“Kun en muista, että minulla on merkitystä”: epätoivon ja avuttomuuden kohtaaminen auttamistyössä

Jussi Sudenlehti korostaa läsnäolon merkitystä auttamistyössä.

 

Auttamistyössä tehdään usein töitä hyvin vaikeissa, epätoivoisilta tuntuvissa tilanteissa. Kun mikään ei palauta hoidettavaa raiteilleen, on auttaja vaarassa tuntea itsensä riittämättömäksi. Onko työlläni merkitystä? Onko minulla merkitystä?

 

Työnohjaajana näen työyhteisöissä usein epätoivoa, uskon puutetta ja avuttomuuden tunnetta. Osa hoitoalan ammattilaisista kokee itsensä suorastaan hyödyttömiksi.

 

Vanhan psykologisen kokeen mukaan ihmiset eivät jaksa nostaa kovin pitkään tiiliä kasasta toiseen, vaikka siitä maksettaisiin hyvin. Pelkkä raha ei siis motivoi tekemään työtä, jolla ei ole itselle merkitystä. On erittäin tärkeää, että ihminen itse tietää, että hänen työllään on väliä.

 

Kun ihminen kokee itsensä hyödyttömäksi, syntyy tarve patologisoida ja nähdä tilanne toivottomana. Silloin motivaatio työhön katoaa.

 

Pysyttele läsnä, pidä kiinni pelisäännöistä

 

Aikuisen käytös heijastuu aina nuoreen, ja se vaikuttaa nuoren kykyyn selvitä vaikeuksista.

 

Oikein uhmakkaan, käytöshäiriöisen ja itsenäistyvän nuoren kanssa työskennelleet tietävät, kuinka vaikeaa se voi olla. Voi näyttää siltä, että mikään ei vain auta. Usein joudutaan vastaamaan kysymykseen siitä, mitä on lopulta tehtävissä, missä menevät mahdollisuuksien rajat.

 

Aikuiselle yksi tapa suojella itseään on vetäytyä etäisen “minä kestän kaiken”-asenteen taakse, mikä on nuorelle vahingollista. Nuori ei näe omien valintojensa vaikutusta muissa ihmisissä, jolloin hänen motivaationsa katoaa. Rangaistukset tuottavat vain lisää epätoivoa, ja nuori koventaa “mikään ei kiinnosta”-asennettaan.

 

Lastensuojelun prosessit voivat tuntua tekijästä ja asiakkaasta epäloogisilta, sillä voi olla, etteivät ammattilaiset itsekään tiedä, mikä nuorta voisi auttaa. Jos ympärillä olevat aikuiset eivät pidä kiinni yhteisistä päätöksistä, loogisuuden puute hämmentää nuorta, joka vaikeassa tilanteessaan tarvitsisi nimenomaan selkeyttä ja johdonmukaisuutta.

 

Miten pärjätä, kun tilanne tuntuu mahdottomalta?

  • Tapaa ja haastattele nuoria, jotka ovat elämässään kohdanneet vaikeuksia. Voit yllättyä siitä, kuinka selviytymiskykyinen ihminen on ja miten pienet asiat ratkaisevat.
  • Muista, että ihminen ei ole koskaan sama koko elämänsä ajan. Ihminen muuttuu jatkuvasti solutasolla ja välittäjäaineiden tasolla. Persoona ja temperamentti ovat myös muuttuvia.
  • Nosta arjessa esille se, miten paljon merkitystä sinun ja muiden työntekijöiden aidolla läsnäololla on nuorelle.
  • Älä pakene epätoivoa organisaation tai pomosi arvosteluun.

 

Mitä tehdä, kun oman työn merkitys mietityttää?

  • Vaadi, että työpaikalla kaikilla on mahdollisuus puhua työn taustalla vaikuttavista primääritunteista, kuten epävarmuuden ja hallitsemattomuuden tuntemuksista, jotta tunteet eivät ala vaikuttaa asiakkaiden kanssa käytävään vuorovaikutukseen.
  • Huolehdi, että työn jaksamisen johtamiseen liittyvät rakenteet, kuten palaverit ja työnohjaukset toistuvat säännöllisesti. Ne luovat turvallisuudentunnetta ja jatkumoa.
  • Työntekijöiden on usein helpompaa pitää yllä motivaatiota, kun asiakaskunta on heterogeenistä. Jos asiakkaiden ongelmat ovat hyvin samanlaisia keskenään, on suurempi todennäköisyys, että heidän kokemuksensa ikään kuin siirtyvät työntekijöihin.
  • Pyri siihen, että hoidon logiikka säilyy. Kysy itseltäsi ja muilta, mikä on teidän tehtävänne tämän nuoren kanssa.

 

Jussi Sudenlehti, psykoterapeutti, kouluttaja, työnohjaaja

Tutustu koulutustarjontaamme

Jännittääkö esiintyminen? Viisi tapaa kääntää pelko positiiviseksi ajatteluksi


Jussi Sudenlehti ja Sami Saikkonen pitävät esiintymiskoulutuspäivän Helsingissä maaliskuussa.

Presentaatioita, myyntitilanteita, neuvotteluja… Työpaikalla tulee vastaan yhä enemmän sellaisia tilanteita, joissa pitää osata esiintyä ja olla sujuvasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Toisin kuin usein luullaan, hyvä esiintyminen ei välttämättä tarkoita teatraalisuutta tai dramaattisuutta. Hyvä esiintyminen on luonnollista kommunikaatiota ihmisten välillä. Esiintymisessä on kyse myös ajattelusta ja identiteetistä.

Kuvittelemme usein, että esiintyessä ja hankalissa vuorovaikutustilanteissa pitäisi olla joku muu kuin oma itsensä. Asia on oikeastaan päinvastoin: esiintyessä pitäisi olla nimenomaan oma itsensä. Se vaatii vain hieman rohkeutta ja uskallusta heittäytyä. Esiintymistaitoja on mahdollista kehittää myös havainnoimalla omia automaattisiksi tulleita toimintamallejaan.

Viisi vinkkiä esiintyjälle

1.  Alatko jännittää jo vuorokausia ennen jännittävää tilaisuutta?

Muista, että sopiva määrä stressiä lisää suorituskykyä. Suun kuivuminen, tärinä ja sydämen sykkeen kuuleminen ovat kaikki toimintoja, joissa keho tuottaa kortisolia, jonka tarkoitus on lisätä valppautta.

Tärkeää on ajoittaa valmistautuminen lähelle esiintymistä. Liian pitkä, esimerkiksi jo yöllä alkanut valmistautuminen uuvuttaa. Havainnoi omia tuntemuksiasi, kun jännittävä tilanne lähestyy. Kun huomaat, että alat jännittää tulevaa, pyri katkaisemaan ajatuskierteet ja järjestä itsellesi rentouttavaa tekemistä.

2. Hermostuttaako potentiaalisen asiakkaan kohtaaminen ja myyntipuheen pitäminen?

Kannattaa muistaa, että vaikka ensivaikutelma on keskeinen päätöksenteossa, se ei kuitenkaan ole se lopullinen mielikuva, jonka asiakas sinusta muodostaa.

Asiakkaan päätös yhteistyöstä ei välttämättä perustu niinkään tietoon tai järkeen vaan empatiaan ja samanaikaisuuteen, jotka saattavat syntyä jo muutamassa sekunnissa. Valmistaudu siis ensikohtaamiseen huolella, mutta jos jännitys sotkee sanat, niin älä huoli – jännittäminen on vain osoitus inhimillisyydestä.

3. Pohditko mielessäsi läpi kaikki mahdolliset epäonnistumisen skenaariot?

Neurotutkimuksissa on todettu, että epäonnistumisen miettiminen lisää epäonnistuneen toteutuksen riskiä. Kokeile kääntää ajattelu niin päin, että mietit mahdollisuuksia onnistua.

