Voimmeko elää ilman älypuhelinta?


Katsomme puhelintamme 4–10 minuutin välein. Puhelimen tuijottamisen sijaan kävin Barcelonassa Anastasia Dedyukhinan tilaisuudessa. Hänen nerokkaasti nimetty kirjansa Homo Distractus kertoo taistelusta oman identiteetin säilyttämiseksi digiaikana.

Dedyukhina teki pitkän uran digimarkkinoinnissa yrittäen saada ihmiset kuluttamaan yhä enemmän, kunnes luopui itse puhelimestaan ja lähti tutkimaan digimaniaa omasta ja neurotieteellisestä näkökulmasta.

Ostin itse ensimmäisen älypuhelimeni vasta neljä vuotta sitten. Sen jälkeen olen vähitellen luopunut kaikesta, Facebookista, sosiaalisesta mediasta, hälytysäänistä ja punaisista pilkuista puhelimen ruudulla.

Tulevassa tietokirjassani Annosteluongelma (2019) ruoditaan tätä samaa ongelmaa. Olettamukseni on, että digitaalisuus ei lisää luovuutta, vaan se ennen kaikkea vääristää vuorovaikutusta. Aivojen kapasiteetti on rajallinen ja erityisesti jatkuvat digitaaliset valintatilanteet kuormittavat aivoja, jolloin luovuus kärsii.

Kasvoton viestintä vähentää myös empatiaa, sillä kasvojen ilmeet ja liikkeet eivät ole samalla tavalla käytössä. Empatiasolumme eivät rekisteröi toista ihmistä samalla tavalla ja vuorovaikutuksesta puuttuvat esimerkiksi häpeä ja syyllisyys, jotka pitävät laumoja yhdessä.

Vastustamaton älylaite vie tilaa luovuudelta

Älylaitteiden jatkuvan käytön sijaan meidän olisi hyvä palata niihin dopamiinin, serotoniinin ja oksitosiinin lähteisiin, joita saamme vuorovaikutuksesta, yhteisöllisyydestä ja esimerkiksi yhdessä syömisestä. Jatkuva saatavilla oleminen ei lisää tehokkuutta, ja yliviestintä organisaatioissa ja työpaikoilla vie tilaa itse ajatustyöltä tai luovuudelta.

Ilmiö ei kuitenkaan ole yksinkertainen: toiset jäävät koukkuun älylaitteisiin helpommin, toisia taas koukutetaan digitaalisen vaikuttamisen keinoin. Digitaaliseen vaikuttamiseen ei tulisi suhtautua naiivisti, sillä nykyisin suurten teknologiafirmojen neurotutkimus ja psykologinen tutkimus perustuvat koukuttavan teknologian rakentamiseen.

Ajankohtaisimmat tutkimukset ihmisistä on valjastettu myynnin käyttöön. Ohjelmista rakennetaan sellaisia, että ihmiset palaavat niihin yhä uudelleen. Huomio on digivaikuttajille valuuttaa ja suurin kilpailu käydään ihmisten huomiosta. Siksi älylaitteen tulee olla vastustamaton. Mikä tekee siitä vastustamattoman?

Notification, notification

Aivot ovat laiska elin. Ne haluavat säästää energiaa, mihin ne pyrkivät automatisoimalla toimintojaan. Valtaosa arjen toiminnoista on automatisoitunut, niin myös reagoiminen puhelimeen.

87 prosenttia Androidin käyttäjistä käyttää puhelimessa ilmoituksia. Ilmoitukset houkuttelevine väreineen kertovat, että jotain kiinnostavaa on tapahtumassa. Se ruokkii uteliaisuuttamme.

Muistutukset saavat meidät palaamaan mahdolliseen palkintoon ja toimimaan sen mukaisesti. Ihmisen tehtävänä evoluutiossa on ollut etsiä uhkia tai mahdollisuuksia. Jokainen värinä ja punainen pilkku käynnistää tämän osan aivoissamme. Uhat ja hälytystila lisäävät aivoissamme kortisolia eli stressihormonia.

