arjessa kiistakapula. Uskon, että valtaosa lapsista käyttää päätöstä hyväkseen ja vetoaa siihen, ettei henkilökunnalla ole lupaa eikä oikeutta viedä puhelinta lapselta.

On selvää, että jos rajoja ei voida asettaa, tietyt lastensuojelun asiakasryhmät kävelevät aikuisten yli. Haastattelin viime vuonna kirjaa varten kolmea lastenkodissa elänyttä nuorta. Yhteistä heidän tarinoissaan oli yksi kysymys: “Mitä hyötyä on lastenkodista, joka ei saa minua pysäytettyä?”

Puhelimen liikakäyttö aiheuttaa stressiä ja addiktiota

Nykytutkimuksen valossa kannattavaa olisi ennemmin rajoittaa puhelimen käyttöä. Jatkuva puhelimen käyttö aiheuttaa stressiä, mikä pahentaa tilannetta lapsilla ja nuorilla, jotka jo valmiiksi kärsivät stressiperäisistä oireista. Sosiaalinen media ja muu internetistä löytyvä viihde addiktoi. Erityisryhmät ovat myös alttiita väkivaltapelien vaikutteille.

On päätöksessä positiivinenkin puoli. Päätös hillitsee “puhelinpoliiseja” eli niitä väsyneitä, mielivaltaisesti toimivia työntekijöitä, jotka kyttäävät lasten virheitä ja suosivat sanktioita. Heitäkin alalla valitettavasti on.

Empatia ei riitä lastensuojelussa

Vanhustenhoidon paljastukset pelottavat nyt myös lastensuojelussa. Työntekijät pelkäävät ylilyöntejä, välttelevät virheitä ja ovat äärimmäisen varovaisia. Kaikki yrittävät pestä kätensä tilanteista.

Kabinettipäätökset, jotka eivät käy vuoropuhelua arjen oikeiden ongelmien kanssa, eivät lopulta kehitä lastensuojelussa tehtävää työtä. Ainoa keino välttyä ylilyönneiltä on muodostaa osaavia, reflektiivisiä tiimejä, osoittaa Ellen Munron artikkelissaan “Common Errors of Reasoning in Child Protection Work”. Hyvin toimivia tiimejä voidaan kehittää koulutuksella ja työnohjauksella, ei kabinettipäätöksillä.

Päätös saattelee lastensuojelun työntekijät ja johtajat pohtimaan, mihin suuntaan työtä kuuluu viedä. Empatiakeskeinen, vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin perustuva työmalli syrjäyttää “rajat ja sanktiot”-retoriikan, kun rajojen asettaminen on yhä vaikeampaa.

Empatia ei riitä pysäyttämään nuorta, joka kärsii epäsosiaalisesta käytöshäiriöstä tai joka tilaa yöllä puhelimellaan “hatkakyytiä” viemään hänet pois lastenkodista. Tämä ristiriita vaatii parempia ratkaisuja.

Jussi Sudenlehti

Lastensuojelutyön metodiikan asiantuntijakouluttaja

Jälkikirjoitus:

Muutos lastensuojelulaissa selkeyttää tilannetta

Eduskunnassa meni pari viikkoa sitten läpi laki lastensuojelulain muuttamisesta. Tuolloin uutiskynnyksen ylitti jälkihuollon ikärajan nostaminen 21:stä 25 vuoteen. Laki sisältää myös selkeytyksen, joka liittyy kännykän käytön rajoittamiseen.

Kännykän ottaminen pois lapsen hallusta yön ajaksi on lastensuojelun laitoksissa lain mukaan mahdollista mutta vain tietyin edellytyksin.

Lainkohta kuuluu näin:

Laitoksen haltuun saadaan lisäksi ottaa lapsella olevat lapsen oman tai toisten lasten sijaishuollon järjestämistä tai laitoksen yleistä järjestystä todennäköisesti vakavasti haittaavat muut kuin 1 momentissa tarkoitetut aineet ja esineet. Haltuunotosta tekee päätöksen laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Toimenpidettä ei saa jatkaa pidempään kuin se tässä momentissa tarkoitetusta syystä ja lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta on välttämätöntä.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että puhelin on sallittua ottaa pois vain silloin, kun on olemassa perustelut sille, että puhelimen käyttö aiheuttaa häiriötä. Puhelin saadaan ottaa pois vain niiltä lapsilta, jotka eivät itse kykene rajaamaan sen käyttöä ja joille puhelimen käyttäminen olisi ilmeinen terveysriski. Laitoksissa ei siis voida määrätä yleistä sääntöä, jonka mukaan kaikkien lasten puhelimet otettaisiin haltuun yön ajaksi.

Vinkki koteihin: rajoitussovellus käyttöön lasten puhelimiin

Kännykän liiallinen käyttö ja riippuvuudet ovat ongelma monessa kodissa, ei vain lastensuojelussa. Meillä kotona käytetään Screentime-nimistä maksullista sovellusta.

Aikuinen voi säätää sen avulla aikarajoituksia pelaamiselle, rajoittaa internetin käyttöä ja asettaa rajoituksia erikseen koulu- ja yöajalle esimerkiksi siten, että yöllä kännykällä voi soittaa vain tiettyihin numeroihin ja kouluaikana voi käyttää nettiä mutta ei pelata pelejä.

Nuori voi tienata peliaikaa suorittamalla tehtäviä, jotka aikuinen hyväksyy omasta puhelimestaan.

Sijaishuollossa olevan lapsen ongelmat puhelimen liiallisesta käytöstä on hyvä kirjata hoito- ja kasvatussuunnitelmaan. Samalla suunnitelmaan voidaan kirjata, että lapsen puhelimeen otetaan käyttöön rajoitussovellus terveellisemmän kännykän käytön tukemiseksi.

Raul Soisalo

Johtaja, Suomen Psykologinen Instituutti