Aggressiivinen käyttäytyminen

Aggressio ja aggressiivisuus sekä aggressiivinen käyttäytyminen ovat kiinnostaneet ihmisiä lähestulkoon aikojen alusta lähtien. Tutkimuksia ja teorioita aiheesta on niin paljon, että osa niistä on jopa keskenään ristiriidassa. Tuntuu siltä – kokemus jonka monet jakavat, – että väkivalta on viimeisten vuosien aikana raaistunut. Tässä luvussa esitetyt käsitykset olen julkaissut aiemmin väkivallan ehkäisyä koskevassa kirjassani.[1]

Aggressiolla tarkoitettiin alun perin aggressiivista käyttäytymistä ja aggressiivisuudella tarkoitettiin alun perin persoonallisuuden piirrettä. Sanojen merkitykset ovat kuitenkin viime vuosina sekoittuneet eritoten arkikielessä. On tärkeä kuitenkin hahmottaa kaksi eri asiaa: on eri asia käyttäytyä aggressiivisesti kuin olla aggressiivinen. Psykologisessa kielenkäytössä aggressiolla tarkoitetaan itsestä poispäin (joko toisiin ihmisiin, eläimiin tai esineisiin) suunnattua tahallista, vahingoittamismielessä tapahtuvaa vahingoittavaa tai häiritsevää käyttäytymistä. Väkivaltaisella käyttäytymisellä on tarkoitettu perinteisesti fyysistä aggressiota, mutta nykyään on tavallista sisällyttää myös henkinen väkivalta käsitteeseen, jolloin käytännössä aggressio ja väkivalta tarkoittavat useinkin samaa asiaa. Fyysisen ohella psyykkisen, verbaalisen, emotionaalisen ja sosiaalisen väkivallan tiedetään aiheuttavan vakavia traumoja. Pelkkä vihainen ilme tai ele voi olla hyvin pelottava ja traumatisoiva.

Aggressiivinen käyttäytyminen

Aggressio (eli väkivalta) voi olla suoraa tai epäsuoraa. Suora ja epäsuora aggressio puolestaan voi olla joko hyökkäävää tai uhkailevaa. Suora uhkaava aggressio on esimerkiksi valmistautumista tappeluun ja tappelemisella uhkailua. Suora hyökkäävä aggressio voi olla esimerkiksi fyysistä käsiksi käymistä, kiroilua ja mekastusta sekä toisen haukkumista. Epäsuora aggressio on hyökkäävässä muodossa lähinnä esineiden rikkomista, omaisuuden tuhoamista ja ovien paiskomista sekä esimerkiksi toisesta pahan puhumista selän takana. Uhkaava epäsuora aggressio pitää sisällään läheisten uhkaamisen ja esimerkiksi kiristämisen. Se voi joskus olla hyvin peiteltyä ja naamioitua, jolloin siihen on hankalampi puuttua. Eräs sosiaalityöntekijä kertoi alla olevan kertomuksen:

Olin juuri joutunut perustelemaan asiakkaalle kielteisen toimeentulotukipäätöksen. Asiakkaanani oli aggressiivisista taipumuksistaan tunnettu, väkivaltarikoksista vankilassakin istunut nelikymppinen pelottava nainen. Hän otti perusteluni ja selitykseni vastaan hyvin tyynesti ja rauhallisesti. Jostakin syystä minua silti pelotti. Koska nainen ei tehnyt mitään, en osannut apuakaan pyytää. Kun kävi selväksi, että rahaa ei nyt tipu, nainen nousi ylös, kiitti kohteliaasti ja lähti pois. Ovella hän kuitenkin kääntyi takaisin ja vienosti hymyillen katsoi minua suoraan silmiin ja kysyi, että – niin minkäs ikäisiä ne sinun lapset olikaan? Tutisin loppupäivän, mutten osannut asialle tehdä mitään, koska ei hän varsinaisesti mitään suoraan uhannut. Tajusin kuitenkin, että nyt oli tosi kyseessä. En päässyt ahdistuksen tunteesta ja peloista irti ennen kuin vaihdoin työpaikkaa ja muutimme toiselle puolelle Suomea.

