fbpx

Ruokaan koukussa

Ruokaan koukussa

Syömmekö elääksemme vai elämmekö syödäksemme? Kuulin, että tänään vietetään maailman ruokapäivää. Ruoka ei jakaudu maailmassa oikeudenmukaisesti, kuten ei moni muukaan asia. Maailmassa 800 miljoonaa ihmistä näkee nälkää. Lähes tuplasti enemmän on ihmisiä, joille ruoka aiheuttaa muita hankaluuksia. Meille yltäkylläisyydessä eläville, ruoka voi olla ongelma siksi että sitä on liikaa. Kolmannes maailman ruoista heitetään roskiin.

Kukapa meistä ei pitäisi hyvästä ruoasta ja hakisi siitä silloin tällöin nautintoa. Olen joutunut omakohtaisesti todistamaan lukuisten tutkimusten olevan oikeassa: ylenmääräinen syöminen todellakin johtaa helposti painonnousuun. Heikompina hetkinä liikakilot tuovat mukanaan syyllisyyden, pettymyksen, masennuksen ja ahdistuksen tunteita. Näistä seuraa kyllä halu laihtua. Ja näin erilaiset dieetit, paastot, liikunnalliset heräämiset ja muut yritykset hallita painoa ovat itsellenikin tuttuja ratkaisuyrityksiä. Paino yleensä vähän laskeekin – joksikin aikaa. Valitettavasti vain, niin ratkaisuyritykset kuin pudotetut kilot tuppaavat jäämään väliaikaisiksi, sillä kukapa meistä ei lopulta pitäisi hyvästä ruoasta ja hakisi siitä silloin tällöin nautintoa. Syyllisyyden, pettymyksen, masennuksen ja ahdistuksen tunteita voi tiedostamattaankin yrittää lievittää myös ruoalla.  

Itselläni ylipaino liittynee ensisijaisesti elämäntapoihini ja mielihyvähakuisuuteeni. Joillakin ihmisillä syöminen voi kuitenkin muuttua sillä tavalla pakonomaiseksi, että koko elämä voi alkaa pyöriä ruoan ympärillä. Ilmiössä saattaakin olla kyse eräänlaisesta riippuvuushäiriöstä, jossa syöminen näyttäytyy pakonomaisena toimintana, joka jatkuu sen ilmeisistä haitoista huolimatta. Monet ruokariippuvaiset kärsivät ylipaino-ongelmista ja niihin liittyvistä – usein vakavistakin – terveyshaitoista. Silti he eivät pysty lopettamaan pakonomaiseksi muodostunutta syömistään. Suinkaan kaikki ruokariippuvuudesta kärsivät eivät ole ylipainoisia. Joukossa on myös normaali- ja jopa alipainoisia. Myös heille pakonomaiseksi muodostunut syöminen aiheuttaa monenlaisia hankaluuksia sekä terveyshaittoja. Riippuvuus voi kohdistua tietynlaiseen ruokaan, esimerkiksi karkkeihin tai muihin sokeripitoisiin ruokiin, mutta yhtä hyvin riippuvuutta voivat aiheuttaa suolaiset ja rasvaiset herkut (kuten sipsit) tai jopa ihan tavallinen perusruoka.

Riippuvuuden syntymekanismeista ja aiheuttavista tekijöistä meille on vuosikymmenet opetettu mm. altistavat tekijät (perimä, ympäristö), biologiset, kemialliset sekä psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Meille on myös opetettu selkäytimeen saakka vallalla oleva yleinen käytäntö pitää toisia riippuvuuden kohteita vaarallisimpina ja tuomittavampina, toisia vähemmän vaarallisina ja joitakin suorastaan harmittomina. Meille on opetettu, tutkimusnäyttöä on esitetty ja me olemme oppineet. Huumeisiin koukkuun jääminen, huumeisiin kajoaminen pitkällä tikullakin on kriminalisoitu. Tupakkaa ja alkoholia verotetaan reilusti ja ne ovat kiellettyjä alle 18 -vuotiailta. Kuitenkin myös uhkapeleihin, nettiin tai tietokonepelaamiseen sekä ruokaan koukkuun jäämällä on mahdollista saada itsensä heikkoon kuntoon – jopa hengiltä ennen aikoja, ja ennen sitä hyvin samantasoisiin vaikeuksiin kuin huumeiden käyttäjäkin. Myös nämä lailliset riippuvuudet voivat aiheuttaa perheissä suurta kärsimystä. Ovatko vaarallisempia ne riippuvuuden kohteet, joissa on varoitusmerkki ja joista tiedetään, vai lopulta ne joita pidetään vaarattomina ja joissa emme ymmärrä varoa riippuvuuden kehittymisen mahdollisuutta. Emme ihan helposti altistu heroiinille, mutta ruoalle, nettiin ja tietokonepeleihin todennäköisesti päivittäin.

Riippuvuuden kehittymisen todennäköisyyttä lisää puutteellinen kokemus yhteenkuuluvuudesta sosiaalisiin vertaisryhmiin, perheeseen, sukuun – ja yhteiskuntaan. Todennäköisyyttä lisää myös huonot kokemukset vuorovaikutussuhteissa sekä jos merkitykselliset ihmissuhteet ovat ylipäänsä vähissä. Kuitenkin riippuvuuteen sairastunutta syyllistetään ja stigmatisoidaan yhä surutta. Riippuvuus nähdään aina jossain määrin häpeällisenä asiana, joka olisi jollain muotoa sairastuneen oma vika ja itse aiheutettu. Siksi joidenkin riippuvuuksien ”hoitamisessa” käytetään ihan lainsäädännön nojalla syyllistämistä, leimaamista, eristämistä, sakottamista, jopa vuosien vankeutta. Yhteiskunnan taholta varmistamme, että heille jää puutteellinen kokemus yhteenkuuluvuudesta yhteiskuntaan, sukuun, perheeseen ja useimpiin vertaisryhmiinsä. Varmistamme, että heillä on jatkossakin mieluummin huonoja kuin hyviä kokemuksia vuorovaikutussuhteissa. Varmistamme, että hyviä merkityksellisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään lisää. Riippuvuuteen sairastunut on riippuen riippuvuutensa kohteesta joko täysrikollinen tai muuten vain heikko luonne. Riippuvuuksien nykyinen käypähoito ei aina ole kovin tuloksellista. Ehkä ongelma on siinä, että emme osaa tehdä riittävästi edistääksemme riippuvuuteen sairastuvien kokemusta yhteenkuuluvuudesta, emmekä edistä merkityksellisiä ihmissuhteita, emmekä varmista hyviä vuorovaikutuskokemuksia.

Raul Soisalo

Suomen Psykologisen Instituutin johtaja

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

%d bloggers like this: