Olemmeko toivottoman masentuneita?


Masennus on mielentila. Tila, josta lähes jokainen länsimainen ihminen kärsii joskus elämänsä aikana, ehkä ohimenevänä haluttomuutena ja toivottomuutena, ehkä pidempikestoisena vetämättömänä olona. Vaikka masennus on yleistynyt huomattavasti ja valtaosa masennuspotilaista kroonistuu, emme oikein ole saaneet kiinni siitä, mitä masennus oikeastaan on.

Laajan meta-analyysin mukaan kolmella neljäsosalla masennus kroonistuu. Luku on valtava. Jos Suomessa masennuslääkkeitä syö joka vuosi noin puoli miljoonaa kansalaista, näistä yli satatuhatta syö lääkkeitä loppuelämänsä.

Itse olen yllättynyt lähinnä siitä, miksei kukaan psykiatri kysy miksi? Mitä teemme väärin? Miksi valtaosta niistä, joita masennuksen vuoksi hoidamme (pääasiallisesti lääkkein), joutuu syömään lääkkeitä ja kärsimään masennusoireista loppuelämänsä?

Kymmenisen vuotta sitten aloin itse epäillä masennuksen hoitolinjauksia. Olin tehnyt jo vuosia töitä psykiatrialla, ja vasta aloitellessani yksityisvastaanottoa, törmäsin ihmisiin, jotka kertoivat masennuslääkkeiden tunteita turruttavasta vaikutuksesta. Siihen saakka olin itse pitänyt sitä lähinnä toivottuna vaikutuksena. Yleensähän lääkärit eivät helposti uskoneet potilaiden kuvailua sivuvaikutuksista, etenkin jos lääketehtaiden informaatio ei ollut moisia mainintoja sisältänyt. Eikä se juuri ollut.

Huomasin, että jos ihminen turtuu tunteissaan, hänellä ei välttämättä ole paljon puhuttavaa psykoterapiatunnilla. Jotkut potilaat kertoivat tämän itsekin, että psykoterapia tuntuu turhalta. Ei ole mitään ahdistusta, ei mitään, mitä pitäisi käsitellä.

Joillekin ihmisille taas lääke voi olla terapian mahdollistava ratkaisu. Jos ahdistuneisuus ja masennus on lamauttavaa, ei asiakas pääse edes sängystä ylös, saati terapiaan. Ja hyvin onnistunut psykoterapia voi olla osalle masentuneista se ainoa oireiston poistava hoito.

Omalla vastaanotollani masennuksen kroonistuminen ei näyttäydy ongelmana. En ole asiaa rohjennut pohtia julkisemmin. Osalle potilaista lääkehoito on selkeästi masennuksen hoidossa tärkeä osa, osa pääsee lääkkeistä eroon jo ensimmäisen terapiavuoden aikana. Ja tämä jälkimmäinen porukka on se valtaosa.

Masennukseen tepsii myös moni itsehoitomenetelmä. Oletko kokeillut meditaatiota (joo joo, en tarkoita sitä tylsää 20 minuutin hiljaisuutta, mitä aina tuputetaan – meditaatioharjoituksen voi nivoa arkeen ja siitä voi tehdä hauskaa!)? Tai hidasta joogaa? Lempeää liikuntaa? Siinä vaiheessa, kun sängystä jo pääsee ylös, hoivaavinta on lähteä tekemään asioita, joista nauttii.

Yksi asia päivässä. Ei ole paljon. Se voi olla vain lämmin suihku ja meikkaus. Siitä se nousu kuitenkin lähtee.

Linkkejä ja kirjallisuutta:

www.oivamieli.fi
www.mielenterveystalo.fi
Eckhart Tolle: Läsnäolon voima
Åsa Nilsonne: Kuka ohjaa elämääsi?
Anna Kåver: Elämää, ei taistelua
Russ Harris: Onnellisuusansa
Pema Chödrön: Pelosta vapauteen

Marja Vihervaara
Psykiatrian erikoislääkäri, Suomen Psykologisen Instituutin kouluttaja

Marjan kevään koulutuksia

Mielen lääkkeet – Lue lisää

Brainscience for leaders -koulutus – Lue lisää

Psykoterapiaan hakeutuminen – Lue lisää

Masennus ja ahdistusoireet – Lue lisää

Stressin ja uupumuksen salaisuus – Lue lisää

Arkipäivän aivotutkimusta taviksille – Lue lisää