Pitkän historian lapset: sodan traumat ja niiden hoito


Vaikka kahdeksanvuotiaan elämä on kronologisesti lyhyt, voi hänen historiansa olla valtavan pitkä.

Kuvittele, miltä tuntuu pakata sodan raunioittamassa kaupungissa reppuun tärkein lelu ja ehkä hieman vaatteita, kun kerrostalojen seinät ovat täynnä luodinreikiä, siellä täällä liikkuu sotilaita ja sähköt katkeilevat. Isä on poissa, äiti on hermostunut ja isoäiti vahtii sinua kuudetta päivää.

Kuvittele, kuinka väkijoukot siirretään isoilla autoilla pakolaisleireille, joissa vallitsee alituinen kaaos ja väenpaljous, vauvat itkevät, olet uudessa tuntemattomassa kaupungissa eikä kukaan osaa selittää sinulle, mitä tapahtuu.

Kun lapsen kokemukset ylittävät ymmärtämisen rajat, syntyy äkillinen trauma.

Sanat puuttuvat, kiintymyssuhteet rikkonaisia

Lähi-idän ja Syyrian tilanne ei katoa meiltä Suomesta television sulkemalla. Suomessa kohdataan ja hoidetaan joka päivä sodassa traumatisoituneita lapsia, joilla on takanaan lyhyt elämä mutta pitkä tarina täynnä pettymyksiä, huolta, menetyksiä ja muuttoja.

Meillä suomalaisilla on tietoa lähinnä sotatrauman sukupolvisesta vaikutuksesta, mutta näillä lapsilla sota ja siihen liittyvät kokemukset ovat tätä hetkeä. Lapset tulevat osaksi järjestelmäämme perheen yhdistämisten, vastaanottokeskusten, huostaanottojen ja perhe- tai laitossijoitusten kautta. He päätyvät paikkoihin ja tilanteisiin, joissa tietoa heidän taustastaan ja nykyisistä tarpeistaan ei välttämättä ole riittävästi tai hoito ei kohtaa heidän tarpeitaan.

Mitä sodan traumat ja äkillisesti muuttuva ympäristö lapsessa aiheuttavat?

1. Sodan kokeneelle lapselle tyypillisiä ovat post-traumaattiset oireet.

Tyypillisiä oireita ovat itkuisuus, kiukkuisuus, painajaiset, pelokkuus, huolestuneisuus, vetäytyminen, takertuminen, kärsimättömyys, yli-tai alivireyden nopeat vaihtelut, aggressiivisuus ja raivopuuskat. Lapsi saattaa puhua traumasta koko ajan tai voi olla, että hän sulkee kaiken sisäänsä.

2. Moni sodan kokenut lapsi kärsii kiintymyssuhteen ongelmista.

Lasten läheiset ihmissuhteet ovat rikkonaisia: isä on kadonnut sotaan, sukulaiset ovat ottaneet lapset hoitaakseen tai lapsi on joutunut muuttamaan liian varhain ja liian useasti. Pysyvän turvan puute piinaa lasta.

Kiintymyssuhteella on useissa tutkimuksissa todettu olevan suurta merkitystä ihmisen myöhempään mielenterveyteen ja ihmissuhteisiin. Häiriintyneenäkin kiintymyssuhde on kuitenkin vain malli, joka on valmis kehittymään. Keskeistä on, että malli tunnistetaan ja lapsen arki rakennetaan sitä korjaavaksi.

3. Kielitaidon puutteesta seuraa, että lapsen on vaikeaa ilmaista itseään.

Kielitaito on koko psyykkisen kehityksen ytimessä. Tavallisesti lapsi oppii sanoittamaan tunteitaan niin, että hän tulee ymmärretyksi. Kun kielitaito ei riitä tunteiden sanoittamiseen, lapsi ilmaisee tunteitaan toiminnalla. Olen työssäni huomannut useita yhteyksiä käytöspulmien ja kielitaidon välillä.

Lapselle pitää tarjota keinoja purkaa tunteitaan. Sitä kautta häiriökäyttäytymisen tausta voidaan purkaa. Kokemukseni mukaan tässä ei ole kulttuurieroja: ihminen pyrkii ilmaisuun ja jakamiseen.

Kulttuurintuntemus avuksi

Usein väitetään, että monella tasolla vaurioitunut lapsi ei ole terapiakuntoinen. Lapsi kuitenkin tarvitsee hoitoa ja tukea. Tarvitsemme siis terapeutteja, jotka tekevät terapiaa, joilla lapsi tulee terapiakuntoiseksi. Tarvitsemme myös koulutusta tähän työhön. Tarvitsemme tietoa ja taitoa, ammattilaisia ja vapaaehtoisauttajia. Ei saa käydä niin, että lapsi katoaa rakenteisiin, kun ammattilaiset etsivät oikeaa hoitomuotoa.

Keskeistä on tunnistaa, että käytöksen taustalla on post-traumaattinen stressi ja tarjota siihen nopeaa ensiapua psyykkisen hoidon kautta.

Kulttuurintuntemus helpottaisi yhteistyötä, kun kulttuurit törmäävät. Länsimaiseen hoitokulttuuriin kuuluu puhuminen, käsitteleminen ja ymmärtäminen. Esimerkiksi arabikulttuurissa ne eivät ole itsestään selviä osia hoitoa.

Tietoa ja koulutusta on saatavilla. Sitä on vain ymmärrettävä etsiä.

Jussi Sudenlehti
Psykoterapeutti, kirjailija, kouluttaja ja työnohjaaja

Sodan todellisuus, traumat ja niistä selviytyminen