Lapsi, jolla on tunnekylmiä piirteitä – miten suhtautua ja hoitaa?


Tunnekylmät piirteet lapsella: mitä ne ovat, miten suhtautua ja miten hoitaa

Hinta: 149€ (+ alv 24%)

Kouluttajana Psykologian tohtori, dosentti Taina Laajasalo

Koulutuksen kuvaus

Tunnekylmyys yhdistettynä lapsen käytösongelmiin on merkittävä haaste lapsen kehitykselle ja ympäristölle. Tunnekylmät piirteet ovatkin alan tutkimuksen piirissä kasvavan kiinnostuksen kohteena.

Koulutuksessa käydään läpi muun muassa seuraavat teemat:

  • Mitä ovat lasten ja nuorten tunnekylmät piirteet ja mitä ne ennustavat?
  • Miten tunnekylmyyttä voi mitata ja pitäisikö sitä mitata?
  • Millaisia seikkoja kliinisessä työssä ja lasten kanssa työskennellessä tulisi huomioida?
  • Mitä pitää varoa?
  • Voiko tunnekylmyyteen vaikuttaa?
  • Miten lasten käytöspulmia voidaan ennaltaehkäistä?
  • Varhainen puuttuminen: merkitys ja mahdollisuudet
  • Keppiä vai porkkanaa?
  • Nykyisin käytössä olevat menetelmät, joille tutkimusnäyttöä

Tunnekylmä lapsi? Psykopatiapiirteitäkö?

Suomessakin tutkitaan sitä, miksi jotkut lapset pystyvät toistuvasti tuottamaan muille kärsimystä ilman omantunnon pistoksia.

Taina Laajasalo (vas.) ja Eeva Aronen tutkivat tunnekylmien piirteiden esiintyvyyttä suomalaisella yhdeksäsluokkalaisella. Kyselytutkimukseen vastasi lähes 5 000 nuorta.

Tulokset myötäilivät kansainvälisiä tutkimuksia, mutta eräs yksityiskohta yllätti.

– Unen vähäinen määrä ja huono laatu näyttivät olevan selvästi yhteydessä

tunnekylmiin piirteisiin, Aronen kertoo.

Taina Laajasalo (vas.) ja Eeva Aronen tutkivat tunnekylmien piirteiden esiintyvyyttä suomalaisella yhdeksäsluokkalaisella. Kyselytutkimukseen vastasi lähes 5 000 nuorta. Tulokset myötäilivät kansainvälisiä tutkimuksia, mutta eräs yksityiskohta yllätti. – Unen vähäinen määrä ja huono laatu näyttivät olevan selvästi yhteydessä tunnekylmiin piirteisiin, Aronen kertoo.

Leikki hiekkalaatikolla päättyi usein siihen, että naapurin poika itki ja Mikko istui ilmeettömänä vieressä.

Niin omilta kuin muiden vanhemmilta tulvi toruja, joilla ei näyttänyt olevan Mikkoon mitään vaikutusta. Jos hän pyysi anteeksi, hän teki sen vain, koska käskettiin.

Koulussa Mikko halusi pelata omilla säännöillä – ja voittaa. Liikunnanopettaja todisti hämmentyneenä, miten kesken juoksukilpailun Mikko kampitti ohitse yrittävän luokkatoverin tyynen rauhallisesti kumoon ehtiäkseen ensimmäisenä maaliin.

Harvan mielestä Mikko oli kovin kiva kaveri, mutta rohkea ja itsevarma poika herätti muissa pelonsekaista ihailua. Mikko tunsi itsensä muita vahvemmaksi ja kiusasi armotta niitä, joita piti heikkoina. Toistuvista jälki-istunnoista ei ollut apua.

Yläkouluikäisenä Mikko rikkoi yhä raskaampia sääntöjä, jopa lakeja. Hän varasteli kaupoista ja ajautui tappeluihin. Syyllisyys ei nuorta mieltä painanut, mutta hiljalleen Mikko oppi esittämään katuvaa. Hän oli myös hyvä valehtelija. Siten pääsi helpommalla.

Lapsia ja aikuisia

Mikkoa ei ole olemassa, vaan edellä luonnosteltu kasvutarina on täysin kuvitteellinen ja siksi melko karikatyyrinen.

Mikossa yhdistyy moni niin sanottu kylmä-tunteeton-piirre, joita myös tunnekylmyydeksi kutsutaan. Kyseinen ominaisuus muodostaa psykopaattisen luonnehäiriön ytimen.

