Kuinka ohjata lasta käsittelemään aggression tunnetta


Lapsen aggression kohtaaminen on kasvattajille yksi hankalimmista asioista. Miten aikuinen voi ohjata lasta toimimaan aggression kanssa? Kuinka reagoida, kun aggressio kääntyy aggressiiviseksi teoksi?

Mitä on aggressio?

Ensin on hyvä tutustua aggressioon itseensä. Aggressio on tunne, eri asia kuin aggressiivinen teko. Ihminen tarvitsee aggressiota, sillä se antaa ihmiselle energiaa puolustaa itseään ja asettaa rajat itsen ja muiden välille.

Millainen olisi lapsi ilman aggressiota? Hän ei osaisi asettaa rajoja ympärilleen ja olisi alistuva kaikissa suhteissa. Lapsi ei pystyisi ilmaisemaan pettymystä ja vihaa suoraan kasvattajaa kohtaan. Sen sijaan lapsi päättäisi toimia päinvastoin ja nostaisi kasvattajansa jalustalle selvitäkseen vihasta. Tätä kutsutaan idealisoimiseksi.

Ei voida siis ajatella, että lapsen pitäisi päästä aggressiosta eroon. Sen sijaan lapsi voi integroida aggression tunteen eli tutustua siihen, käsitellä sitä ja tutkia sitä vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Tähän lapsi tarvitsee avuksi turvallisen aikuisen.

Aggression tunnetta on harjoiteltava

Vaikeaksi tilanteen tekee se, että integroidakseen aggression lapsen pitää harjoitella aggression tunnetta. Mikäli tämä harjoittelu jää pienenä tekemättä, syntyy myöhemmin elämässä hankalia ristiriitoja. Lapsella on jo kokoa satuttaa muita ihmisiä, mutta hänellä ei ole kehityksellisiä taitoja sietää aggressiotaan. Silloin aggressiosta tulee usein väkivaltaa.

Terve aggressio edellyttää, että

  1. pystymme tulkitsemaan tilanteita oikein eikä tilanteen tulkintaa häiritse esimerkiksi trauma
  2. pystymme lukemaan uhkaa oikein eikä uhkaa vääristä kognitiivinen vinouma tai liiallinen stressi
  3. pystymme suhteuttamaan tunteemme tilanteisiin niin, ettemme tee tavallisista tilanteista uhkaavia tulkintoja eikä aggressio ryöpsähdä yli.

Näiden asioiden ympärille rakentuu myös aggression hoito.

Harjoittelu aloitetaan helposta

Aggression kielellistäminen on lapselle todella vaikeaa, minkä vuoksi työskentely pitää aloittaa helpoimmasta päästä eli sieltä, missä ei ole sanoja. Aluksi voidaan kysyä, mikä toisessa ihmisessä on lapsen mielestä uhkaavaa ja pitääkö uhka paikkansa. Osaako lapsi lukea ilmeitä?

Toiseksi voidaan pohtia, miten lapsi kokee aggression ja millaisia keinoja hänellä on sen hallintaan. Pystyykö hän sietämään aggressiota? Pystyykö hän poistamaan aggressiota toiminnallisesti, esimerkiksi lyömällä nyrkkeilysäkkiä? Entä esikielellisesti esimerkiksi taiteen tai musiikin avulla?

Aggression purkaminen toiminnan kautta on aina parempi kuin toisen ihmisen satuttaminen, mutta aina pitäisi pyrkiä kohti aggression sietämistä ja säätelyä. Vasta näiden vaiheiden jälkeen voidaan harjoitella aggression pukemista sanoiksi.

Kun tätä harjoitellaan lapsen kanssa riittävästi, harjoittelu johtaa lopulta aggression integraatioon. Silloin lapsi voi ymmärtää ja hyväksyä aggression ja samaan aikaan ennakoida sitä. Näin pienenee riski, että aggressio muuttuisi teoiksi.

Kuinka reagoida, kun lapsi lyö

Harjoittelun tueksi lapsi tarvitsee aikuisen, joka on sinut oman aggressionsa kanssa. Harjoittelu harvoin onnistuu ilman erheitä eli joskus aggressio taipuu lyömiseksi, ja silloin aikuisen pitää vastata tilanteeseen.

Aikuinen voi korostaa omia rajojaan käyttämättä kuitenkaan aggressiota: “Sinulla ei ole lupa lyödä minua, se on väärin.” Samalla hän ilmaisee lapsen tarpeen jatkaa harjoituksia: “Näyttää siltä, että meidän pitää vielä harjoitella tätä, että opit tunnistamaan vihasi.” Empatian harjoittelua helpottaa, kun aikuinen tekee näkyväksi sen, että lyönnin kohde on inhimillinen, elävä ja tunteva olento, johon sattuu, kun lyödään.