Lapsen, aikuisen vai ympäristön oireet? Vähennä stressiä, helpota oireita


Näin arkeen palatessa monessa perheessä, sijaisperheessä ja laitoksessa alkaa oireilu uudestaan rauhallisemman loma-ajan jälkeen. Miksi? Asianhan pitäisi olla päinvastoin, sillä arki palaa jengoilleen ja rutiinien pitäisi helpottaa elämää.

Hoidon näkökulmasta lapsen oireiden työstäminen voi olla vaikeaa, sillä oireet ilmenevät eri tavoin ja voivat vaihdella systeemin ja vuorovaikutusilmapiirin mukaan. Yksi asia on kuitenkin selvä. Lapsen oireet ovat usein stressisidonnaisia.

Stressin määrä näyttäisi korreloivan hyvin pitkälti oireiden esiintymisen kanssa, ja varsinkin traumaperäinen stressi toimii näin. Oireet ovat usein vanhoja reagointimalleja, joiden avulla lapsi on ennenkin selvinnyt vaikeista tilanteista. Näitä ovat esimerkiksi hyperaktiivisuus, puhumattomuus, varastelu, huono käytös, kouluhaluttomuus ja piittaamattomuus ohjeista.

Kyse ei siis ole siitä, ettei lapsi osaisi esimerkiksi noudattaa ohjeita tai rauhoittua. Lapsi käyttää niitä keinoja, joita hänellä on, ja stressi lisää oireita. Arjessa stressiä aiheuttavia tilanteita tulee eteen päivittäin.

Vaikuta siihen, mikä aiheuttaa stressiä

Luin jokin aika sitten Yuval Noah Hararin kirjan “Sapiens – Ihmisen lyhyt historia”. Siinä Harari sanoo suunnilleen näin:

“Ihmisen keho on vielä evoluution jäljiltä savannilla, kun taas aivojen kognitiivinen evoluutio on edennyt vallankumouksellisin harppauksin.”

Tulkitsen tätä niin, että meissä ihmisissä on jäljellä paljon sellaista biologista, joka on ristiriidassa sen kanssa, mitä korkeat kognitiiviset taidot, sovellukset ja teknologia eivät pysty poistamaan.

Tämä ei tarkoita sitä, ettemme voisi vaikuttaa tapahtumiin itse. Varsin usein lapsella ei kuitenkaan ole työkaluja, joilla hän voisi lisätä aivojen serotoniinitasoa tai työstää stressiä. Ravinto, stressi ja serotoniinitaso vaikuttavat ihmisen kykyyn suorittaa odotettuja tehtäviä.

Pelkästään esimerkiksi lisääntynyt stressi, pimeän aika ja muutokset ympäristössä aiheuttavat oireita. Oireiden seuraamisen sijaan tulisi keskittyä siihen, miten vaikutamme arjessa näihin oireita aiheuttaviin tekijöihin.

Stressitasoa nostavia tekijöitä:

• Vaikeat kognitiiviset suoritukset, esimerkiksi liian vaikeat läksyt, jos energia kuluu vaikean kokemuksen pitämiseen pois mielestä.
• Pelaamisen lopettaminen. Moni aikuinen tietää, että lapsi saattaa kokea saavansa helpotusta tilanteeseen pelaamalla videopelejä. Pelaamisen haitallisuudesta lapselle ei ole selkeää tutkimusnäyttöä. Päinvastoin, pelaaminen voi laskea stressiä. Kuitenkin pelaamisen lopettaminen muodostuu usein stressitekijäksi.
• Valmistautuminen seuraavaan päivään.
• Liian monimutkaiset säännöt ja arjen rakenteet.
• Vuorovaikutusilmapiiri: riitoja, liikaa sosiaalisia suhteita tai tilanteita, joissa aikuinen joutuu jankuttamaan.