4. Pelottaako virheiden tekeminen?

Hyviä uutisia: ihmisillä on luontainen halu ja taipumus antaa anteeksi. Tutkimusten mukaan ihmiset eivät muista tai halua muistaa epäonnistumisia kovinkaan pitkään. Olemme sovittelevia luonnostaan, eli anna mennä!

5. Annatko negatiivisten mielikuvien viedä mennessään?

Saatat huomaamattasi alkaa visualisoimaan tulevaa tilannetta negatiivisesti mielessäsi. Negatiiviset ajatukset herättävät negatiivisia tunteita, jotka herkästi kaappaavat sinut valtaansa. Kun tiedät ja tunnistat nämä ajan myötä rakentuneet automatisoituneet toimintamallit, voit vaikuttaa niihin.

Kuuntele kehoasi, hyväksy tuntemukset ja käytä niitä hyväksesi. Esimerkiksi jännitys on kehon energiatasoa nostava tunne, joka sopivasti purkautuessaan antaa sinulle sopivasti puhtia esiintymiseen.

 

Tule mukaan esiintymis- ja vuorovaikutustaitojen koulutukseen, jonka vetävät näyttelijä Sami Saikkonen ja psykoterapeutti Jussi Sudenlehti. Opit, mitä vuorovaikutus on tieteen näkökulmasta katsottuna ja pääset harjoittelemaan esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja käytännössä. Rohkeutta olla, rohkeutta esiintyä

Tuore esimies: näin saavutat alaistesi positiivisen kunnioituksen

Uuden johtajan kannattaa muistaa, että oma toiminta on aivan eri tavalla suurennuslasin alla kuin rivityöntekijänä toimiessa.

Ylenitkö työntekijästä esimiesasemiin? Ensimmäinen tehtäväsi on luopua siitä mukavuudesta, jota koet kun sinusta pidetään.

Olet luultavasti aiemmin kommentoinut esimiestesi toimintaa kollegoillesi, perheellesi ja ystävillesi. Nyt kun olet itse esimies, samanlaisia asioita sanotaan luultavasti nyt sinusta. Se on OK – niin kauan kun jatkuvasti ansaitset toisten positiivisen kunnioituksen. Todennäköisesti saavutat sen, kun kohtelet ihmisiä rehellisesti ja luotat heihin.

Edellisessä osassa kirjoitimme siitä, miten tilanne muuttuu, kun ylenet johtotehtäviin. (https://psyk.fi/ylennyitko-esimieheksi-ota-huomioon-nama-viisi-muutosta) Tästä kirjoituksesta voit poimia yhdeksän vinkkiä uudessa tehtävässä toimimiseen ja kommunikoimiseen.

Ole nöyrä.

Älä kuitenkaan nöyristele. Hyväksy se, että teet virheitä, ja ole halukas myöntämään ne. Älä myöskään kehuskele uudella asemallasi tai menestykselläsi. Ihmiset voivat leuhkia tai mahtailla hyvin hienovaraisilla keinoilla, joten ole asiassa erityisen varovainen.

Ikävä totuus on se, että jotkut ihmiset voivat keskittyä virheisiisi ja jopa nauttia niistä. Voit kohdata myös vastustusta ja muutosvastarintaa, tai joku voi yrittää jopa suoraan sabotoida työtäsi.

Varaudu tällaisiin tilanteisiin ja käsittele niitä välittömästi mutta myös proaktiivisesti ennakoiden. Vaikka haluaisimme kovasti uskoa, etteivät ammattilaiset käyttäydy tällä tavoin, kokemus osoittaa toista. Fiksutkin ihmiset voivat olla hyvin raadollisia.

Puhu.

Kommunikoi tiimisi kanssa alusta lähtien. Sikäli kuin mahdollista, jaa siirtymävaihetta koskevat huolenaiheesi ja pyydä niihin muilta kommentteja. Luottamuksen rakentaminen tiimiin on tärkeää.

Joudut harjoittelemaan uudenlaisen suhteen solmimista. Saatat joutua käsittelemään niiden henkilöiden loukkaantumisen tunteita, jotka halusivat sinun paikallesi. Tässä tarvitaan diplomatiaa, herkkyyttä ja ymmärtämystä.

Ilmaise odotuksesi.

Uusi tiimisi ei ole luultavasti vielä tottunut työskentelytapoihisi esimiehenä. Selvitä omat rutiinisi, pyri tulemaan tietoisemmaksi omasta johtamisen käyttöteoriastasi ja tiedota reilusti, mitä on odotettavissa. Samalla kysele muidenkin odotuksia ja toiveita.

  • Aiotko pitää säännöllisiä tiimikokouksia?
  • Toimitko avoin ovi -periaatteella?
  • Mitkä asiat asetat etusijalle?
  • Miten pidät yhteyttä?
  • Mitkä ovat tavoitteesi?
  • Miten niitä arvioidaan?

Selvennä ja päivitä jatkuvasti odotuksiasi. Mitä pikemmin aloitat avoimen kommunikaation, sitä parempi.

Määrittele rajat.

Tiedät, että et voi olla kaikkien ystävä samalla tavoin kuin aikaisemmin. Mieti, mitä se tarkoittaa ja miten ihmissuhteesi tulevat muuttumaan.

Anna jokaiselle tasapuolisesti huomiota.

Vältä sitä, että viettäisit aikaa vain yhden ryhmän kanssa. Osallistu tiimin sosiaalisiin tilanteisiin, mutta lähde pois aikaisin, mieluiten ensimmäisenä, niin että tiimin jäsenet voivat puhua ja seurustella keskenään vapaasti.

Rakenna sosiaalista verkostoa uusien vertaisten (entisten esimiestesi) kanssa.

Koska tunnet aikaisemmat työtoverisi, sinun luulisi olevan helppo aloittaa keskustelu heidän kanssaan. Kaikki eivät kuitenkaan enää vastaa avoimuuteen samalla tavoin, joten muista hyväksyä ihmisten erilaisuus ja sovita tyylisi sen mukaisesti.

Varo sanojasi.

Et todellakaan voi olla enää yhtä vapaa mielipiteittesi suhteen kuin aikaisemmin. Kun ilmaiset olevasi tyytymätön johonkin, vaikutat tahtomattasikin tiimiisi. Jos sanot, että et pidä jostakusta henkilöstä, voit vaikuttaa tiimisi asenteisiin kyseistä henkilöä kohtaan.

Johtajana sinun on varottava, mitä sanot ja ymmärrettävä, että sanoillasi voit vaikuttaa tiimin jäsenten mielipiteisiin ja käyttäytymiseen.

Delegoi.

Johtajana tehtäväsi on muuttunut. Aiemmin tavoitteenasi oli, että työt tulevat tehdyiksi. Nyt tavoitteenasi on, että saat ihmiset tekemään työt, joten tehokas delegointi on äärimmäisen tärkeä taito.

Älä erehdy ajattelemaan, että voit tehdä kaiken, koska olet johtaja. Sinulla on samat taidot ja kyvyt kuin ennenkin, mutta jos et delegoi, voit tahattomasti välittää viestin ”En luota siihen, että tekisit sen yhtä hyvin kuin minä”. Delegointi on voimaannuttavaa. Se on motivoivaa ja synnyttää luottamusta.

Mitä nopeammin vakiinnutat luottamuksen, sitä vahvempi tulee uusi tiimisi todennäköisesti olemaan. On toinenkin syy, miksi sinun täytyy oppia delegoimaan: jos et tee niin, työtaakkasi kasvaa liian suureksi ja stressaannut, mikä johtaa tehottomuuteen työssä ja jämähtämiseen urallasi.

Kouluttaudu.

