Tulevaisuuden lastensuojelu


Miltä näyttää lastensuojelun tulevaisuus tällä hetkellä? Ainakin työ kentällä on monipuolisempaa ja vaatii yhä enemmän taitoja, hienovaraisuutta ja ymmärrystä lasten ja nuorten erilaisista pulmista sekä niiden lähtökohdista. Monet joutuvat myös vaihtamaan työnsisältöä tiiviissä tahdissa. Ensin saatetaan tehdä perhetyötä, seuraavalla viikolla olla yksikössä ja kuun lopulla vielä sijaisperheessä.

Eräässä koulutuspäivässä juttelin perhetyöntekijöiden kanssa käyttöteoriasta. Varsin monella kokemuksena oli ”Mene vaan ja tee jotain”. Tällainen lähestymistapa ei vastaa muuttuvan lastensuojelun haasteisiin. Minulla on ollut ilo kulkea ympäri Suomea viimeiset kaksi vuotta erilaisissa lastensuojeluyksikössä ja todeta kuinka ammattitaitoista, osaava sekä sinnikästä väkeä lastensuojelussa työskentelee. Kiitos kaikille. Kentältä noussut toive on selkeä. Enemmän aikaa ja mahdollisuuksia keskustella asiakastilanteista ja saada laajempaa ymmärrystä niihin. Tähän samaan päätyy Munro artikkelissaan Common errors of reasoning a child. Onnistuaksemme lasten suojelemisessa tarvitsemme yhä enemmän tiimejä, jotka testaavat ja tutkivat olettamuksiaan perheiden ja asiakkaiden tilanteesta.

Tulevaisuuden lastensuojelu tuo mukanaan uusia haasteita. Systeemistä teoriaa pitäisi soveltaa käytäntöön ja työ on vasta alussa. Monet kysyvät, mikä se systeemi on ja mitä sillä tehdään? Miten kenttätyössä otetaan vastaan uudet työmallit ja miten niitä sovelletaan? Työntekijän käyttöteoriaa voisi kuvata työotteena tai työmallina, joka on itselle usein tiedostamaton. Hyvässä lastensuojelutyössä pyritään ymmärtämään se, mitä tehdään, miten tehdään ja miksi tehdään.

Sitä tulee olemaan tulevaisuuden lastensuojelu.

Hackneyn malli on ollut esillä mediassa, mutta on herättänyt myös kritiikkiä. Voiko sijoitusten pienenemisellä mitata lasten hyvinvointia? Samaan aikaan lastensuojeluun tarvitaan optimismia, uusia työtapoja ja toiveikkuutta. Lastensuojelutyön tulisi kuitenkin perustua yhä enemmän myös tutkittuun tietoon hoidon toimivista elementeistä. Pelkkä hyvä mieli ei riitä. Lastensuojelutyössä keskiöön nousevat onnistuneet suhteet. Uudet tutkimustulokset painottavat suhteen merkitystä. Suhde vaikuttaa aivoihin, motivaatioon sekä kiintymyskäyttäytymiseen. Hyvässä suhteessa meillä on mahdollista korjata aikaisempia puutteita. Mutta miten sellainen suhde luodaan?

Toinen iso haaste on psykiatrian ja lastensuojelun rajapinta. Molemmista osapuolista tuntuu välillä, että toinen puhuu hepreaa ja sanakirja on hukassa. Neurotutkimuksen murros on tuonut uusia teorioita vanhojen rinnalle ja ainakin keskeinen muutos trauman hoidossa on se, että pitää osata rauhoittaa myös lapsen keho osana hoitoa. Miten pysyä perässä kun tietoa tulee koko ajan lisää ja osa siitä voi olla ristiriitaista? Psykiatrinen hoitotyö on siirtynyt yhä enemmän lastensuojelun arkeen. Vaikka tämä ajatus voi tuntua kouluista ja lastenkodeista ensin pelottavalta, näen sen myös mahdollisuutena. Siellä missä on lapsi, on lapsen hermoverkot, joiden uudelleenjärjestyminen tarkoittaa toipumista. Uudelleenjärjestely vaatii tuhansia toistoja ja sen on tehokkaampaa arjessa kuin harvalukuisilla hoitokäynneillä.

Vaurioitunut lapsi tarvitsee vuorovaikutukseen sen aikuisen aivoja, jotka ovat lähellä ja arjessa. Näin voi syntyä uusia yhteyksiä. Jokapäiväiset tilanteet, pienet eleet, katsekontaktit ja reflektiivset taidot kehittävät tätä yhteyttä. Tästä syystä osaamisen tulee kohdistua arjen työhön.

Kolmas isompi haaste lastensuojelussa liittyy perhesijoitusten määriin. Uuden lainsäädännön myötä perhesijoitukset ovat kasvussa, mutta esimerkiksi traumasta kärsivän lapsen perhesijoituksen onnistumiseen tarvitaan paljon osaamista ja voimavaroja. Yksityiset organisaatiota ja kuntaorganisaatiot ovatkin siirtäneet työvoimaa sijaisperheisiin. Ennen ohjaajan työtä tai perhetyötä tekevät työskentelevät nyt sijaisperheissä, mikä tuo uusia haasteita työnkuvaan. Onnistunut perhesijoitus kun on paljon riippuvainen tuen määrästä, mutta erityisesti myös laadusta.

Meillä Suomen psykologisessa instituutissa on oltu aina hiukan ”edellä aikaa”. Siksi puhun tulevaisuuden lastensuojelusta. Näihin muutoksiin olemme valmistautuneet luomalla koulutuksia, konsultaatiota ja työnohjauksia, että arjen työ saadaan sujuvammaksi.

Jussi Sutinen
Psykoterapeutti (et), Perheterapeutti, lapsiperheiden ja lastensuojelun piirissä olevien lasten auttamismenetelmien asiantuntijakouluttaja, kirjallisuusterapeutti ja kirjailija

Tässä vain muutama esimerkki koulutuksista:

Tulevaisuuden lastensuojelu – multidimensionaalinen ja systeeminen työote perhetyössä ja kuntoutuksessa 5 op

Psykiatrinen lastensuojelutyö 5 op

Reflektiivinen sijaisperheohjaajan koulutus, 5 op