Mukana paneelikeskustelussa:
Raul Soisalo, Psyk.fi, puheenjohtaja
Minna Valli, Porin lastensuojelu
Virpi Aho, Via
Saara Lindblad, Konkarikoti
Petri Huru, Eduskunta
Suvi Heino, Via
Heidi Viljanen, Eduskunta
Lisäksi mukana videovälittäisesti asiantuntijoina:
Nicolas Heikkilä, nuori
Minna Sookari-Nummi, äiti
Minna Manelius, johtava sosiaalityöntekijä, psykoterapeutti Helsinki
Terhi Kotilainen, psykoterapeutti, Tampere
Markus Heinimaa, psykiatri, psykoterapeutti, Turku
Terveisiä Terapiasta Keskustelutilaisuus
Keskustelutilaisuuden ajatus syntyi jo parisen vuotta sitten kun yleisesti mediassa ja eri yhteisöissä pohdittiin terapeuttien vähyyttä ja terapiatakuita, jotta ihmiset saisivat ajoissa terapiapalveluita. Tilaisuudessa haluttiin tuoda esille nykyhetken haasteita terapeuttien riittävyydestä sekä terapioiden tilanteesta. Paneelikeskustelussa nähtiin videotervehdykset, joiden myötä keskustelu eteni ja nosti eri näkökulmia puheisiin. Haastattelut toteutti ohjaaja Antti-Jussi Marjamäki. Korona siirsi tapahtumaa mutta nyt vihdoin tämä saatiin toteutettua.
Keskustelu virisi alkuun nuoren Nicolas Heikkilän terveisillä, josta keskeiseksi nousi hänen kokemuksensa siitä, että pitkä terapiasuhde on kannatellut häntä ja hän on tullut kuulluksi. Erityisesti lastensuojelulaitoksissa elävillä nuorilla on tärkeää, että suhteissa ja kiintymyssuhteissa tulleet vauriot tulevat myös korjatuksi suhteissa. Hän kävi useamman vuoden laitoksen ohjaajan kanssa yhdessä terapiassa ja sai korjaavia kokemuksia suhteessa. Lastensuojelun lapsilla laitos voi olla ainoa perhe ja näin heilläkin tulisi olla oikeus hakeutua perhepsykoterapiaan omaohjaajansa kanssa. Tällöin heidän suhdettaan vahvistetaan ja suhde voi korjata ja mahdollistaa eheytymisen kiintymyssuhteen myötä. Haasteena on ollut lastensuojelulaitosten nuorten terapiat, koska pääsääntöisesti nuoret tällä hetkellä ohjataan yksilöterapiaan ja näin lähisuhteet eivät vahvistu, nuoren kuitenkin eläessä lähisuhteiden varassa. Panelistit nostivat keskusteluun tärkeänä seikkana sen, että ihmisen lähipiiri myös huomioidaan terapiassa. Heidi Viljanen kertoi esimerkin asiakkaastaan ollessaan Kankaanpää A-kodin johtajana. Asiakas oli kuvannut kokeneensa A-kodin yhteisön ensimmäisenä perheenään mitä hänellä on ollut. Lisäksi Minna Valli alleviivasi nuoren kokemusta siitä, että on tullut kuulluksi ja kohdatuksi. Miten tärkeää lastensuojelussa on antaa nuorelle kokemus kuulluksi tulemisesta.
Perheenäiti Minna Sookari-Nummi kertoi heidän perheensä kokemuksen kautta, miten heidän perheensä on tullut kohdatuksi. Lapsen sairastaessa somaattisesti asiantuntevaa hoitoa saa hyvin, mutta psykososiaalinen tuki on jäänyt vähemmälle. Minnan kokemuksessa oli alkuun ohjattu hoito yksilökeskeisesti ja pääpaino sairastuneen lapsen tuessa. Kuitenkin vaikuttavimpana Minnan perhe oli kokenut sen, että kohdattiin koko perhe. Perhe oli kohdattu perhepsykoterapiassa eri kokoonpanoissa ja kaikki myös yhdessä. Sairauden aiheuttaman trauman kohtaaminen koko perheen kesken oli tärkeä kokemus sekä vanhempien auttaminen ensin, jotta he voivat olla vahvempina lapsen rinnalla terapiassa.