Liian usein uudet johtajat jätetään uppoamaan tai pysyttelemään pinnalla yksinään, ilman ohjausta. Työpaikalla tapahtuva oppiminen ei ole tässä yleensä paras menettelytapa. Ulkopuolinen coachaus tai selkeä johtamiskoulutus on parempi vaihtoehto. Muista olla aktiivinen oman kehityksesi suhteen ja etsi mahdollisuuksia parantaa johtamistaitojasi.

 

Tutustu johtamisen koulutuksiimme.

Ylennyitkö esimieheksi? Ota huomioon nämä viisi muutosta

Johtajaksi tai muuksi esimieheksi valinta voi muuttaa lähes kaiken – tai sitten ei juuri mitään. Valtaa on enemmän, ja johtajana voit vaikuttaa entisiin vertaisiisi aivan uudella tavalla.

Olet edelleen sama ihminen. Nyt sanoillasi on kuitenkin enemmän merkitystä, ja entiset tiimitoverit odottavat sinulta vastauksia, eivät vain ideoita.

Voit kokea houkutusta tehdä heti kaikki haluamasi muutokset ja käskeä ihmisiä tekemään, mitä haluat heidän tekevän. Tällainen käytös ei luultavasti kuitenkaan saa johdettaviasi kunnioittamaan sinua, eikä se ainakaan edistä yhteistyötä.

Tuskin haluat toimia täysin päinvastoinkaan. Uusi johtaja, joka pyrkii olemaan edelleen vertainen, ikään kuin yksi muiden työntekijöiden joukossa, voi päätyä kovastikin turhauttamaan tiiminsä jäseniä. Jos pelkäät, että sinua pidetään määräilevänä, et ehkä odota johdettavilta riittävästi vastuullisuutta. Silloin voit herkästi myös välttää sellaisten päätösten tekemistä, jotka johtaisivat epäsuosioon.

Miten tilanne muuttuu, kun ylenet työntekijästä johtajaksi?

  1. Tiedät, miten tiimisi jäsenet toimivat.

Tämä voi kuulostaa edulta ja hyödylliseltä seikalta, kunnes huomaat, että sen sijaan, että vain hyväksyisit ihmisten käyttäytymisen, olet nyt vastuussa siitä, että heidän käyttäytymisensä ja toimintansa on sopusoinnussa tiimin tavoitteiden kanssa.

Aikaisemmin osallistuit tiimin toimintaan niin hyvässä kuin pahassa. Nyt sinun on varmistettava, että asiat tehdään oikein. Aikaisemmin saatoit ehkä välttää ihmisiä, joista et pitänyt. Nyt sinun on autettava heitäkin kehittymään – tai saatat joutua sanomaan heitä irti.

  1. Aikaisemmin kilpailit heidän kanssaan.

Usein vertaisten keskuudessa enemmän tai vähemmän kilpaillaan tunnustuksista, auktoriteetista ja statuksesta sekä mielekkäistä työtehtävistä. Uutena esimiehenä jotkut saattavat pitää sinua tämän kilpailun erän voittajana. Tämä saattaa pahimmillaan vahvistaa aikaisempia jännitteitä ja tuoda esille kaunan tunteita.

Sinulla on voinut olla jo pidemmältä ajalta hankaluuksia joidenkin tiimin jäsenten kanssa, joita sinun nyt olisi kyettävä tasapuolisesti tukemaan, kannustamaan, jopa kiittämään ja kehumaan.

  1. Aikaisemmin kommunikoit avoimesti ja vapaasti.

Johtajana sinun on oltava valikoiva jakamasi informaation suhteen ja erityisen tarkka tavasta jakaa se. Et ehkä voi kertoa kaikkea samalla tavoin kuin ennen. Tämä voi toimia molempiin suuntiin: myöskään tiimiin kuuluvat eivät saata kertoa sinulle kaikkea.

Se voi merkitä sitä, että tiimisi jäsenet kertovat sinulle vain ne asiat, joita he uskovat sinun haluavan kuulla, mikä voi johtaa vääristyneeseen informaation kulkuun ja huonoihin päätöksiin. Yleensä kylläkin avoin dialogi on hyödyllisempi kuin suljettu.

Johtajana et voi enää tuuletella, vaan puhetta on usein säädettävä monta pykälää kunnioittavampaan ja arvostavampaan sävyyn.

  1. Tiimin jäsenenä mielipiteilläsi oli sama painoarvo kuin toisten näkemyksillä.

Johtajana sanoillasi ja toimillasi on huomattavasti enemmän vaikutusta niin hyvässä kuin pahassa. Siitä seuraa, että tiimisi ei saata väitellä kanssasi yhtä paljon kuin ennen, etkä näin ollen enää välttämättä saa tietää, mitä he todella ajattelevat. Tämä voi haitata päätösten tekoa.

  1. Aikaisemmin sinulla oli läheiset suhteet tiimisi jäseniin.

Johtajana sinun on pidettävä ainakin jonkin verran etäisyyttä ihmisiin. Sinun on kohdeltava kaikkia tasapuolisesti, etkä voi antaa joidenkin ihmisten vaikuttaa itseesi toisia enemmän. Et myöskään saa antaa henkilökohtaisten tunteiden vaikuttaa rehelliseen palautteeseen ja järjestyksen ylläpitoon.

Millaisiin konkreettisiin toimiin sinun kannattaa nyt ryhtyä päästäksesi mahdollisimman sujuvasti vauhtiin johtajana? Siitä lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.

Tutustu koulutustarjontaamme esimiehille ja johtajille

Vichyä polvessa, porkkanoita nenässä: opi kauppalista kerrasta ulkoa

Visualisoimalla voit painaa mieleesi pitkänkin listan sattumanvaraisia asioita. Tässä artikkelissa opetellaan visualisoimalla painamaan mieleen kymmenen kohdan kauppalista.

Visualisoinnissa asia kuvitellaan eli tehdään näkyväksi pukemalla se mielessä johonkin olomuotoon tai toimintoon. Visualisoinnin voima on siinä, että ihmiset lähes poikkeuksetta muistavat paremmin kuvallisia viestejä kuin kirjoitettua tekstejä.

Käytä rohkeita mielikuvia

Muistamisessa kannattaa hyödyntää mahdollisimman erikoisia, liioiteltuja, hauskoja, hulluja ja kirjaimellisestikin värikkäitä mielikuvia. Käytä rohkeasti kaikkea, mikä auttaa juuri sinua muistamaan. Näitä mielikuvia ei tarvitse koskaan paljastaa kenellekään. Voit siis hyödyntää kaikkea vaikka seksistä väkivaltaan ja oudoista väreistä liioiteltuihin kokoihin.

Jos olet joskus etsinyt kovalevyltäsi sinne varmuudella tallentamiasi asiakirjoja epätoivoisesti kansioita selaten, tiedät, miten paljon helpommin asiat löytyisivät, kun tiedät mihin kohtaan kovalevyä olet ne tallentanut. Sama pätee muistamiseen. Kun tallennat värikkään visualisointisi tuotoksen muistiin ikään kuin tiedostona tiettyyn paikkaan, voit “avata tiedoston” helposti silloin, kun sinun tulee tuo asia muistaa.

Hullunkurinen mielikuva + tietty tallennuspaikka = 100-prosenttinen varmuus, että asia pysyy muistissa.

Näin painat kauppalistan mieleesi

Opetellaanpa ulkoa kymmenen kohdan kauppalista:

  • Foliopaperia
  • Kynttilöitä
  • Juhlamokka-paketti
  • Maitoa
  • Margariinia
  • Lenkkimakkaraa
  • Vichyä
  • Sormiparistoja
  • Shampoota
  • Hammastikkuja

Sovitaan, että käytetään tallennuspaikkoina viittä kehostamme löytyvää kohtaa, jotka muistamme tutusta lastenlorusta:

  • Pää
  • Olkapää
  • Peppu
  • Polvet
  • Varpaat

Tallennetaan jokaiseen kohtaan kaksi ostoslistan tuotetta. Esimerkiksi näin:

1. Päähän tallennetaan foliopaperirulla ja kynttilöitä: “Pääsi ympäri kiedotaan foliopaperia niin, että näytät ufolta, minkä jälkeen korviisi työnnetään foliopaperin läpi kynttilät, nenääsi työnnetään niin ikään foliopaperin lävitse pari pienempää kynttilää ja vielä suuhusi työnnetään kynttilä, joka sytytetään palamaan.”