Mikon kaltaiset lapset ovat olleet viimeisen 10 vuoden aikana tutkijoiden kasvavan kiinnostuksen kohteena myös Suomessa.

Herännyt kysymys kuuluu: voiko psykopaateille ominaisia tunnekylmiä piirteitä tunnistaa jo lapsissa ja jos voi, onko mitään tehtävissä?

Tähänastinen tutkimus tarjoaa vastauksiksi: kyllä, tunnekylmiä piirteitä voidaan havaita jo 3-4-vuotiailla lapsilla ja kyllä, positiivisilla ja lasta huomioivilla kasvatuskeinoilla niitä voidaan hoitaa.

– Se on olennainen havainto, sillä aikuisen psykopaatin muuttuminen on melko mahdotonta. Hoito ei auta, tai se jopa voimistaa luonnehäiriötä, Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksen tutkija, psykologi Taina Laajasalo huomauttaa.

Hän on tutkinut aiemmin juuri aikuisia psykopaatteja, osin ”toivottomia tapauksia.”

Tunnekylmillä lapsilla on toivoa. Heitä koskevaan tutkimukseen sisältyy jalo tavoite auttaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Varhaisesta puuttumisesta ei hyödy ainoastaan ihmisen alku itse. Kärjistäen voi sanoa, että lasten tunnekylmien piirteiden tunnistamisella ja hoidolla voidaan ehkäistä tuhoisia ihmissuhteita ja jopa henkirikoksia.

– Kuten aikuisilla, myös nuorilla rikollisilla tunnekylmiä piirteitä on keskivertoväestöä selvästi enemmän. Kyllä siinä tutkimuksessa tällainen yhteiskunnallinen näkökulma on, Laajasalo vahvistaa.

Leiman vaara

Laajasalon tavoin ensimmäiseen suomalaislasten psykopatiapiirteitä kartoittavaan tutkimusryhmään kuuluva Helsingin yliopiston lastenpsykiatrian professori sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkäri Eeva Aronen harkitsee sanojaan silmin nähden tarkkaan.

– Mitenköhän näistä asioista voi puhua niin, ettei joku rupea heti kuvittelemaan omasta tai naapurin lapsesta, että tuo on varmaan psykopaatti, hän pohtii.

Tältä eettiseltä kantilta lasten tunnekylmien piirteiden tutkimusta on kritisoitu paljon. Käytöshäiriöstä kärsivän lapsen tilannetta ei ainakaan auta se, jos hänet leimataan potentiaaliseksi psykopaatiksi. Ja mistä voi tietää, onko lapsen empatiakyvytön käytös merkki orastavasta luonnehäiriöstä vai pelkkä ohimenevä vaihe?

– Se on tärkeä pitää mielessä, sillä esimerkiksi murrosikään liittyy tiettyä itsekeskeisyyttä, eivätkä pienet lapset tavallisestikaan osaa ajatella aina kovin empaattisesti, Laajasalo muistuttaa.

Hän korostaa, että pysyviä tunnekylmiä piirteitä voidaan havaita vasta pitkän seurantajakson jälkeen. Ja silloinkin osuvampi sanavalinta olisi tunnekylmä käyttäytymismalli, jos kerran oletetaan, että siitä voi oppia eroon.

Huolestuneiden äitien ja isien ei siis kannata ryhtyä etsimään omista tai tuttujen lapsista ihmishirviön ituja. Moinen keittiöpsykologia hakee herkästi vainoharhaisia sävyjä.

Jopa psykologian tohtori Laajasalo myöntää olleensa vähällä syyllistyä liian pikaisiin johtopäätöksiin.

– Näin eräässä lapsessa mielestäni paljon tunnekylmiä piirteitä ja mietin jo, että jotain pitäisi tehdä. Mutta kun hänen hankala elämäntilanteensa muuttui paremmaksi, piirteet hävisivät.

Luonto ja hoiva

Se, että ihmisestä tulee psykopaatti, on geeniperimän ja ympäristön summa.

Voi olla, että lapsen vanhemmat tekevät kaiken kuten kasvatusoppaassa neuvotaan, ja kullannupusta kasvaa siitä huolimatta empatiakyvytön aikuinen. Toisaalta pelkkä kurja kasvuympäristö voi tehdä kenestä tahansa tunnekylmän.

– Miten lapsi oppisi ottamaan muiden tunteet huomioon, jos hän itse ei saa koskaan empatiaa osakseen, Aronen toteaa.