Aggressiivinen käyttäytymistä on jaoteltu monin eri tavoin

Aggressiivista käyttäytymistä on jaoteltu monin eri tavoin. Yksi jako on mm. vihainen/ emotionaalinen käytös ja välineellinen/ instrumentaalinen käytös. Yleensä vihaisen tai emotionaalisen aggression laukaisee loukkaus, hyökkäys, ärsytetyksi joutuminen ja turhautuminen. Tunnetilana on viha ja aggressiivisen toiminnan ”palkkiona” on uhrin fyysinen tai psyykkinen kipu tai epämiellyttävät tuntemukset. Joskus jokin tapahtuma voi saada henkilön raivostumaan totaalisesti, jolloin hän toimii täysin impulsiivisesti ja spontaanisti. Monesti voi olla taustalla ajatus ”opettaa” tai ”ojentaa” uhria. Pikaistuksissa tehdyt väkivaltarikokset, sekä suurin osa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ovat hyviä esimerkkejä vihaisesta, emotionaalisesta aggressiosta. Välineellisen aggression puolestaan laukaisee jokin tarve tai yllyke, tai esimerkiksi kilpailutilanne. Tilanne ei välttämättä herätä tekijässään vihan tunnetta, vaan hän voi toimia kylmän viileästi. Tavoitteena voi olla vaikkapa saada rahaa. ”Palkintona” välineelliselle aggressiolle on usein siis jokin konkreettinen asia tai esimerkiksi voitto tai johtava asema. Aggression voi myös jakaa reaktiiviseen ja proaktiiviseen aggressioon. Reaktiivisessa on kyse siitä, että aggressio on reaktio johonkin, yleensä koettuun uhkaan tai provokaatioon. Sen sijaan proaktiivinen aggressio ei vaadi mitään ärsykettä, vaan siinä yksilö voi käyttäytyä toista kohtaan aggressiivisesti ilman minkäänlaista vähäisintäkään provokaatiota. Proaktiivinen aggressio ja epäsosiaalinen käyttäytyminen kulkevat usein käsi kädessä ja tästä syystä juuri niin sanottuja psykopatiapiirteitä omaaville ihmisille tämän tyylinen käyttäytyminen on hyvinkin tavallista.  

Kaikki sellainen aineiden käyttö tai toiminta, jossa adrenaliiniprosessit aktivoituvat, voi lisätä aggressiivisuuden riskiä.

Aggressiivinen Käyttäytyminen Teoria

Mikään yksittäinen aggressiivisen käyttäytymisen teoria ei kykene selittämään kaikkea aggressiivista käyttäytymistä. Kukin tilanne on yksilöllinen ja niihin liittyvät omat tilannetekijät, asiaan liittyvien henkilöiden persoonallisuustekijät, ympäristötekijät sekä biologiset tekijät. Kokemuksesta tiedämme, että tietyissä tilanteissa on helpompi suuttua. Erilaiset epämiellyttäviä tuntemuksia aiheuttavat tilanteet kuuluvat tilannetekijöiden ryhmään. Provokaatio on yksi vahvimmista ärsykkeistä aggressioon. Frustraatio eli turhautuminen on myös klassinen tilannetekijä, samoin kipu, ikävä mieliala, sosiaalinen stressi, liian korkea lämpötila, alhainen verensokeri ja nälkä. Myös lääkkeet ja huumeet sekä alkoholi kuuluvat tilannetekijöihin. Kaikki sellainen aineiden käyttö tai toiminta, jossa adrenaliiniprosessit aktivoituvat, voi lisätä aggressiivisuuden riskiä.

Persoonallisuustekijöillä tarkoitetaan yksilön yksilöllistä valmiutta aggressiiviseen käyttäytymiseen, eli missä määrin ihmisen emotionaaliset ja kognitiiviset rakenteet tukevat aggressiota. Persoonallisuuden kehittymiseen taas vaikuttavat ihmisen eletty ja koettu elämä. Koetuilla traumoilla on luonnollisesti vaikutusta persoonallisuuden kehittymiseen.

Yleensä ihmiset, joilla on hyvä itsetunto, saattavat olla yllättäen taipuvaisia käyttäytymään aggressiivisesti jos heidän itsetuntoaan uhataan. Aggressiivisempia eivät välttämättä olekaan alhaisen itsetunnon omaavat henkilöt. Aggressiivisuuteen taipuvaiset näkevät myös helposti muissa ihmisissä ja tilanteissa aggressiota, sielläkin missä sitä ei tosiasiallisesti edes ole. Mitä heikompi impulssikontrolli ihmisellä on, niin sen taipuvaisempi hän on aggressioon. Ikävä kyllä persoonallisuuden osatekijänä aggressiivisuus näyttäisi olevan melko tiukassa säilyvä ominaisuus. Ihminen voi psykoterapialla kuitenkin oppia tulemaan aggressiivisuutensa kanssa toimeen.

Yllättävää kyllä – aggressiivisuuteen saattavat olla taipuvaisempia ne ihmiset, joilla on kohtalaisen hyvä itsetunto.

