Kesäblogi

Toukokuun loppu ja kesäkuun alku on juhlien ja siirtymien aikaa. Monet esikoululaiset ottavat ison askeleen koulutielle ja toiset siirtyvät päiväkodista esikouluun. Peruskoulu päättyy ja ylioppilaat painavat valkolakin päähän. Lapset ja nuoret siirtyvät joka vuosi askeleen eteenpäin kohti työelämää, jossa heistä tulee viimein yhteiskunnan tuottavia jäseniä.

Kehityksellisesti erityisen herkkiä ovat ikävuodet viidestä seitsemään. Ennen kuin siirrytään ensimmäisille luokille, latenssivaihe alkaa ja taidot alkavat vakiintua. Esikoululaisen ja esikouluun siirtyvän kevätjuhlassa sain taas nähdä minkä työn päiväkodin ja esikoulun työntekijät ovat tehneet. Nuo matalapalkatut väsymättömät kasvattajat. Kun itse työnnät lapsesi liikkeelle 07.00 aamulla ja saat heidät hädin tuskin päivähoitoon ja muistat sulkea portin perässäsi, saattaa olla, että joku matalapalkattu päiväkodin täti tai setä on ollut siellä jo viidestä asti kestohymy kasvoilla.

Päivähoidossa lapset oppivat esiintymään, kirjoittamaan, lukemaan, oppivat tunnetaitoja, johtamaan, leikkimään, tutkimaan luontoa, ymmärtämään historiaa ja kunnioittamaan läheisiä. Kaiken sen, mitä me vanhemmat emme siinä muutamassa tunnissa, päiväkodin päättymisen ja nukkumaanmenon välissä ehdi opettamaan.

Törmäsin alkuvuodesta tutkimukseen, jossa lapsen kortisolitaso, eli käytännössä stressin määrä oli sitä pienempi päivähoitoon mennessä, mitä parempi suhde hänelle oli hoitajaan tai hoitajiin.  Saatamme usein unohtaa, että huonoilla arvovalinnoilla tulevaisuuden vetovoimaisen Suomen johtajia, presidenttejä, yrittäjiä ja innovoijia kasvattavat stressaantuneet ja matalapalkatut ihmiset. Mutta niinkuin olemme jo kaikessa hiljaisuudessa tottuneet, on kasvattaminen kutsumusammatti. Valitettavasti tunnen tällä hetkellä aika monta kutsumusammatin lopettanutta, kun päivittäinen työ esimerkiksi juniorivalmentajana päättyy jonkun menestyjävanhemman loputtomaan napinaan oman pojan peliajasta. Ilman kiitollisuutta ja kunnollista palkkausta saattaa olla, että joudumme kasvattamaan lapsemme pian itse! Epäilen, että kaikki meistä eivät jaksa viettää iltojaan kymmenen lapsen kanssa istuen muurahaispesässä, sen jälkeen erikeepperin tuoksussa askartelupöydän äärellä ja viimein päättää iltansa epävireisen lapsikuoron lauluun villasukasta. Ja siinä oli vasta puolet.

Toinen kevätjuhlassa merkittävästi näkyvä asia on tyttöjen ja poikien taidolliset erot. Siinä missä pojille jää sirkusteemaisessa näytöksessä roolit lähinnä pelleinä tai voimannostajina, dominoivat tytöt verbaliikalla, kielitaidoilla ja  vuorovaikutustaidoilla arkea ja juhlaa. Sama tulos näkyy ylioppilaskirjoituksissa, mistä uutisoitiin viime viikolla.

Onko poikien alisuoriutuminen sitten rakenteissa, asenteissa vai biologiassa? Aivojen evoluution näkökulmasta selitystä voi hakea sotaisuudesta. Enemmän testosteroiinia tuottava uros on ominiasuuksiltaan ja stressiherkkyydeltään käyttökelpoisempi taistelija ja riskinottaja. On kuitenkin mahdollista, että näitä ominaisuuksia ei tulevaisuudessa tarvita,  vaan uroksen tulisi taipua samalla tavalla diplomatiaan, metakognitioon, vaikuttamiseen, itsensä tarkkailuun ja emootiooiden kielellistämiseen. Lukemisella ja ääneen lukemisella tiedetään olevan yhteys näiden ominaisuuksien kehittämiseen.

On tutkimuksia, joiden mukaan naisen amygdala olisi isompi kuin miehen. Arkikielellä tämä tarkoittaa sitä, että liikenne kulkee naisen moottoritiellä tunteiden, tunneosien ja kielen välillä vilkkaamin. Onko sosiaalisuus sitten syy, vai aivoissa näkyvä seuraus – vaikea sanoa. Tilaavatko pojat biologisista lähtökohdista näitä ominaisuuksia syrjivää vuorovaikutusta? On syy sitten mikä tahansa, on hyvä aloittaa siitä, mihin voidaan vaikuttaa, eli asenteista. Onneksi ei enää eletä 90-luvun Satakunnassa, jossa lukeva poika hakattiin välitunnilla.

“Pojat on poikia” -ajattelusta tulisi siirtyä huomioimaan, että erityisen herkkinä ikäkausina pojat tarvitsevat paljon kosketusta, apua kielellistämisessä, kykyä kehittää itsesäätelyä, kirjoja ja keinoja muuttaa emootiot merkityksiksi vuorovaikutuksessa. Muuten epäsymmetria kasvaa vuosi vuodelta ja kilometrien erot näyttäytyvät ylioppilaskokeiden lisäksi työelämässä ja vapaa-ajalla. Kykenemättömänä mieheksi kasvanut poikasortuu ratkaisemaan asioita fyysisesti tai tulkitsee signaalit väärin ja päätyy osaksi kampanjaa.