Jatkuvasti uhattuna oleminen (pitikö joku kuvastani? mitä hän vastaa postiini?) pitää stressitasoamme korkeana. Jopa puhelimen pitäminen sängyn vieressä pitää hälytys- ja stressitilaa yllä, vaikka puhelinta ei käyttäisi.

Uhka vai mahdollisuus?

Nopeat palkinnot ja dopamiiniryöpyt ovat syötteitä, joita suunnittelijat meille tarjoavat. Ensimmäinen tarkoitus on saada aikaan ärsyke, joka johtaa toimintaan. Internet on kuin raha-automaatti: koskaan ei tiedä mitä tulee.

Aivojen dopamiinijärjestelmä perustuukin yllättävyyteen. Dopamiinia tuottavia tekijöitä ovat esimerkiksi deittipalveluiden matching, sosiaalinen tunnustus ja tunnustaminen yhteisössä, tykkäykset. Nämä perustuvat siihen, mitä olimme ihmisinä ennen älylaitteita. Haluamme olla synkronissa, olla pidettyjä ja tulla huomioiduksi vauvasta asti.

Dopamiini on tarkoitettu alun perin selviytymistä tukevaksi välittäjäaineeksi. Diginarkomaniassa se on jatkuvassa ylisyötössä, jolloin järjestelmä toimii annoskokoa kasvattavasti. Tästä johtuvat myös nettipornon vaikeat riippuvuudet.

Jatkuva mahdollisuus johonkin uuteen, yllättävään ja dopamiinia tuottavaan. Jatkuvasti korkea dopamiiniannos ja siitä johtuva kierre johtaa siihen, että normaalit dopamiinin lähteet eivät enää riitä.

Haluamme sinun palaavan

Kun ärsyke on toiminut ja kuluttaja on toiminut ärsykkeen mukaisesti, pyritään toiminnan jälkeen saamaan kävijä palaamaan mahdollisimman pian. Hyvä esimerkki tästä on se, kun poistat facebook-tilisi. Ohjelma ilmoittaa sinulle pian ystäviesi kaipaavan sinua. Se osuu meissä herkkään kohtaan, koska lauman ulkopuolelle jääminen on suurin mahdollinen stressiä aiheuttava tekijä.

Ohjelmien piiloviestit pyrkivät siihen, että emme selviydy ilman ohjelmaa, koska se on portti yhteyteen lauman kanssa. Myös harmittomalta tuntuvat, esimerkiksi musiikin kuunteluun tarkoitetut ohjelmat toimivat samoin. Kun olet kuunnellut hyvän kappaleen, ohjelma tarjoaa sinulle uusia ja uusia artisteja luottaen dopamiinijärjestelmäsi haluun etsiä uteliaisuudesta palkintoa.

Koko ajan pitää olla jotain ja seurata jotain enemmän. Monilla sivuilla, kuten Linkedin, käytetään myös grafiikkaa, jolla käyttäjä saadaan uskomaan, ettei hän ole koskaan tarpeeksi valmis.

Juoruteoria

Gossip theory eli juoruteoria on yksi teoria, joka on luotu osana tutkimusta ihmisen aivoista ja kielestä. Tämän teorian mukaan aivojen perusta ei ole kognitiossa vaan kielessä. Mitä paremmin seuraamme juoruja eli sitä mitä toisille tapahtuu, sitä paremmin selviydymme. Juoruilu on siis pohjimmiltaan kykyä vaihtaa ympäristöömme liittyvää tietoa, jonka avulla uskomme selviytyvämme.

Kyky liittyä sosiaalisesti on yksi tärkeimmistä asioista, joita meille tapahtuu jo lapsena. Tähän perustuu myös fear of missing out -ilmiö. Paras tapa saada ihminen haluamaan jotakin on jättää hänet sen ulkopuolelle. Mitä enemmän tiedämme siitä, mitä Matti kommentoi Minnan päivitykseen ja ketkä siitä tykkäsivät, sitä paremmin olemme perillä ympäristöstämme.

WhatsApp-ryhmät perustuvat samaan sisäpiirin ajatteluun. Yksi syy niiden jatkuvaan seuraamiseen löytyy kielen sosiaalisesta luonteesta.