Panelistien keskusteluun nousi kokemus eriarvoisuudesta ja Kelan tukeman psykoterapian joustamattomuudesta. Haasteellista on lapsen tai nuoren kohdalla saada perhepsykoterapiaa kuntoutuspsykoterapiana, kun Kelan kuntoutuspsykoterapiaa myönnetään yli 16-vuotiaalle. Esimerkkinä Saara Lindblad nosti esille tapausta, jossa perhe sai apua, kun perheen äidille haettiin diagnoosi ja Kelan tuki terapiaan äidin nimellä. Eriarvoisuus nosti myös ajatuksia yleisössä, josta kuultiin puheenvuoroja siitä, että kaikilla ei ole sama mahdollisuus hakeutua terapiaan. Itsemaksamana saa nopeasti apua ja myös terapeutilla on vapaampi mahdollisuus toimia ja käyttää niin yksilötapaamisia kuin eri kokoonpanoilla toteutuvia tapaamisia. Kelan terapia enemmän rajaa ja määrittää terapian toteuttamista. Virpi Aho, pariterapeuttina pohti myös sitä, että tarvittaessa pitäisi olla mahdollisuus myös tavata puolisoita erikseen tai pariterapian rinnalla enemmän käytettäisiin myös yksilöterapiaa, jolloin molemmat terapiaprosessit tukisivat toisiaan. Haasteita asettaa omalle työlle Kelan joustamattomuus.
Samoin psykoterapeutti Terhi Kotilainen toi viestillään esille keskusteluun perhepsykoterapian mahdollisuuksia ja etuja. Perheterapian mahdollisuudet ja kohderyhmät ovat laajat ja tuovat mielekkyyttä myös terapeutin työhön. Aikuinen lapsi voi hakeutua perheterapiaan ratkomaan nykyhetkessä vaikuttavia haasteitaan kuten nuori teini-ikäinen voi tarvita eriytyäkseen ja itsenäistyäkseen vielä työskentelyä yhdessä perheenjäsentensä kanssa. Panelistien kesken pohdittiinkin nyky-yhteiskunnan ajattelua vahvasti yksilökeskeisenä, joka myös tällä hetkellä ohjaa paljon terapian lausuntoja yksilöterapiaan.
Raul Soisalo nosti esille tietoa siitä, että perheterapeutteja on eniten Suomessa mutta suurin osa tekee oman päätoimen ohella terapiatyötä. Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa ohjataan eniten yksilöterapiaan ja näin perheterapeuteilla ei ole riittävästi töitä, jotta voisivat olla päätoimisesti terapeutteja. Näin tieto terapeuttien riittämättömyydestä ei pidä paikkaansa. Psykoterapeutteja on sittenkin riittävästi, jos käytettäisiin myös perheterapeuttien resurssit. Monen terapiaan hakeutuvan haasteet ovat juuri ihmissuhteissa, jolloin pari- tai perhepsykoterapiat olisivat oikeampi terapiamuoto kohtaamaan asiakkaiden ongelmat. Lisäksi tänä päivänä on yhä enemmän myös lyhytterapeuttisia menetelmiä, joilla voitaisiin tukea ennalta ehkäisevämmässä mielessä. Ennalta ehkäisevää on myös varhaisen vuorovaikutuksen keinot ja psykoterapiat.
Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiat on Kelassa katsottu perheterapian alle. Tässä myös haasteena on se, että terapia pitää hakea aikuisen nimissä ja aikuiselle on asetettava diagnoosi. Suvi Heino kertoi, että vanhemmuuden tukeen ei osata riittävästi ohjata vielä perheitä, jolloin varhaisen vuorovaikutukset tuki olisi perheen sekä yhteiskunnan etu. Ongelmaksi nousi myös yhteiskunnan järjestelmä, jossa ikuiselle pitää asettaa diagnoosi, jonka avulla perheterapiaa voidaan hakea Kelan tukemana. Pohdintaan nousivat myös yleisöstä ennalta ehkäisevät toimet ja neuvolan rooli tuen piiriin ohjaamisessa. Petri Huru toi esille sitä, että jos panostus on jo varhaiseen puuttumiseen ja tukeen vähentäisi yhteiskunnan kustannuksia myöhemmin ja toisi tuntuvaa säästöä niin rahallisesti kuin hyvinvoinnin suhteen.
Psykiatri Markus Heinimaa nosti puheenvuorollaan juuri esille rahoituksen haasteet. Kela rahoittajana on joustamaton ja ohjaa terapioita mutta yksityisenä on mahdollisuus laajemmalla kirjolla tarjota palveluita ja yhdistää esimerkiksi yksilöterapian ja perhepsykoterapian menetelmiä. Yksilöterapian menetelmänä EMDR soveltuu myös käytettäväksi perheterapian prosessin aikana ja eri perheenjäsenien kohdalla. Erityisesti tähän on ranskalainen perheterapeutti Silvestre kehittänyt toimivan ja tehokkaan mallin, jossa tavataan koko perhettä sekä yksilöitä omilla käynneillä. Myös jonkin verran on rahoitusvaihtoehtoja sairaanhoitopiirien taholta, joka antaa mahdollisuutta tavata eri kokoonpanoissa mutta määrittelee usein lyhempiä hoitoja, lähinnä Tyks ostaa palveluja tällä alueella. Toiveita asetettiin hyvinvointialueille, jotta rahoitus tulisi joustavammaksi ja tarjoaisi mahdollisuuden auttaa oikea-aikaisesti sekä kohdennetummin asiakkaita. Niin Nicolaksen kuin Minnankin perheen kohdalla ei ole ollut mahdollisuutta Kelan tukemaan terapiaan vaan heidän kohdallaan rahoittajana on ollut muu taho. Nicolaksen lastensuojelu ja Minnan perheen hoitoa tuki Satakunnan Syöpäyhdistys.
Perheterapia on viimeisen neljän vuoden ajan ollut osana myös lastensuojelua, johon on kehitelty systeemistä tiimityötä. Systeeminen tiimi lastensuojelussa on muuttanut työtekijöiden ajattelua ja muuttanut asiakkaiden sekä perheiden kohtaamista enemmän vuorovaikutuksien ja suhteiden tarkasteluun ja työotetta suhdeperustaiseksi. Ajattelu on tuonut yksilökeskeisyydestä enemmän systeemien tarkasteluun ja lasta tai nuorta ei enää ajatella ”ongelmana” joka pitää ottaa erilleen ja muuttaa vaan ymmärrys on lisääntynyt systeemisen ajattelun myös enemmän tarkastelemaan koko perheen vuorovaikutusta ja systeemiä. Näin kokemuksen myötä on tullut hyviä kokemuksia siitä, että lastensuojelun asiakkaan ovat tulleet paremmin kuulluksi ja kohdatuksi. Esimerkkinä Minna Valli nosti esiin 9-vuotiaan pojan kokemus tiimissä mukana olosta, hän lausui tiimin jälkeen palautteen kokemuksestaan: ” olen sanaton”, joka kuvasi pojan kokemusta siitä, miten hän koki tulleensa ymmärretyksi. Myös Saara Lindblad toi esille heidän lastensuojelulaitoksessa toteutettavan systeemistä lastensuojelua ja tiimejä. Heidän kokemus on ollut myös vakuuttava kyseille työotteelle.
