Neuropsykiatrisia vai psykososiaalisia oireita?


Neuropsykiatrista vai psykososiaalista?

Yleisimpiä lapsilla esiintyviä kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä ovat tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD/ADD), autismin kirjon häiriöt, oppimis- ja erityisvaikeudet (mm. kielellinen erityisvaikeus) ja Touretten oireyhtymä. Neuropsykiatrisille häiriöille on tunnusomaista runsas komorbiditeetti eli kahden tai useamman (itsenäisen) sairauden samanaikainen esiintyminen. Tämä asettaa myös erotusdiagnostiikan kannalta erityisiä haasteita lasten ja nuorten tutkimuksessa. Neuropsykiatrisissa häiriöissä ilmenee usein vaikeuksia muun muassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kielellisessä ja ei-kielellisessä viestinnässä, omantoiminnan ohjauksessa ja itsesäätelyssä (mm. tunnesäätely).

ADHD-diagnoosin voivat saada ihmiset, joilla on hyvinkin erilainen oirekuva. Samallakin ihmisellä oireilu yleensä ajan saatossa muuttuu. Siksi diagnoosikin voi muuttua ajan myötä. Varsin tavallista on, että lapsuuden ylivilkkaus vähenee nuoruudessa tai viimeistään nuoressa aikuisuudessa niin, että aikuisena diagnoosi onkin ADHD ilman ylivilkkautta – eli ADD. Tosin ADD:n diagnostinen asema ei ole yhtä vakiintunut kuin ADHD:n.

Varmaa kuitenkin on, että lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit ovat viime vuosina lisääntyneet räjähdysmäisesti eri puolilla maailmaa. Jotkut ovat alkaneet epäillä, että diagnooseja jaettaisiin liikaa ja osittain jopa hieman kyseenalaisin perustein.

Lapsuusiän autismi, Aspergerin oireyhtymä ja epätyypillinen autismi muodostavat yhdessä autismikirjon häiriöt, joiden esiintyvyys on n. 6-7/1000 väestöstä. Pääoireet muodostavat niin kutsutun autistisen triadin, johon kuuluvat sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation laadulliset poikkeavuudet sekä stereotypiat, joilla tarkoitetaan rajoittuneita, toistavia ja kaavamaisia käyttäytymispiirteitä, kiinnostuksen kohteita ja toimintoja. Lisäksi monilla voi olla aistitoiminnoissa poikkeavuuksia, neurologisia poikkeavuuksia, psykiatrista komorbiditeettia sekä näkökyvyn, kuulon tai motoriikan häiriöitä.

Milloin on kyseessä ADHD, entä milloin lähinnä temperamenttien yhteentörmäys? Tai kohtaako lapsi kenties ylivoimaisia haasteita koulussa, vai voisiko joskus olla kyse ongelmista perheessä?

Niinpä. Se ei olekaan mikään helppo homma varmuudella aina selvittää. Mutta alan tutkimusten kehittyessä ja uusien hoitosuositusten myötä siitä on kuitenkin tullut verrattain paljon helpompaa. Arviointiin on kehitetty uusia käyttökelpoisia tutkimuksissa validoituja hyviä välineitä. Sanoisin jopa niin, että jos toimitaan ADHD:n voimassa olevan 31.5.2017 julkaistun käypä hoito suosituksen mukaisesti, niin kyllä aika hyvällä osumatarkkuudella tämäkin asia kyetään selvittämään.

Kaikilla alan ammattilaisilla ei kuitenkaan tämän ajan hektisyydessä ole aikaa, voimavaroja, saatika aina edes mahdollisuuksia pysytellä kärryillä kaikista tärkeistäkään omaa työtä koskevista hoitosuosituksista. Alan uuden ja viimeaikaisten keskeisimpien tutkimusten lukemisesta ja niiden tärkeimpiin tutkimuslöydöksiin perehtymisestä saavat useimmat vain haaveilla.

Tässä yksi mahdollinen tarjouma niille, joiden aika on kortilla.

ADHD:n uudet hoitosuositukset 28.2.2019 klo 9-16 Helsinki – koulutus myös striimataan, joten osallistuminen verkon välityksellä on mahdollista. Lue lisää…