Kriisityö

Kriisityön merkitys korostuu tilanteessa, jolloin asiakkaan auttaminen on vielä mahdollista. Kyseessä on yhteiskunnallisesti merkittävä kustannuskysymys, mutta ennen kaikkea inhimillinen kysymys. Suomen Psykologinen Instituutti tarjoaa kriisityönkoulutusta sekä räätälöityjä henkilöstön tilauskoulutuksia. Koulutuskokonaisuudet räätälöidään tilauksesta kuhunkin tarpeeseen, sisältäen myös aihekohtaisesti valikoidut kouluttajat. 

psyk.fi

– Tällä hetkellä kriisityönkoulutus on erityisen ajankohtainen, koska kriisityön ammattilaisia ja asiantuntemusta tarvitaan useimmilla aloilla, Raul Soisalo toteaa. 

Lastensuojelu edustaa 50 %:a Suomen Psykologisen Instituutin asiakkaista.

– Kunnissa on paljon sijaishuollon yksiköitä ja kunnat ovat alkaneet taas perustamaan omia yksiköitään. Teemme mm. kuntien sosiaalityöntekijöille ja ohjaajille esim. psykiatrisen lastensuojelutyön koulutuskokonaisuutta. Olemme kouluttaneet sen osalta yli 600 lastensuojelutyön ammattilaista Suomessa. Koulutusta on järjestetty sekä tilauskoulutuksena että avoimena koulutuksena. 

Soisalo mainitse, että koulutuksen lähtökohtana on yrittää parantaa lastensuojelun sekä lasten ja nuorisopsykiatrian rajapintatyöskentelyä. Koulutuksessa edistetään myös  ammattilaisten psykiatrista käytännönosaamista, koska nämä kohtaavat omassa ohjaustyössään yhä enenevissä määrin oireilevia lapsia ja nuoria sekä näiden vanhempia.

– Ammattilaiset ymmärtävät koulutuksen kautta minkä tyyppisistä ilmiöistä tässä on kysymys. Samalla he oppivat vaatimaan asiakkailleen oikeanlaisia palveluita ja ohjata heitä asianmukaisten erikoissairaanhoidon interventioiden piiriin. Tämä teema kiinnostaa usein myös oppilashuollon henkilökuntaa, kuten kouluterveydenhoitajia, -lääkäreitä ja -kuraattoreita sekä erityisopettajia. 

Osa lapsista voi todella hyvin, osa taas todella huonosti

Soisalo kertoo, että lasten ja nuoren keskuudessa on joukko, joka voi todella hyvin, mutta siellä on myös joukko, joka voi todella huonosti. 

– Se joukko joka voi huonosti, voi yhä huonommin ja näiden huonosti voivien määrä on ollut nyt jo pidemmän aikaa kasvussa. Monesti se on ylisukupolvista ja usein huomataan, että vanhemmillakin voi olla hoidon tarvetta, eivätkä vanhemmat ole useinkaan mielenterveyspalveluiden piirissä. 

Soisalo toteaa, että tämä epäsuotuisa kehitystrendi on ollut nähtävissä jo ennen koronaepidemiaa, jonka pääasialliseksi syyksi tämä ilmiö mielellään laitetaan. 

– Viisaammat ovat koettaneet pohtia syitä tämän ilmiön taustalla, mutta ehkä kysymys on myös siitä, että tiettyjä matalankynnyksen palveluita on ajettu alas 90-luvulla, jonka seurausta tämän hetkinen tilanne voi hyvinkin olla.  

Soisalo kertoo Tarja Paakkosen väitöskirjasta, jossa Paakkonen kykenee osoittamaan selvästi, että ne kunnat, jotka eniten säästivät laman aikana matalankynnyksen paikoista, saivat suurimman laskun maksettavakseen, kun lasketaan kaikki palvelut yhteen. 

Kriisityö

Ns. Joensuun malli todistaa matalan kynnyksen palveluiden merkityksen

– Hyvä esimerkki on Joensuun kaupunki, jossa nuorisopsykiatrian lähetteiden määrä huiteli noin 500 lähetteessä vuositasolla. Siellä perustettiin matalan kynnyksen nuorisoasema, jonne tuli töihin mm. kaksi sosiaaliohjaajaa, kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa, kaksi erityisnuorisotyöntekijää, yksi psykologi ja yksi lasten ja nuorten psykiatri. Tällaisella 8–10 hengen tiimillä siellä lähdettiin liikkeelle. Tiedän tapauksen aika hyvin, koska sain olla perustamisvaiheen aikana työnohjaajana tälle tiimille, Soisalo mainitsee.

Joensuussa tehtiin matalan kynnyksen mielenterveystyötä, jonka puitteissa sinne saattoi kuka tahansa ottaa yhteyttä. 

– Jos nuori käveli ovesta sisään, siellä oli heti joku ottamassa häntä vastaan ja aikoja järjestyi heti. Jos koulussa oli huoli, soitettiin nuorisoasemalle ja sieltä tuli parhaassa tapauksessa saman päivän aikana työpari auttamaan ja tutkimaan tilannetta. 

Kun nuorisoasema oli toiminut kaksi vuotta, nuorisopsykiatrian lähetteiden määrä oli  tippunut alle 100 lähetteeseen. Mielestäni on hämmentävää, että meillä on näin selkeitä esimerkkejä siitä, että mikä kannattaa yhteiskunnallisesti ja silti toimitaan toisin, Soisalo ihmettelee. 

Samaa mallia kopioitiin Soisalon mukaan muutamalle muullekin paikkakunnalla yhtä hyvin tuloksin, mm. Lahteen. Kaikki eivät kuitenkaan tee näin koska asiaa perustellaan rahan puutteella.  

