Muistisairauksia ei voi parantaa, mutta niitä voi hoitaa


Erilaiset muistisairaudet koskettavat yhä useamman arkea ja elämää, joko suoraan tai välillisesti läheisen sairastuessa. Terveydenhoitoalalla ja mielenterveystyössä tämä edellyttää jatkuvaa tietojen ja taitojen kehittämistä, kun muistisairauksien oireista ja taudinkuvasta saadaan jatkuvasti uutta tietoa.

Käytösoireet ovat yksi yhdistävä tekijä eri muistisairauksille. Jopa 90 prosentilla muistipotilaista esiintyy erilaisia käytösoireita, kuten masennusta, ahdistuneisuutta ja aistiharhoja. Ne heikentävät muistipotilaan elämänlaatua ja lisäävät palvelujen tarvetta, mistä johtuen ne ovatkin yleisin syy pitkäaikaishoidon aloittamiseen.

Käytösoireiden hoito on yksi osa kokonaisvaltaista muistipotilaan hoitoa.

Alan ammattilaiset työskentelevät oikeastaan kahdella rintamalla. Muistipotilas on pääosassa, mutta hänen lisäkseen hoitajat, psykologit, psykiatrit ja lääkärit ovat vuorovaikutuksessa myös muistisairaan omaisten kanssa.

On tärkeää muistaa, että muistipotilaan käytösoireet voivat sairauden edetessä muuttua. Kaikki käytösoireet eivät myöskään automaattisesti edellytä hoitotoimenpiteitä.

Silloin, kun oireet rasittavat muistipotilasta itseään tai heikentävät hänen omatoimisuuttaan, on hoito aiheellista.

Muistisairauksien käytösoireiden hoidossa on kaksi päävaihtoehtoa:
1. Lääkkeettömät keinot, jotka ovat ensisijaisia useimpien käytösoireiden hoidossa.
2. Lääkkeelliset keinot, jotka voivat olla tarpeellisia esimerkiksi muistisairauksiin liittyvien masennus- ja ahdistuneisuusoireiden lievittämisessä.

Lääkkeettömässä hoidossa keskeistä on arkijärkeen ja inhimilliseen kohtaamiseen perustuva kanssakäyminen muistipotilaan kanssa. Tututkin arkielämän toimet, kuten peseytyminen tai hoidolliset toimenpiteet voivat muistisairauden edetessä muuttua potilaasta pelottaviksi tapahtumiksi. On tärkeää, että hänen kokemustaan ei vähätellä tai patistella häntä muistamaan, miten jokin asia tapahtuu. Pelottava tilanne saattaa johtaa jopa aggressiiviseen käyttäytymiseen.

Lääkkeetön hoito on ensisijaisesti asianmukaista perustarpeista huolehtimista.

Lääkkeellinen hoito voi tulla kyseeseen, mikäli muistipotilaan oireisiin kuuluu masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, levottomuus- eli agitaatio-oireita tai aistiharhoja ja harha-ajatuksia. Masennus- ja ahdistusoireita tavataan joissain muistisairauden vaiheissa noin puolella potilaista.

Levottomuusoireet, aistiharhat ja harha-ajatukset ovat rasittavia paitsi muistipotilaalle itselleen, myös hänen läheisilleen. Tietyt oireet voivat kuitenkin jäädä pois muistisairauden edetessä, joten lääkehoitoa ja lääkkeiden annostusta tulee seurata.

Käypä hoito -suositus muistisairaan käytösoireiden hoitoon on päivitetty vastikään. Tieto ei ole kuitenkaan saavuttanut vielä niin laajalti terveydenhoitoalan ammattilaisia kuin voisi olettaa.

Olen pohtinut tätä paljon: miten tieto muistisairauksien hoitosuosituksista saataisiin parhaiten perille?

Muistisairaudet voivat olla hoitohenkilökunnalle haastavia ja potilaan läheisille ja omaisille kuormittavia. Vaikka muistisairauksiin ei olekaan toistaiseksi parannuskeinoa, meillä on jo nyt olemassa erilaisia hyväksitodettuja hoitosuosituksia, joiden avulla muistipotilaan elämänlaatu voi pysyä hyvänä.

Hoitosuositukset antavat myös alan ammattilaisille tukea oman työn toteuttamiseen.

Koulutus ja kouluttautuminen ovat avainasemassa. On totta, että hoitoalalla ei aina ole tarpeeksi resursseja, mutta olemassa olevia täytyy myös kehittää vastaamaan jatkuvasti muuttuvia tarpeita.