2. Olkapäille tallennetaan Juhlamokka-kahvipaketti ja maitoa: “Vasemmalla olkapäälläsi seisoo Paulig-tyttö kansallispuvussaan. Hänen toisessa kädessään on suuren matkalaukun kokoinen Juhlamokka-kahvipaketti ja toisessa kädessä höyryävä kuppi mustaa kahvia. Olkapäälläsi seisoo pienen pieni lehmä, joka kuiskaa korvaasi: “Lypsä maitoa” ja jonka utareet ovat suhteettoman pinkeinä niin, että niistä ruiskuaa maitoa valtoimenaan. Yksi maitosuihke osuu kohta toisella olkapäälläsi olevaan Paulig-tytön kahvikuppiin.”

3. Peppuun tallennetaan margariinia ja lenkkimakkaraa: “Sensuroitu mielikuva.”

4. Polviin tallennetaan Vichyä ja sormiparistoja: “Polvessa on niin paljon vettä, että loiske ja sihinä kuuluvat. Huomaat polvessasi pienen kiiltävän hanan, josta voi ottaa vettä ja se on kuplivaa vettä eli Vichyä. Polvessa on myös hanan vieressä pumppu, joka vaatii toimiakseen sormiparistoja. Lisäksi polvessa on erikoinen sormiparistoista rakennettu keinonivel.”

5. Varpaisiin tallennetaan shampoo ja hammastikut: “Huomaat, että varpaistasi kasvaa pitkiä karvoja niin, että ne muodostavat afrokampauksen tapaisen pöheikön, ja nämä varpaista kasvavat pöheiköt ovat siinä määrin likaantuneet, että ne vaativat shampoota. Yrität laittaa kenkää jalkaan, kun huomaat, että varpaiden kynsien alle on isketty teräviä hammastikkuja.”

Mikäli onnistuit luomaan riittävän värikkäitä ja visuaalisia mielikuvia kauppalistan tavaroista, ne ovat kaupassa käytettävissäsi. Sinun ei tarvitse muuta kuin käydä läpi tuttu lastenloru: pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat…

Lapsen, aikuisen vai ympäristön oireet? Vähennä stressiä, helpota oireita

Näin arkeen palatessa monessa perheessä, sijaisperheessä ja laitoksessa alkaa oireilu uudestaan rauhallisemman loma-ajan jälkeen. Miksi? Asianhan pitäisi olla päinvastoin, sillä arki palaa jengoilleen ja rutiinien pitäisi helpottaa elämää.

Hoidon näkökulmasta lapsen oireiden työstäminen voi olla vaikeaa, sillä oireet ilmenevät eri tavoin ja voivat vaihdella systeemin ja vuorovaikutusilmapiirin mukaan. Yksi asia on kuitenkin selvä. Lapsen oireet ovat usein stressisidonnaisia.

Stressin määrä näyttäisi korreloivan hyvin pitkälti oireiden esiintymisen kanssa, ja varsinkin traumaperäinen stressi toimii näin. Oireet ovat usein vanhoja reagointimalleja, joiden avulla lapsi on ennenkin selvinnyt vaikeista tilanteista. Näitä ovat esimerkiksi hyperaktiivisuus, puhumattomuus, varastelu, huono käytös, kouluhaluttomuus ja piittaamattomuus ohjeista.

Kyse ei siis ole siitä, ettei lapsi osaisi esimerkiksi noudattaa ohjeita tai rauhoittua. Lapsi käyttää niitä keinoja, joita hänellä on, ja stressi lisää oireita. Arjessa stressiä aiheuttavia tilanteita tulee eteen päivittäin.

Vaikuta siihen, mikä aiheuttaa stressiä

Luin jokin aika sitten Yuval Noah Hararin kirjan “Sapiens – Ihmisen lyhyt historia”. Siinä Harari sanoo suunnilleen näin:

“Ihmisen keho on vielä evoluution jäljiltä savannilla, kun taas aivojen kognitiivinen evoluutio on edennyt vallankumouksellisin harppauksin.”

Tulkitsen tätä niin, että meissä ihmisissä on jäljellä paljon sellaista biologista, joka on ristiriidassa sen kanssa, mitä korkeat kognitiiviset taidot, sovellukset ja teknologia eivät pysty poistamaan.

Tämä ei tarkoita sitä, ettemme voisi vaikuttaa tapahtumiin itse. Varsin usein lapsella ei kuitenkaan ole työkaluja, joilla hän voisi lisätä aivojen serotoniinitasoa tai työstää stressiä. Ravinto, stressi ja serotoniinitaso vaikuttavat ihmisen kykyyn suorittaa odotettuja tehtäviä.

Pelkästään esimerkiksi lisääntynyt stressi, pimeän aika ja muutokset ympäristössä aiheuttavat oireita. Oireiden seuraamisen sijaan tulisi keskittyä siihen, miten vaikutamme arjessa näihin oireita aiheuttaviin tekijöihin.

Stressitasoa nostavia tekijöitä:

• Vaikeat kognitiiviset suoritukset, esimerkiksi liian vaikeat läksyt, jos energia kuluu vaikean kokemuksen pitämiseen pois mielestä.
• Pelaamisen lopettaminen. Moni aikuinen tietää, että lapsi saattaa kokea saavansa helpotusta tilanteeseen pelaamalla videopelejä. Pelaamisen haitallisuudesta lapselle ei ole selkeää tutkimusnäyttöä. Päinvastoin, pelaaminen voi laskea stressiä. Kuitenkin pelaamisen lopettaminen muodostuu usein stressitekijäksi.
• Valmistautuminen seuraavaan päivään.
• Liian monimutkaiset säännöt ja arjen rakenteet.
• Vuorovaikutusilmapiiri: riitoja, liikaa sosiaalisia suhteita tai tilanteita, joissa aikuinen joutuu jankuttamaan.

Vähennä arjen stressaavia tilanteita

Usein vaikeimpia tilanteita stressaantuneelle ja traumoista kärsiville lapsille ovat säätelytilanteet. Ne ovat tilanteita, joissa lapsi joutuu painamaan jarrua tai kaasua, hallitsemaan jotakin vaikeaa tunnetta, sosiaalista tilannetta tai vuorovaikutusta.

Sosiaalisen tilanteen hallitseminen on aivoille eniten työtä vaativa tehtävä. Samaan aikaan pitää lukea ilmeitä, yhdistää käytöstä ja mukauttaa omaa toimintaa. Myös jatkuvien päätöksentekotilanteiden tiedetään olevan aivoille erityisen kuormittavia. Joskus arkea on syytä yksinkertaistaa niin, että valintatilanteita ei tule liikaa.

Itsesäätelyä vaativia stressaavia arjen tilanteita ovat:

• Ruokailutilanteet (myös ruokaan liittyvät emotionaaliset kokemukset)
• Vuorovaikutustilanteet
• Harrastukset
• Siirtymätilanteet ennakoimatta
• Toisen ihmisen vireysikkunaan hakeutuminen
• Nukkumaan meneminen

Usein liian vaativista vuorovaikutustilanteista ja arjesta tulee lapsen oireita käynnistäviä tekijöitä. Stressitasoon voidaan parhaiten vaikuttaa muuttamalla ympäristöä ja systeemiä, jossa lapsi toimii. Konkreettisilla asioilla kuten ruokavaliolla, valon määrällä, huoneen järjestyksellä, vaikuttamismahdollisuuksilla arjessa sekä fysiologisilla tekijöillä on vaikutusta stressitasoon ja siihen, miten lapsi käyttää psyykettään.