Väkivallan Ympäristötekijät

Ympäristötekijöihin kuuluvat sekä konkreettinen fyysinen ympäristö, että kulttuuri, asumismuoto, sosioekonominen taso, ystävät, sukulaiset, työ, vapaa-ajan harrastukset sekä media eri lajeineen. Näin ollen esimerkiksi väkivaltaisille elokuville altistuminen on ympäristötekijä, samoin vanhempien kasvatus on niin ikään ympäristötekijä. Biologisia tekijöitä ovat monet geneettiset ja neurologiset tekijät. Tietyt keskushermoston osat ovat väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla. Jotkut tutkijat väittävät kyenneensä löytämään esimerkiksi rikollisuusgeenin. Mieshormoni, eli testosteroni on tärkein aggressioon vaikuttava hormoni, sillä on aggressiota yllyttävä vaikutus. Väkivaltaisuuteen taipuvaisilla on niin ikään havaittu runsas dopamiinitaso ja alhainen serotoniiniaineenvaihdunta.

Impulssikontrollin heikkous lisää aggressiivisuuden riskiä.

Väkivaltaisesti käyttäytyvän kohdalla on käynyt niin, että hänen oma sietokynnyksensä on ylittynyt siinä määrin, ettei hän kykene kontrolloimaan enää itseään. Joillakin ihmisillä tuo sietokynnys on huomattavasti matalampi.

Henkilöt, joiden yksityiselämän tilanne on stressaava esim. avioeron tai läheisen kuolemantapauksen vuoksi, voivat tuntea itsensä yksinäisiksi ja masentuneiksi, vihaisiksi ja joskus vainoharhaisiksi. Väkivaltaisen käytöksen taustalla olevia muita tekijöitä ovat muun muassa pahoinpitelijän aikaisemmin kokema fyysinen ja henkinen väkivalta, autoritäärinen ympäristö, kaltoin kohtelu tai välinpitämätön kohtelu, vihamielisyys ja vieraantuminen. Ihmiset, joita on lapsuudessa kohdeltu kaltoin (vähätelty, halveksittu, laiminlyöty, haukuttu tai solvattu), voivat kokea lievemmätkin kriisit ylivoimaisina ja erittäin stressaavina ja päätyä väkivaltaan. Mediassa väkivaltaiset teot saavat laajaa huomiota. Tämä voi johtaa siihen, että väkivallan todellisten seurausten tajuaminen hämärtyy etenkin lapsilla ja nuorilla. Helposti saatavat aseet lisäävät riskiä, vaikka joillekin ihmisryhmille aseiden myyntiä rajoitetaankin.[i]  

Väkivallan määritelmiä

  • Pahoinpitely/hyökkäys: mikä tahansa teko, jonka tarkoituksena on aiheuttaa vammoja/loukkaantumista toiselle henkilölle ja jonka tekijällä on ilmeinen kyky toteuttaa aikomuksensa; mikä tahansa tarkoituksellinen voimankäyttö, joka saa uhrin pelkäämään välitöntä ruumiinvammaa.
  • Häirintä: kaikki häiritsevä käyttäytyminen tai kiusalliset kommentit, jotka tiettävästi ovat tai joiden perustellusti tulisi olla ei-toivottavia ja jotka saavat uhrin uskomaan, että hänen terveytensä ja turvallisuutensa ovat vaarassa.
  • Läheltä piti -tilanne: epäonnistunut pahoinpitely-yritys.
  • Fyysinen pahoinpitely: fyysinen hyökkäys tai väkivalta aseen kanssa tai ilman. Esimerkiksi uhrin lyöminen, sysiminen, töniminen, iskeminen nyrkillä, pureminen, sylkeminen, nipistäminen tai potkiminen, ei-toivotut kiintymyksen ilmaukset tai koiran usuttaminen uhrin kimppuun.
  • Psykologinen väkivalta: teko, joka herättää uhrissa pelkoa tai alentaa tämän arvokkuutta/omanarvontuntoa tai itsetuntoa tai jonka tarkoituksena on aiheuttaa psykologinen trauma.
  • Seksuaalinen hyväksikäyttö: kaikki ei-toivotut verbaaliset tai fyysiset seksuaalissävytteiset lähestymiset tai avoimesti seksuaaliset huomautukset, pornografisen materiaalin esittely, nipistäminen, hively, koskettelu, taputtelu tai vilkuilu, jotka saavat uhrin uskomaan, että hänen psyykkinen tai fyysinen koskemattomuus voisi olla uhattuna.
  • Seksuaalinen väkivalta: uhrin pakottaminen uhkailun tai väkivallan avulla seksuaaliseen kanssakäymiseen tai koskettelemaan, suutelemaan ja hyväilemään itseään.
  • Uhkaus: kirjallisesti tai suullisesti ilmaistu tarkoitus aiheuttaa laittomalla toiminnalla fyysistä tai muunlaista vahinkoa toiselle henkilölle tai omaisuudelle. Suora uhkaus on selkeästi ilmaistu viesti, että mahdollinen tekijä aikoo aiheuttaa vahinkoa, esimerkiksi: ”Saat maksaa siitä, mitä teit minulle”. Ehdollinen uhkaus on esimerkiksi: ”Jos et jätä minua rauhaan, saat katua.” Peitettyihin uhkauksiin liittyy usein kehonkieli tai käyttäytyminen, joka ilmaisee uhrille, että tekijä aikoo tai saattaa aikoa vahingoittaa tätä tai hänen läheisiään tai kollegoitaan tai jotakin muuta henkilöä tai omaisuutta.   
  • Verbaalinen väkivalta: puhetapa tai kommentit, jotka tiettävästi ovat tai joiden pitäisi olla ei-toivottavia, nolostuttavia, loukkaavia, uhkaavia tai vähätteleviä (mukaan lukien kiroaminen, loukkaukset ja ylimielinen puhetapa) ja jotka saavat uhrin uskomaan, että hänen fyysinen tai psyykkinen koskemattomuus on vaarassa.

Aiempi väkivaltainen käytös ennustaa parhaiten väkivaltaa.

Psykologinen väkivalta

Väkivaltaista käyttäytymistä voidaan ennustaa HCR – 20 analyysimenetelmän mukaan seuraavista muuttujista

Henkilön historia

·         Aikaisempi väkivaltainen käytös

·         Nuorella iällä alkanut väkivaltainen käytös

·         Parisuhdeongelmat

·         Työsuhdeongelmat

·         Päihteiden väärinkäyttö

·         Mielisairaus

·         Psykopatia

·         Lapsuuden käytöshäiriö

·         Persoonallisuushäiriö

·         Koevapauden tai ehdonalaisen vapauden sääntöjen rikkomien tai avohoidon laiminlyönti  

Aggressiivinen käyttäytyminen

Kliiniset riskitekijät

·         Puutteellinen sairaudentunto

·         Negatiiviset ja epäsosiaaliset asenteet

·         Oireileva mielisairaus

·         Impulsiivisuus

·         Huono hoitomyöntyvyys

Tulevaisuuden riskitekijät

·         Epärealistiset tulevaisuuden suunnitelmat

·         Altistuminen vaaratekijöille

·         Puutteellinen sosiaalinen tuki

·         Avohoidon laiminlyönti

·         Altistuminen stressille

Aggressiotutkimus kertoo, että asiakkaan aggressiivinen käyttäytyminen on todennäköisempää, mikäli asiakas on aiemmin käyttäytynyt väkivaltaisesti. Tämä on valitettavasti yksittäisistä ennustavista tekijöistä kaikkein parhaiten ennustava, eritoten jos asiakas ei ole hakenut ja saanut apua aggression hillintäänsä. Mikäli asiakas uhkailee, käyttäytyy vihamielisesti tai oudosti, suuttuu kohtuuttomasti tai menettää itsehillintänsä, on myös väkivaltainen käyttäytyminen mahdollista ja jopa todennäköistä. Toinen hyvin merkittävä ennustava tekijä on alkoholihumala. Jossakin tapauksessa asiakas saattaa itse pelätä käyttäytyvänsä väkivaltaisesti ja hän voi haluta eristyksiin. Jos asiakas on epäterveellä tavalla kiinnostunut aseista (muussa kuin urheiluammunta- tai metsästysmielessä), pitää aseita mukanaan ja on kiinnostunut väkivaltaisista ideologioista, on hänen riskinsä väkivaltaiseen käyttäytymiseen suuri. Tällainen kiinnostus ja ideologia löytyy muun muassa niin sanotuilta kouluampuja-tyypeiltä.[2]


[1] Soisalo, R. 2011. Väkivallan preventio sosiaali- ja terveysalalla. Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry.

[2] Soisalo, R. 2011. Väkivallan preventio sosiaali- ja terveysalalla


[i] Soisalo R. 2011. Väkivallan preventio sosiaali- ja terveysalalla. Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry.

Suomen Psykologinen Instituutti

Saatat myös pitää tämä kurssi; Kun sanat eivät riitä OSA 1

Kun sanat eivät riitä OSA 1 Video