– Joensuullakaan ei ollut rahaa, mutta Joensuussa oli rohkea sosiaalityön johtaja, joka otti työntekijät muista korjaavista yksiköistä, joissa tehtiin sellaista työtä, jota joudutaan tekemään, kun matalankynnyksen palveluita ei ole ollut tarjolla. Työntekijät olivat jo valmiiksi kaupungin palkkalistoilla ja näin ollen heistä leivottiin varhaisen tuen tiimi. 

Mallin nopeat tulokset saivat lopulta epäilijätkin myöntämään mallin toimivuuden. 

Soisalo kertoo, että Tarja Paakkosen väitöskirjassa tehtiin koko maata koskeva katsaus, jossa laskettiin, mitkä kunnat säästivät minkäkin verran ja sitten peilattiin sitä heille tulleeseen laskuun erikoissairaanhoidosta ja lastensuojelun sijaishuollosta. 

– Mikäli tästä summasta käytettäisiin edes prosentti varhaiseen tukeen, siinä oli jo aika hyvät mahdollisuudet ennaltaehkäistä sijoittaminen. Perhettä pitää auttaa silloin, kun ongelmat ovat siinä vaiheessa, että auttaminen on vielä mahdollista. Kyseessä on yhteiskunnallisesti merkittävä kustannuskysymys, mutta ennen kaikkea inhimillinen kysymys. Jos me pystymme parantamaan porukan osaamista sekä kriisityössä että mielenterveyskysymyksissä ja sillä voidaan vaikuttaa siihen, ettei tarvita huostaanottoa tai pitkiä aikoja osastolla, nämä ovat inhimillisestikin katsottuna isoja asioita.

Kriisityön opinnot apuna kroonistumisen ehkäisyssä

– Yleisin malli on 10 opintopisteen erikoistumisopintokokonaisuus, joka on verrattain pieni, mutta huolellisesti suunniteltu kokonaisuus. Sen käytyään ammattilainen osaa toimia kriisissä olevan ihmisen kanssa ja tehdä kriisiprosessin eri vaiheiden mukaisesti oikeita asioita asiakkaan kanssa, Soisalo esittelee. 

Kriisityö on Suomen Psykologisen Instituutin painopistealueena, koska kun monien psyykkinen oireilu kroonistuu, mikä taas johtuu usein epäonnistuneesta kriisityöstä tai sen puutteesta. 

– Vaikka oireet voivat olla isojakin, ne eivät välttämättä kroonistu, jos kriisiprosessi pääsee etenemään. Ihmisillä on sisäänrakennettu mekanismi selviytyä näistä asioista, mutta joskus kriisiprosessi voi mennä jumiin monessa kohtaa. Tällöin on tärkeää, että ihmisten kanssa tekemisissä olevilta löytyy kriisityön ymmärrystä ja kykyä tukea näissä tilanteissa sopivalla tavalla. Osa näistä ihmisistä työskentelee jo nyt kriisi- ja sosiaalipäivystyksessä, missä tehdään akuuttia kriisityötä. Heille on tärkeää, että tämä koulutus tuottaa kelpoisuuden kriisi-interventioiden toteuttamiseen ja antaa kriisi-interventio-ohjaajan kelpoisuuden.

Soisalon mukaan kriisityön osaamisesta on hyötyä monessa muussakin tilanteessa, kuten itsetuhoisen käyttäytymisen sekä väkivaltariskin arvioinnissa ja hoidossa. 

– Olemme ainoa kriisityön koulutusyhteisö, jolle kriisityön pioneeri ja äiti, jo eläkkeelle jäänyt, kriisi- ja katastrofipsykologian dosentti Salli Saari tekee vielä töitä pääkouluttajana. 

Lyhytkoulutuksia täsmätarpeisiin 

– Joskus työyhteisöillä voi olla hyvinkin täsmätarpeita, kuten syömishäiriöllä oireilevat asiakkaat, johon halutaan lisäymmärrystä yhden päivän koulutuksen kautta. 

Joku toinen työyhteisö voi olla kiinnostunut vaikkapa aggressiivisen asiakkaan kohtaamisesta, psykologisesta näkökulmasta. Olemme tarjonneet myös yhden päivän koulutuksia esim. lasten ja nuorten haastavasta käyttäytymisestä  tai neuropsykiatrisista ongelmista, kuten ADHD:sta ja autisminkirjon häiriöistä, Soisalo listaa. 

Kehittynyttä verkkopedagogiikkaa

– Vuonna 2015 aloitimme ns. kombomallin, jossa striimasimme luokkaopetusta, joten sitä oli mahdollista seurata myös striimin välityksellä. Koronapandemian myötä olemme kehittäneet meidän verkkopedagogiikkaa eteenpäin. Meidän videovälitteiset koulutuspäivät ovat hyvin interaktiivisia, joissa hyödynnämme paljon pari- ja pienryhmätyöskentelyä. Olemme myös pelillistäneet meidän luentoja, eli jonkun luentopätkän päälle voidaan suorittaa joku interaktiivinen peli, jossa on muutamia kysymyksiä liittyen luentoon. Ne ovat ihan hauskoja ja aktivoivat osallistujia mukavasti, Soisalo kertoo. 

Kouluttajat Suomen kärkikaartia

– Kouluttajissa on tiettyjä vakiokouluttajia, jotka tekevät meille koulutuksia vähän muita enemmän. Meillä on edustettuna vankka psykologinen, sosiaalityön, psykiatrian ja psykoterapeuttinen asiantuntemus.

Soisalo kertoo, että Suomen Psykologisen Instituutin juuret ulottuvat vuoteen 1986, jolloin toimintaa harjoitettiin Psyko-Teamin -nimellä, mutta nimi vaihtui Suomen Psykologiseksi Instituutiksi vuonna 2010.

www.psyk.fi