Luonto, liikunta ja huumori avuksi

Aivojen tuottama serotoniini vaikuttaa muun muassa mielialaamme. Serotoniinin eritykseen on mahdollista vaikuttaa useilla tavoilla.

Esimerkiksi seuraavien asioiden on tieteellisesti todettu lisäävän serotoniinin eritystä:

• Luonnossa oleminen
• Eläimen silittäminen ja vuorovaikutus eläimen kanssa
• Liikunta
• Onnistuneet sosiaaliset tilanteet
• Odotukset tapahtumasta: Jos odotukset toteutuvat, kehossa erittyy dopamiinia, joka saa aikaan mielihyvän tunteen. Siksi on syytä ennakoida ja puhua odotuksista etukäteen.
• Maalaukset ja taide
• Musiikki: klassisen musiikin tutkimukset osoittavat musiikin kuuntelun parantavan myös suorituskykyä.
• Huumori
• Ääneen lukeminen, sadut ja tarinat

Peilaatko negatiivisia tunteitasi lapseen?

Vasta sitten, kun arkeen on tehty konkreettisia muutoksia ja aikuinen on tutkinut omaa asemaansa suhteessa, voidaan lapsen oireita tarkastella irrallaan systeemistä ja vuorovaikutuksesta. Peilisoluteorian myötä on saatu tietoa erityisesti siitä, että lapsi peilaa tunnetilansa aikuisesta. Kiireisen työpäivän jälkeen kotiin palaavan aikuisen serotoniinitaso voi olla alhaalla, mikä vaikuttaa siihen, ettei rauhoittavaa vuorovaikutusta lapseen synny.

Emme tarvitse lisää resursseja ymmärtääksemme sitä, miten asetumme vuorovaikutukseen, tiedostaaksemme sitä, miten aivot toimivat tai havaitaksemme sitä, miten ihminen on sidoksissa ympäristöönsä. Se vaatii vain tietoa ja kykyä katsoa tapahtunutta uudesta, metakognitiivisesta näkökulmasta.

Jussi Sudenlehti
Psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti, kouluttaja ja työnohjaaja

Teetkö auttamistyötä? Tule koulutuspäivään kuulemaan, miten voit hyödyntää neurotieteiden antia yksinkertaisesti arjen tilanteissa. Aivoviisas auttaja 17.1.

“Muista sämpylät, älä pehmennä liikaa” – anna palautetta rakentavasti

Kerran lennonopettajaksi opiskeleva hävittäjälentäjä kertoi minulle esimerkin siitä, miten hän itse antoi palautetta alkeislento-oppilaalleen.

Sämpylä: Hyvää on se, että tämäkin lento on vihdoin ohi.
Pihvi: Huonoa on se, että se meni kaikilta osin päin helvettiä.
Sämpylä: Hyvää on se, että edes jäätiin henkiin.

Vakavassakin mielessä tämä on hyvä malli palautteen antamiseen. Aloita sämpylän pohjapuolikkaalla eli nostamalla esiin hyvä asia. Seuraavaksi siirryt pihviin eli esität reilusti korjattavan asian. Päätä palautteenanto sämpylän kansipuolikkaalla eli esitä positiivinen yleisarvio.

Suomalaisilla työpaikoilla annetaan yleisesti ottaen liian vähän palautetta. Palautteella on kuitenkin tärkeä tehtävä, ja siksi sen antamiseen kannattaisi kaikkien opetella.

Palautetta on karkeasti sanottuna kahdenlaista: positiivista ja korjaavaa.

Ilman palautetta ihminen kokee itsensä näkymättömäksi

Jos työstä ei saa lainkaan palautetta, sen paremmin positiivista kuin korjaavaakaan, voi ihminen alkaa kokea itsensä näkymättömäksi ja tarpeettomaksi. Voi myös olla niin, että jos ihminen ei ole itse saanut koskaan palautetta, ei hän osaa sitä antaa itsekään muille. Silloin palautteen antamiseen täytyy opetella kuin käsikirjoituksesta.

Palautteenanto ei tapahdu vain esimieheltä työntekijälle, vaan myös pomon on tärkeää saada palautetta omasta toiminnastaan ja myös työntekijöiden on hyvä antaa palautetta toisilleen.

Positiivinen palaute nostaa itsetuntoa, lisää tehokkuutta ja työmotivaatiota, parantaa työilmapiiriä, vähentää vääränlaista työntekijöiden keskinäistä kilpailua, auttaa näkemään potentiaalin muissa ihmisissä ja parantaa myös kykyä vastaanottaa korjaavaa palautetta.

Miten annan rakentavaa palautetta

“Negatiivisen” palautteen sijasta kannattaa mieluummin puhua korjaavasta tai rakentavasta palautteesta. Korjaavalla palautteella tavoitellaan toiminnan muutosta. Jotta tavoitteella olisi parhaat edellytykset täyttyä, korjaava palaute kannattaa muotoilla oikeanlaiseen pakettiin.

Korjaavaa palautetta on yleensä parasta antaa kahden kesken. Palaute keskittyy tekemiseen, ei henkilöön. Kerro korjattavasta asiasta reilusti mutta kuitenkin niin, että varjelet palautteensaajan itsetuntoa. Tarkoitus ei ole lytätä eikä mennä henkilökohtaisuuksiin vaan kertoa, mitä voisi tehdä paremmin.

Tarjoa oivalluksia ratkaisuista. Ole täsmällinen ja yksilöi korjausehdotukset. Voit tarjota palautteensaajalle mahdollisuuksia oivaltaa ja viedä asiaa itse eteenpäin: kysy esimerkiksi “Jotta tämän saisi sujumaan paremmin, voisitko…” tai “Tulisiko sinulle mieleen muita vaihtoehtoja, miten…”

Jos pehmentelet liikaa, palautteella ei ole enää haluttua vaikutusta. Korjaavalla palautteella tavoitellaan toiminnan muutosta, joten palautteesta on käytävä selville, mitä toivotaan tapahtuvan.

Muista päättää positiivisesti

Päätä palautteenanto myönteisesti antamalla positiivinen yleisarvio. Anna realistinen kuva mutta herätä myös toivoa ja motivaatiota.

Joskus voi mennä suoraan pihviinkin, etenkin silloin, jos palautteen saaja tietää, että korjaava palaute on tulossa. Senkin voi alustaa tyyliin “Me tunnemme toisemme niin hyvin, että voimme varmaankin mennä suoraan asiaan”.

Aggressio on tunne, ei vielä teko

Kun kaikki on hyvin, osaamme hallita tunteitamme ja ymmärrämme tunteiden vaikutukset tekoihimme. Mutta kun tapahtuu jotakin äkillistä ja yllättävää tai kun väsymys, stressi tai hankalat asiat kaatuvat päälle, saatamme joutua sellaiseen tunnekuohuun, ettemme osaa tehdä järkeviä päätöksiä.

Tunteiden vallassa saatamme toimia niin, että joudumme katumaan myöhemmin. Myös omaksumamme asema äitinä, isänä, työpaikalla, kaveriporukassa tai harrastuksessa saattaa vaikuttaa siihen, miten helposti pinna palaa.

“Päässä vain naksahti!” “Kaikki pimeni!” Näin kuvailee henkilö, joka ei ole vielä oppinut riittävästi tunnetaitoja. Lähes jokainen ihminen kykenee päättämään, että ei koskaan käytä väkivaltaa itseä tai muita kohtaan.

Päätös ei yksin kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan monenlaisia taitoja. Taitoja pitää harjoitella niin kauan, kunnes opittu taito osataan paremmin kuin entiset toimintamallit. Joskus vanhasta pois oppiminen on vaikeaa. Vihaa ja aggression tunteita on kuitenkin mahdollista purkaa tavoilla, joista on hyötyä.