Liikaa valintoja

Kaikki, jotka ovat käyneet isossa supermarketissa, tietävät intuitiivisesti sen, kuinka paljon jatkuvat valinnat kuormittavat meitä. Kun yritämme miettiä, minkä kymmenestä eri omenasta otamme, onko tuotteessa liikaa kaloreita vai pitäisikö valita vähäkalorisempi, aivomme ovat jo kuormittuneet ja otamme suklaapatukan korjaamaan tämän vajeen.

Jatkuvat valinnat ovat aivoille kaikkein kuormittavimpia. Tutkimuksen mukaan valintatilanteiden jälkeen esimerkiksi kykymme ratkaista palapelejä on huonompi. Netti ja sen luomat valintatilanteet ovat kuormittavia. Arvion mukaan valintatilanteita on noin 7000 päivässä. Älyteknologia kilpailee tarkkaavaisuuden, huomion, ja muiden valintojen kanssa.

On myös tutkittu, että parit, jotka käyttävät makuuhuoneessaan älylaitteita, harrastavat vähemmän seksiä. Tulos perustuu siihen, että älylaitteen kautta saatava dopamiinipalkinto on nopeampi. Kyky pitää huomio yhdessä kohteessa on esimerkiksi muistin toiminnan, keskittymiskyvyn ja empatiakyvyn kehittymisen kannalta hyvin tärkeää.

Mitä tehdä, jos sinä tai läheisesi olette digikoukussa?

  • Poista ilmoitukset puhelimesta.
  • Tunnista ärsykkeet ja palkitse itsesi aina, kun onnistut olemaan toimimatta ärsykkeen mukaan.
  • Kun tunnet pakottavaa tarvetta tarkistaa viestit ja postit heti herättyäsi, älä tee sitä vaan pitkitä aikaa, jonka olet katsomatta puhelinta. Palkitse itsesi siitä. Aivot ovat plastiset ja muuttavat toimintaansa. Tiesitkö, että 80 prosenttia sähköposteista tarkastetaan kuuden sekunnin sisällä, vaikka sähköpostia ei ole tarkoitettu pikaviestimeksi!
  • Hanki tietoa digiriippuvuudesta ja perehdy siihen.
  • Vähennä ohjelmien määrää ja jatkuvia valintatilanteita netissä. Päivittäinen asettuminen tilanteeseen, jossa koet ettet riitä tai tietosi eivät riitä, saa aikaan negatiivisen kierteen.
  • Luovu laitteista lyhyeksi ajaksi tai säilytä laitetta toisessa huoneessa. Hanki herätyskello puhelimen herätyksen sijaan. Muualla Euroopassa ovat tulleet suosituiksi myös illanvietot ilman puhelinta.
  • Kehitä keskittymiskykyä lukemalla perinteistä kirjaa. Digisivuja lukiessaan ihminen usein lukee vain muutaman ensimmäisen rivin ja hyppii sitten lukien vain lauseiden alut.

Kumpi käyttää kumpaa?

Kyse on ennen kaikkea siitä, että opettelet suuntaamaan huomiosi uudelleen. Keskittyminen, pitkäjänteisyys ja huomion pitäminen yhdessä kohteessa riittävän pitkään on menestyksen salaisuus.

Samaan tulokseen tultiin myös Dunedin tutkimuksessa. Huomion suuntaamisen ohella keskeistä on palauttaa luontaiset dopamiinin lähteet arkeen. Oppiminen vaatii vähän tylsyyttä, nauttiminen pitkäjänteisyyttä ja luovuus tyhjää tilaa.

Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettemme tarvitsisi tietokonetta tai hyötyisi puhelimesta. Kysymys on ainoastaan siitä, kumpi käyttää kumpaa. Me digiteknologiaa vai digiteknologia meitä?

Jussi Sudenlehti, psykoterapeutti, työnohjaaja, tietokirjailija

Tutustu koulutuksiimme:

Koukussa vai verkossa? Uusi paradigma riippuvuussairauksiin