Vähennä arjen stressaavia tilanteita

Usein vaikeimpia tilanteita stressaantuneelle ja traumoista kärsiville lapsille ovat säätelytilanteet. Ne ovat tilanteita, joissa lapsi joutuu painamaan jarrua tai kaasua, hallitsemaan jotakin vaikeaa tunnetta, sosiaalista tilannetta tai vuorovaikutusta.

Sosiaalisen tilanteen hallitseminen on aivoille eniten työtä vaativa tehtävä. Samaan aikaan pitää lukea ilmeitä, yhdistää käytöstä ja mukauttaa omaa toimintaa. Myös jatkuvien päätöksentekotilanteiden tiedetään olevan aivoille erityisen kuormittavia. Joskus arkea on syytä yksinkertaistaa niin, että valintatilanteita ei tule liikaa.

Itsesäätelyä vaativia stressaavia arjen tilanteita ovat:

• Ruokailutilanteet (myös ruokaan liittyvät emotionaaliset kokemukset)
• Vuorovaikutustilanteet
• Harrastukset
• Siirtymätilanteet ennakoimatta
• Toisen ihmisen vireysikkunaan hakeutuminen
• Nukkumaan meneminen

Usein liian vaativista vuorovaikutustilanteista ja arjesta tulee lapsen oireita käynnistäviä tekijöitä. Stressitasoon voidaan parhaiten vaikuttaa muuttamalla ympäristöä ja systeemiä, jossa lapsi toimii. Konkreettisilla asioilla kuten ruokavaliolla, valon määrällä, huoneen järjestyksellä, vaikuttamismahdollisuuksilla arjessa sekä fysiologisilla tekijöillä on vaikutusta stressitasoon ja siihen, miten lapsi käyttää psyykettään.

Luonto, liikunta ja huumori avuksi

Aivojen tuottama serotoniini vaikuttaa muun muassa mielialaamme. Serotoniinin eritykseen on mahdollista vaikuttaa useilla tavoilla.

Esimerkiksi seuraavien asioiden on tieteellisesti todettu lisäävän serotoniinin eritystä:

• Luonnossa oleminen
• Eläimen silittäminen ja vuorovaikutus eläimen kanssa
• Liikunta
• Onnistuneet sosiaaliset tilanteet
• Odotukset tapahtumasta: Jos odotukset toteutuvat, kehossa erittyy dopamiinia, joka saa aikaan mielihyvän tunteen. Siksi on syytä ennakoida ja puhua odotuksista etukäteen.
• Maalaukset ja taide
• Musiikki: klassisen musiikin tutkimukset osoittavat musiikin kuuntelun parantavan myös suorituskykyä.
• Huumori
• Ääneen lukeminen, sadut ja tarinat

Peilaatko negatiivisia tunteitasi lapseen?

Vasta sitten, kun arkeen on tehty konkreettisia muutoksia ja aikuinen on tutkinut omaa asemaansa suhteessa, voidaan lapsen oireita tarkastella irrallaan systeemistä ja vuorovaikutuksesta. Peilisoluteorian myötä on saatu tietoa erityisesti siitä, että lapsi peilaa tunnetilansa aikuisesta. Kiireisen työpäivän jälkeen kotiin palaavan aikuisen serotoniinitaso voi olla alhaalla, mikä vaikuttaa siihen, ettei rauhoittavaa vuorovaikutusta lapseen synny.

Emme tarvitse lisää resursseja ymmärtääksemme sitä, miten asetumme vuorovaikutukseen, tiedostaaksemme sitä, miten aivot toimivat tai havaitaksemme sitä, miten ihminen on sidoksissa ympäristöönsä. Se vaatii vain tietoa ja kykyä katsoa tapahtunutta uudesta, metakognitiivisesta näkökulmasta.

Jussi Sudenlehti
Psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti, kouluttaja ja työnohjaaja

Teetkö auttamistyötä? Tule koulutuspäivään kuulemaan, miten voit hyödyntää neurotieteiden antia yksinkertaisesti arjen tilanteissa. Aivoviisas auttaja 17.1.