Aggressio ei vielä ole teko

Aggression taustalla voi olla useita tunnekokemuksia, kuten vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. Nämä voivat antaa meille voimaa, mutta joskus voimakas tunne saattaa myös lamaannuttaa.

Tunteet heräävät erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisillä eri tavoin. Kaikki tunteet ovat aitoja: ei ole olemassa sen enempää väärää tai huonoa kuin yksinomaan oikeaakaan tunnetta. Haastavista tunteista huolimatta pitäisi pystyä toimimaan niin, ettei mitään tuhoavaa ja peruuttamatonta tapahtuisi.

Aggressio on eri asia kuin väkivalta. Aggressio on emootio, ei vielä teko. Väkivalta on teko, joka on päätetty tehdä.

Aggression ja muiden hankalien tunteiden kanssa elämistä opetellaan koko elinikä. Perusteet luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Kuitenkin joka iässä voi oppia itsestään, toimintatavoistaan ja asenteistaan uutta ja muokata niitä rakentavaan suuntaan. Epäonnistumiset, pettymykset ja harkitsemattomat teot kuuluvat myös elämään, ja niidenkin kautta voi oppia.

Päätä rajat aggression purkamiseen

Aggressio aiheuttaa kehossa voimakkaita reaktioita:


  • Verenpaine nousee

  • Sydämen syke nopeutuu

  • Kädet alkavat hikoilla

  • Lihakset jäykistyvät

Aggression hetkellä kehoon alkaa virrata hormoneja, jotka saavat olemaan varuillaan, esimerkiksi testosteronia ja adrenaliinia. Aivot varautuvat “taistele tai pakene”-tilaan. Tässä tilassa ihminen unohtaa kaiken epäoleellisen ja keskittyy hetkeen. (Lisää aggression juurista ja tarkoituksesta edellisessä osassa)

Kun aggressio tai muu hankala tunne herää, tulee pakottava tarve tehdä jotakin. Jotkut älyllistävät tunteensa ja selittävät itselle sen syitä, ja se on hyvä tapa purkaa aggressiota.

Koska myös kehossa tapahtuu monenlaista, fyysiset reaktiot saattavat tuntua levottomuutena, ahdistuneisuutena tai sietämättömänä toiminnan tarpeena. Usein fyysinen toiminta, kuten huutaminen, jonkin esineen puristaminen tai ravakka liikkuminen auttaa.

Tarve toimia herää nopeasti, ja jos tällaista tilannetta ja omaa toimintatapaa ei ole pohtinut etukäteen, saattaa päätyä tekemään jotakin, mitä joutuu katumaan myöhemmin. Vaikka ahdistuksensa saisi puretuksi nopeasti esimerkiksi potkaisemalla jotakin esinettä, saattaa kiusallisesti huomata hetken päästä vaikkapa varpaansa murtuneen. Mikäli joutuu vielä pitkälle sairaslomalle, joutuu vääjäämättä katumaan tekoaan.

Siksi on tarpeen miettiä etukäteen, mikä on sallittua ja mitä ei kannata tehdä. Toimintarajansa voi päättää itse.

Aggression purkamiselle on hyvä asettaa ainakin seuraavat rajat:

  • Ketään ei saa satuttaa.
  • Mikään ei saa rikkoutua.
  • 
Mitään peruuttamatonta ei saa tapahtua.

Tunteet menevät ohi, mutta se vie aikaa

Tärkeintä on tietää, että tunteet menevät itsestään ohitse. Pikkuhiljaa hormoneja ei erity enää aiempaa määrää ja niiden vaikutus alkaa vähentyä. Mitä suurempi tunneryöppy, sitä suurempi määrä hormoneja, jotka poistuvat elimistöstä vakionopeudella. Suuresta tunneryöpystä palautuminen vie aikaa.

Lopulta verenpaine laskee ja sydämen lyönnit harvenevat. Psykoemotionaalinen rauhoittuminen tapahtuu siis fysiologian ehdoilla.

Itsen rauhoittaminen on taito, joka vaatii opettelua. On mahdollista harjoitella erilaisia tekniikoita ja tehdä esimerkiksi hengitysharjoituksia, jotka voivat ehkäistä aggression tunteen eskaloitumisen. Tämä edellyttää sitä, että harjoituksia tehdään ajoissa – ennen voimakasta tunneryöppyä. Uutta ei voi oppia, kun käy ylikierroksilla.

Harjoitteleminenkaan ei vielä takaa, että stressin vaikutuksen alaisena pystyy toimimaan juuri kuten on suunnitellut. Kun opettelee tunnistamaan etukäteen mahdolliset riskitilanteet ja pienimmätkin merkit kiihdyttävästä tilanteesta, stressitason liian nopeaa nousua on mahdollista ehkäistä.

Rauhoittumisen myötä ajatus kirkastuu ja mieli pystyy käsittämään useampia asioita kuin aggression tunteen ollessa valloillaan. Asioiden käsittelyyn tarvitaan aikaa. Vanha neuvo toimii edelleen: joskus on parempi nukkua ensin yön yli.

Tule kuulemaan ajassamme esiintyvästä vihasta, sen eri ilmenemismuodoista, syistä ja seurauksista ja ennen kaikkea siitä, mitä asialle voi asiantuntijoiden toimesta tehdä: VIHASEMINAARI 28.2.2019

Ihminen tarvitsee aggressiota

Taistele, pakene tai jähmety – nämä ovat ihmisenkin kolmen alkukantaista tapaa reagoida.

Aggressioon suhtaudutaan usein vain kielteisesti, mutta sillä on tarkoituksensa. Aggressio on muutosvoima, jota ilman ihminen olisi kyvytön toteuttamaan tahtoaan.

Tarvitset aggressiota esimerkiksi silloin, kun sinusta tuntuu, että jokin on väärin ja haluat saada aikaan muutoksen. Samoin tarvitset aggressiota silloin, kun tunnet, että toinen ihminen kohtelee sinua väärin ja haluat puolustaa itseäsi. Aggressiota tarvitset myös silloin, kun voimakkaat tunteet tulevat pintaan ja vastustat omia väkivaltaisia yllykkeitäsi.

Aggressio on siis ihmiselle tarpeellinen tunne, mutta sen kanssa pärjääminen voi vaatia opettelua.

Aggression juuret

Vihalla ja aggressiolla on ollut tärkeä merkitys ihmislajin säilymisen näkökulmasta. Kun vaara uhkaa, on ihmisellä ollut kolme vaihtoehtoa:

  • jähmettyä ja passivoitua
  • ottaa jalat alle ja paeta
  • tai taistella vastaan.

Ajat ovat muuttuneet, mutta ihminen ei juurikaan. Pohjimmiltamme toimimme edelleen samojen periaatteiden mukaan. Siksi meidän on toisinaan ohjelmoitava aivomme uudelleen.

Sovelletaanpa näitä periaatteita toimintaamme ihmissuhteissa.

  • Vältteletkö ristiriitoja? Pakeneminen ei ole pidemmän päälle hyvä tapa, sillä ristiriidat on parempi kohdata ja ratkaista rakentavasti.
  • Pelkäätkö riitelyä? Ihmissuhteissa, joissa osapuolet kunnioittavat toisiaan ja luottavat toisiinsa, uskalletaan altistua riitelylle, koska kumpikin tietää, ettei toinen tahdo pahaa. Jatkuva riidan välttely kertoo ongelmista suhteessa. Jos puolisot eivät uskalla riidellä keskenään, he saattavat suostua sietämään sietämätöntä aivan liian pitkään.
  • Saako ristiriita sinut passivoitumaan? Jos parisuhteen toinen osapuoli systemaattisesti reagoi ristiriitoihin jähmettymällä, puoliso kokee sen helposti välinpitämättömyytenä.

Aggressio itsetunnon rakentajana

Aggression tunne koulii vahvaksi ja antaa ihmiselle energiaa toimia sellaisten asioiden puolesta, joita hän itse arvostaa. Aggressio antaa ihmiselle uskallusta puolustaa määrätietoisesti arvojaan käyttämättä silti tuhoavia tai peruuttamattomia ratkaisuja.

Kun ihminen uskaltaa pitää puoliaan tai taistelee oikeudenmukaisuuden puolesta, hän saa voimakkaan tunteen onnistumisesta. Hän voi kokea jopa muuttavansa maailmaa. Onnistuminen tuo kokemuksen itsestä uskaltavana selviytyjänä, ja itsetunto kasvaa.

Aggressio puolustautumisessa

Aggressio tuo puolustautumiseen tarpeellista energiaa, kun ihminen joutuu tilanteeseen, jossa joku vaikkapa nälvii tai sortaa oikeuksia. Tarvitaan paljon aggression antamaa energiaa, kuten rohkeutta, määrätietoisuutta, itsevarmuutta ja sisua, että pystyy sanomaan ei silloin, kun se on tarpeen.

Vaatii kuitenkin harjoittelua oppia puolustamaan itseään siten, ettei itse käytä fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa tai riko välejään toisten kanssa. Ihmisen on arkielämässä pärjätäkseen opittava tietämään, millainen toiminta on sallittua ja mitä kannattaa tehdä.

Lait, normit, säännöt ja monenlaiset sopimukset yhteisöissä sanelevat rajat. Myös ihmissuhteissa on sekä sopivaa että sopimatonta käytöstä.

Aggressio tunteiden tunnistamisessa ja hyväksymisessä

Kun vihan tunne herää, omien väkivaltaisten yllykkeiden vastustaminen vaatii aggressiota.

Väistämättä ihmisten kanssa toimiessa herää erilaisia, voimakkaitakin tunteita, mutta aina ei saa tai kannata toimia juuri sillä tavalla, miltä itsestä hetkellisesti tuntuu – esimerkiksi aggression vallassa voi tehdä jotakin, mikä kaduttaa myöhemmin.

Kaikkien kanssa ei voi olla samaa mieltä, mutta silti pitää osata käyttäytyä niin, ettei tee mitään typerää ja tuhoavaa.

Mitä tehdä, kun voimakas tunne valtaa mielen ja kehon

  • Ota aikalisä, jos mahdollista. Anna keholle ja mielelle aikaa rauhoittua.
  • Havainnoi tunnetta ja nimeä se. Katso sitä kuin ulkopuolelta, objektiivisesti. Mieti, miksi tunnet niin. Sinulla on lupa tuntea erilaisia tunteita.
  • Huomaat, että jo aikalisän ja etäisyyden ottaminen helpottaa. Keho alkaa rentoutua. Voit huomata tuntemusten olevan tilapäisiä reaktioita.
  • Harjoittele aggression purkamista ja rauhoittumista ennen kuin kiihdyttävä tilanne on päällä.

Aggression purkamista voi harjoitella

Aggression tunteen kanssa pärjääminen on asennekysymys. Aggressio on tunne, ja tunteita on jokaisella. Jokainen voi päättää ja opetella itse, miten purkaa aggressiota. Lisää aggression purkamisesta seuraavassa kirjoituksessa.

Tule kuulemaan ajassamme esiintyvästä vihasta, sen ilmenemismuodoista, syistä ja seurauksista sekä siitä, mitä asiantuntijat voivat asialle tehdä: Vihaseminaari 28.2.2019

Voimmeko elää ilman älypuhelinta?

Katsomme puhelintamme 4–10 minuutin välein. Puhelimen tuijottamisen sijaan kävin Barcelonassa Anastasia Dedyukhinan tilaisuudessa. Hänen nerokkaasti nimetty kirjansa Homo Distractus kertoo taistelusta oman identiteetin säilyttämiseksi digiaikana.

Dedyukhina teki pitkän uran digimarkkinoinnissa yrittäen saada ihmiset kuluttamaan yhä enemmän, kunnes luopui itse puhelimestaan ja lähti tutkimaan digimaniaa omasta ja neurotieteellisestä näkökulmasta.

Ostin itse ensimmäisen älypuhelimeni vasta neljä vuotta sitten. Sen jälkeen olen vähitellen luopunut kaikesta, Facebookista, sosiaalisesta mediasta, hälytysäänistä ja punaisista pilkuista puhelimen ruudulla.

Tulevassa tietokirjassani Annosteluongelma (2019) ruoditaan tätä samaa ongelmaa. Olettamukseni on, että digitaalisuus ei lisää luovuutta, vaan se ennen kaikkea vääristää vuorovaikutusta. Aivojen kapasiteetti on rajallinen ja erityisesti jatkuvat digitaaliset valintatilanteet kuormittavat aivoja, jolloin luovuus kärsii.

Kasvoton viestintä vähentää myös empatiaa, sillä kasvojen ilmeet ja liikkeet eivät ole samalla tavalla käytössä. Empatiasolumme eivät rekisteröi toista ihmistä samalla tavalla ja vuorovaikutuksesta puuttuvat esimerkiksi häpeä ja syyllisyys, jotka pitävät laumoja yhdessä.

Vastustamaton älylaite vie tilaa luovuudelta

Älylaitteiden jatkuvan käytön sijaan meidän olisi hyvä palata niihin dopamiinin, serotoniinin ja oksitosiinin lähteisiin, joita saamme vuorovaikutuksesta, yhteisöllisyydestä ja esimerkiksi yhdessä syömisestä. Jatkuva saatavilla oleminen ei lisää tehokkuutta, ja yliviestintä organisaatioissa ja työpaikoilla vie tilaa itse ajatustyöltä tai luovuudelta.

Ilmiö ei kuitenkaan ole yksinkertainen: toiset jäävät koukkuun älylaitteisiin helpommin, toisia taas koukutetaan digitaalisen vaikuttamisen keinoin. Digitaaliseen vaikuttamiseen ei tulisi suhtautua naiivisti, sillä nykyisin suurten teknologiafirmojen neurotutkimus ja psykologinen tutkimus perustuvat koukuttavan teknologian rakentamiseen.

Ajankohtaisimmat tutkimukset ihmisistä on valjastettu myynnin käyttöön. Ohjelmista rakennetaan sellaisia, että ihmiset palaavat niihin yhä uudelleen. Huomio on digivaikuttajille valuuttaa ja suurin kilpailu käydään ihmisten huomiosta. Siksi älylaitteen tulee olla vastustamaton. Mikä tekee siitä vastustamattoman?

Notification, notification

Aivot ovat laiska elin. Ne haluavat säästää energiaa, mihin ne pyrkivät automatisoimalla toimintojaan. Valtaosa arjen toiminnoista on automatisoitunut, niin myös reagoiminen puhelimeen.

87 prosenttia Androidin käyttäjistä käyttää puhelimessa ilmoituksia. Ilmoitukset houkuttelevine väreineen kertovat, että jotain kiinnostavaa on tapahtumassa. Se ruokkii uteliaisuuttamme.

Muistutukset saavat meidät palaamaan mahdolliseen palkintoon ja toimimaan sen mukaisesti. Ihmisen tehtävänä evoluutiossa on ollut etsiä uhkia tai mahdollisuuksia. Jokainen värinä ja punainen pilkku käynnistää tämän osan aivoissamme. Uhat ja hälytystila lisäävät aivoissamme kortisolia eli stressihormonia.

Jatkuvasti uhattuna oleminen (pitikö joku kuvastani? mitä hän vastaa postiini?) pitää stressitasoamme korkeana. Jopa puhelimen pitäminen sängyn vieressä pitää hälytys- ja stressitilaa yllä, vaikka puhelinta ei käyttäisi.