Johtava sosiaalityöntekijä Minna Manelius toi terveisiä Helsingin lastensuojelun systeemisestä tiimityöstä ja toivoen yhä enemmän tehtävän suhdeperustaista, koko perhettä kohtaavaa työtä tämän päivän lastensuojelussa. Lisäksi keskusteluun nousi ajatusta siitä, että yhä enemmän eri yhteistyötahot toimisivat enemmän yhteen asiakkaan hyväksi ja sosiaalityöntekijä lastensuojelussa on palveluiden koordinoija mutta myös keskeisesti suhteita systeemisen tiimin avulla tarkasteleva. Minna Valli ja Saara Lindblad vahvistivat systeemisen tiimin toimivuutta ja kokivat, että työ ote on enemmänkin oman ajattelun muutos yhä systeemisemmäksi ja lähisuhteen vahvemmin huomioon ottavaksi.
JA VIELÄ LOPUKSI
Lopuksi keskustelussa todettiin, että hyvinvointialue ja tuleva sote voi olla mahdollisuus kuin myös uhkakin. Toivottiin, että hyväksi todettuja menetelmiä ja muutoksia ylläpidetään ja ne toimivat jatkossakin Soten keskellä. Terapian saantiin ja sen mahdollisuuksiin toivotaan jatkossa enemmän joustavia rahoitusvaihtoehtoja sekä eriarvoisuutta vähennetään sillä, että joustavuus mahdollistuu myös terapioiden valikossa. Terapian suuntaus ja nimi ei ole se mikä edellä mennään vaan se, että asiakkaat tulevat paremmin kohdatuiksi ja oikea-aikaisesti. Terapeuttien tehtävä on palvella asiakkaita ja heillä tulee olla mahdollisuus toimia joustavasti asiakkaan tarpeita kohdaten.
Kiitos kaikille mukana olijoille niin paneelissa kuin videotervehdyksellä olleet sekä mukana läsnä olleet kuulijat. Toivotaan jatkossa asiakkaille hyviä kokemuksia terapiasta sekä terapeuteille innostavia kohtaamisia työssään sekä joustavaa yhteistyötä eri toimijoiden ja yhteistyötahojen kanssa!
Psykoterapiakeskus Via
Anna ja Kaisu
Mitä keskusteluterapia on
NHS:n mukaan kaikissa keskusteluterapioissa puhutaan koulutetun ammattilaisen kanssa omista ajatuksista, tunteista ja käyttäytymisestä. Muotoja ovat esimerkiksi ohjattu omahoito, kognitiivinen käyttäytymisterapia, jossa terapeutti auttaa muuttamaan ajattelu- ja toimintatapoja ja harjoituksia tehdään myös tapaamisten välillä, sekä neuvonta (counselling). Terapiaa voidaan toteuttaa kasvokkain, video- tai puhelinyhteydellä tai verkkokurssina, yksilö- tai ryhmämuotoisena.
WHO:n mukaan mielenterveys on mielen hyvinvoinnin tila, joka auttaa ihmistä selviytymään elämän stressitekijöistä, toteuttamaan kykyjään, oppimaan ja tekemään työtä sekä osallistumaan yhteisönsä toimintaan. Mielenterveys on jatkumo, joka koetaan yksilöllisesti. Maailmassa yli miljardi ihmistä elää jonkin mielenterveyden häiriön kanssa, ja monia häiriöitä voidaan hoitaa tehokkaasti.
Milloin hakea apua
Hakeudu terveyskeskukseen, työterveyshuoltoon tai opiskeluterveydenhuoltoon, jos huoli, stressi, ahdistus tai alakulo jatkuu viikkoja, vaikeuttaa arkea tai työntekoa tai omat keinot eivät auta. Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, älä jää yksin: soita MIELI Kriisipuhelimeen 09 2525 0111 tai hätätilanteessa 112.
Huomautus: tämä artikkeli on yleistä tietoa mielen hyvinvoinnista eikä korvaa lääkärin, psykologin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen arviota tai hoitoa. Jos olet huolissasi omasta tai läheisesi jaksamisesta, ota yhteyttä terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon. Keskusteluapua kriisiin saat ympäri vuorokauden MIELI Kriisipuhelimesta 09 2525 0111. Hätätilanteessa soita 112.
Lähteet