Laajasalo korostaa, ettei kylmä-tunteeton-piirteet ole alku ja juuri pelkälle pahalle. Tietyissä ammateissa niistä voi olla jopa hyötyä.

– Esimerkiksi palomiehellä on hyväkin olla niin sanottu peloton temperamentti.

Niin, ja paljonhan on puhuttu ja paikoin tieteellisestikin todisteltu siitä, että yritysjohtajissa olisi paljon psykopaatteja.

Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma pohdiskeli seikkaa hiljattain Helsingin kirjamessuilla:

– Jos ihminen syntyy tietyntyyppisellä biologisella konstituutiolla, hän on hyvin järkähtämätön ja tunnekylmä, eikä välitä muista kuin yleisönä, työntekijöinä tai seksuaaliobjekteina, näyttäisi käyvän niin, että jos häntä itseään pahoinpidellään, riistetään ja kohdellaan huonosti, hänestä tulee murhaaja tai jopa sarjamurhaaja. Jos hän saa rakastavaa kasvatusta, hänestä tulee yritysjohtaja, Lauerma sanaili.

Näinkö se menee?

– No, onhan se aika kärjistys. Mutta saattaa siinä olla jotain perääkin, Laajasalo vastaa.

Kiitos kiltteydestä

Palataan vielä kuvitteelliseen esimerkkitapaukseemme Mikkoon, poikaan, josta kenties kasvoi vaarallinen psykopaatti. Miten häntä olisi voinut auttaa niin, että hänestä olisi tullut vaikka yrityspomo tai peloton palomies?

Selvää on, että jälki-istunnot ja muut hiljaiseen häpeään perustuvat rangaistukset menivät metsään.

– Minusta jäähyn ei pitäisi olla ensisijainen kasvatuskeino kenellekään lapselle, mutta erityisen haitallinen se on niille, joilla on tunnekylmiä piirteitä, Laajasalo sanoo.

– Ennemmin time in kuin time out.

Se tarkoittaa, että rangaistuksia paremmin tepsivät kehut ja keskustelu. Kun Mikko ei ymmärrä, miksi poika hiekkalaatikolla itkee, hänelle pitää kärsivällisesti selittää, miksi toiselle tuli paha mieli. Ja sen kerran, kun hän lainaa leikkikaivurinsa kaverille, häntä saa kiitellä siitä oikein vuolaasti.

Näitä neuvoja pohtiessaan tutkijat eivät enää emmi sanavalintojaan kuten aiemmin selostaessaan vaikkapa kylmä-tunteeton-piirteiden ilmenemistapoja lasten käytöksessä. Nyt ei tarvitse pelätä sitä, että joku äiti tai isä ylireagoi.

– Nämä neuvot sopivat ihan kaikenlaisten lasten vanhemmille, Aronen vakuuttaa.

Lapsen tunnekylmyys

Tunnekylmiä piirteitä esiintyy eri arvioiden mukaan 21-50 prosentilla 5-18-vuotiasta psykiatrisista potilaista ja 10-32 prosentilla 8-12-vuotiaista käytöshäiriöisistä lapsista.

Yleisväestön 5-18-vuotialla piirteitä esiintyy noin 3-7 prosentilla.

Piirteet ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä.

Tunnekylmiä piirteitä esiintyy keskimääräistä enemmän nuorisorikollisilla ja koulukiusaajilla.

Tällaisten lasten aivokuvissa on havaittu samankaltaisia poikkeavuuksia kuin aikuisilla psykopaateilla.

Selkeimpiä merkkejä käytöksessä ovat syyllisyyden ja katumuksen puuttuminen, sujuva valehtelu, välinpitämättömyys toisten tunteista sekä näytellyt ja tarkoitushakuiset omien tunteiden ilmaisut.

Altistavia tekijöitä ovat ensimmäisten elinvuosien puutteellinen hoiva sekä vanhempien vähäiset kiintymyksen ja lämmön ilmaisut.

Piirteitä voidaan hoitaa lämpimän ja lasta myönteisesti huomioivan vanhemmuuden tukemisella. Eristäminen ja rangaistukset saattavat voimistaa piirteitä.

Kylmä-tunteeton-piirteet otettiin viime vuonna osaksi Yhdysvaltain psykiatriliiton virallista diagnoosiluokitusta.

Lähde: ilmedia

 

Ilmoittautuminen ja lisätiedot

Lisätietoja kurssista voit kysyä asiakaspalvelustamme sähköpostitse toimisto@psyk.fi tai numerosta 050-5765235