Uhka vai mahdollisuus?

Nopeat palkinnot ja dopamiiniryöpyt ovat syötteitä, joita suunnittelijat meille tarjoavat. Ensimmäinen tarkoitus on saada aikaan ärsyke, joka johtaa toimintaan. Internet on kuin raha-automaatti: koskaan ei tiedä mitä tulee.

Aivojen dopamiinijärjestelmä perustuukin yllättävyyteen. Dopamiinia tuottavia tekijöitä ovat esimerkiksi deittipalveluiden matching, sosiaalinen tunnustus ja tunnustaminen yhteisössä, tykkäykset. Nämä perustuvat siihen, mitä olimme ihmisinä ennen älylaitteita. Haluamme olla synkronissa, olla pidettyjä ja tulla huomioiduksi vauvasta asti.

Dopamiini on tarkoitettu alun perin selviytymistä tukevaksi välittäjäaineeksi. Diginarkomaniassa se on jatkuvassa ylisyötössä, jolloin järjestelmä toimii annoskokoa kasvattavasti. Tästä johtuvat myös nettipornon vaikeat riippuvuudet.

Jatkuva mahdollisuus johonkin uuteen, yllättävään ja dopamiinia tuottavaan. Jatkuvasti korkea dopamiiniannos ja siitä johtuva kierre johtaa siihen, että normaalit dopamiinin lähteet eivät enää riitä.

Haluamme sinun palaavan

Kun ärsyke on toiminut ja kuluttaja on toiminut ärsykkeen mukaisesti, pyritään toiminnan jälkeen saamaan kävijä palaamaan mahdollisimman pian. Hyvä esimerkki tästä on se, kun poistat facebook-tilisi. Ohjelma ilmoittaa sinulle pian ystäviesi kaipaavan sinua. Se osuu meissä herkkään kohtaan, koska lauman ulkopuolelle jääminen on suurin mahdollinen stressiä aiheuttava tekijä.

Ohjelmien piiloviestit pyrkivät siihen, että emme selviydy ilman ohjelmaa, koska se on portti yhteyteen lauman kanssa. Myös harmittomalta tuntuvat, esimerkiksi musiikin kuunteluun tarkoitetut ohjelmat toimivat samoin. Kun olet kuunnellut hyvän kappaleen, ohjelma tarjoaa sinulle uusia ja uusia artisteja luottaen dopamiinijärjestelmäsi haluun etsiä uteliaisuudesta palkintoa.

Koko ajan pitää olla jotain ja seurata jotain enemmän. Monilla sivuilla, kuten Linkedin, käytetään myös grafiikkaa, jolla käyttäjä saadaan uskomaan, ettei hän ole koskaan tarpeeksi valmis.

Juoruteoria

Gossip theory eli juoruteoria on yksi teoria, joka on luotu osana tutkimusta ihmisen aivoista ja kielestä. Tämän teorian mukaan aivojen perusta ei ole kognitiossa vaan kielessä. Mitä paremmin seuraamme juoruja eli sitä mitä toisille tapahtuu, sitä paremmin selviydymme. Juoruilu on siis pohjimmiltaan kykyä vaihtaa ympäristöömme liittyvää tietoa, jonka avulla uskomme selviytyvämme.

Kyky liittyä sosiaalisesti on yksi tärkeimmistä asioista, joita meille tapahtuu jo lapsena. Tähän perustuu myös fear of missing out -ilmiö. Paras tapa saada ihminen haluamaan jotakin on jättää hänet sen ulkopuolelle. Mitä enemmän tiedämme siitä, mitä Matti kommentoi Minnan päivitykseen ja ketkä siitä tykkäsivät, sitä paremmin olemme perillä ympäristöstämme.

WhatsApp-ryhmät perustuvat samaan sisäpiirin ajatteluun. Yksi syy niiden jatkuvaan seuraamiseen löytyy kielen sosiaalisesta luonteesta.

Liikaa valintoja

Kaikki, jotka ovat käyneet isossa supermarketissa, tietävät intuitiivisesti sen, kuinka paljon jatkuvat valinnat kuormittavat meitä. Kun yritämme miettiä, minkä kymmenestä eri omenasta otamme, onko tuotteessa liikaa kaloreita vai pitäisikö valita vähäkalorisempi, aivomme ovat jo kuormittuneet ja otamme suklaapatukan korjaamaan tämän vajeen.

Jatkuvat valinnat ovat aivoille kaikkein kuormittavimpia. Tutkimuksen mukaan valintatilanteiden jälkeen esimerkiksi kykymme ratkaista palapelejä on huonompi. Netti ja sen luomat valintatilanteet ovat kuormittavia. Arvion mukaan valintatilanteita on noin 7000 päivässä. Älyteknologia kilpailee tarkkaavaisuuden, huomion, ja muiden valintojen kanssa.

On myös tutkittu, että parit, jotka käyttävät makuuhuoneessaan älylaitteita, harrastavat vähemmän seksiä. Tulos perustuu siihen, että älylaitteen kautta saatava dopamiinipalkinto on nopeampi. Kyky pitää huomio yhdessä kohteessa on esimerkiksi muistin toiminnan, keskittymiskyvyn ja empatiakyvyn kehittymisen kannalta hyvin tärkeää.

Mitä tehdä, jos sinä tai läheisesi olette digikoukussa?

  • Poista ilmoitukset puhelimesta.
  • Tunnista ärsykkeet ja palkitse itsesi aina, kun onnistut olemaan toimimatta ärsykkeen mukaan.
  • Kun tunnet pakottavaa tarvetta tarkistaa viestit ja postit heti herättyäsi, älä tee sitä vaan pitkitä aikaa, jonka olet katsomatta puhelinta. Palkitse itsesi siitä. Aivot ovat plastiset ja muuttavat toimintaansa. Tiesitkö, että 80 prosenttia sähköposteista tarkastetaan kuuden sekunnin sisällä, vaikka sähköpostia ei ole tarkoitettu pikaviestimeksi!
  • Hanki tietoa digiriippuvuudesta ja perehdy siihen.
  • Vähennä ohjelmien määrää ja jatkuvia valintatilanteita netissä. Päivittäinen asettuminen tilanteeseen, jossa koet ettet riitä tai tietosi eivät riitä, saa aikaan negatiivisen kierteen.
  • Luovu laitteista lyhyeksi ajaksi tai säilytä laitetta toisessa huoneessa. Hanki herätyskello puhelimen herätyksen sijaan. Muualla Euroopassa ovat tulleet suosituiksi myös illanvietot ilman puhelinta.
  • Kehitä keskittymiskykyä lukemalla perinteistä kirjaa. Digisivuja lukiessaan ihminen usein lukee vain muutaman ensimmäisen rivin ja hyppii sitten lukien vain lauseiden alut.

Kumpi käyttää kumpaa?

Kyse on ennen kaikkea siitä, että opettelet suuntaamaan huomiosi uudelleen. Keskittyminen, pitkäjänteisyys ja huomion pitäminen yhdessä kohteessa riittävän pitkään on menestyksen salaisuus.

Samaan tulokseen tultiin myös Dunedin tutkimuksessa. Huomion suuntaamisen ohella keskeistä on palauttaa luontaiset dopamiinin lähteet arkeen. Oppiminen vaatii vähän tylsyyttä, nauttiminen pitkäjänteisyyttä ja luovuus tyhjää tilaa.

Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettemme tarvitsisi tietokonetta tai hyötyisi puhelimesta. Kysymys on ainoastaan siitä, kumpi käyttää kumpaa. Me digiteknologiaa vai digiteknologia meitä?

Jussi Sudenlehti, psykoterapeutti, työnohjaaja, tietokirjailija

Tutustu koulutuksiimme:

Koukussa vai verkossa? Uusi paradigma riippuvuussairauksiin