Ilman empatiaa ei ole hyvää esimiestä, mutta empatiakin voi uuvuttaa

Ilman empatiakykyä ihmisen on mahdotonta osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä toiselle ihmiselle. Siksi empatia on yksi tärkeimmistä työvälineistä kaikille ihmisten parissa työskenteleville ja myös esimiesasemassa toimiville. Hyvä esimies osaa asettua toisen ihmisen asemaan.

Parhaimmillaan empatia on voimavara, joka virittää toimimaan yhteisen edun mukaisesti. Empatialla on myös kääntöpuolensa, sillä emotionaalinen kuormittavuus voi altistaa uupumukselle. Miten pitää empatia voimavarana eikä antaa sen kääntyä taakaksi?

Tarkastele omia empatiataipumuksiasi

Kuinka hyvin tunnet omat empatiataipumuksesi? Omien taipumusten ymmärtäminen voi auttaa oppimaan, miten suojata itsensä liian syvältä myötäelämiseltä.

Seuraavien kysymysten kautta voit tutkia omia empatiataipumuksiasi:

  • Miten tunnet ja osoitat myötätuntoa?
  • Miten myötätuntoisuutesi vaikuttaa johtamistyöhösi?
  • Mitä kehon ja mielen reaktioita myötätuntoisuus sinussa herättää?
  • Kuinka pidät yllä rajoja johtamistyössä?

Tunteiden empatia ja ajattelun empatia

Empatia voidaan jakaa tunteiden ja ajattelun empatiaan. Tunteiden empatia tarkoittaa johtajan kykyä päästä kiinni johdettavan tunnetilaan. Ajattelun empatia tarkoittaa kykyä kuulla toisen tarina, hahmottaa tämän kokonaistilanne ja palauttaa hänelle jäsentyneenä se, minkä olemme kuulleet.

Johtajan on hyvä kyetä tasapainoisesti ajattelun ja tunteiden empatiaan. Joskus voi käydä niin, että johtaja samaistuu johdettavan tunteisiin niin voimakkaasti, että tunnetila alkaa ohjata tulkintaa tilanteesta. Johtajan voi olla vaikea hahmottaa kokonaistilannetta ja tukea johdettavan voimaantumista. Johtaja voi myös unohtaa varjella omaa koskemattomuuttaan.

Pysyvätkö tunteiden empatia ja ajattelun empatia itselläsi tasapainossa? Pohdi seuraavia kysymyksiä:

  • Missä määrin kykenet ajattelun ja tunteiden empatiaan?
  • Kuinka tietoisesti sen teet?
  • Pystytkö huomioimaan sen, mitä keskustelukumppani myötäelämiseltä tarvitsee?

Johtajakin tarvitsee tukea

Johtamisammattilaiset tarvitsevat työpaikalla erityistä tukea jaksaakseen myötätuntostressin alla. Johtajankaan ei pitäisi jäädä yksin ajatustensa kanssa. Mikään koulutus tai työkokemus ei yksinään suojaa johtajaa kaikelta siltä, mitä hän työssään kohtaa.

Työyhteisössä tarvitaan siis mahdollisuus jakaa syntynyttä kuormaa. Ajatusten jakamiselle pitää olla fyysinen ja psyykkinen tila, eikä ajatusten ääneen sanominen saa tarkoittaa sitä, että johtaja leimataan huonoksi johtajaksi. Myös organisaation ulkopuolelta on mahdollista hankkia keskusteluapua.

Jos johtajalla on taipumusta myötätuntostressiin, voi tilanne kehittyä uupumukseksi.

Jos sinusta tuntuu siltä, että myötätunto kuormittaa, tarkkaile tilannetta näiden kysymysten kautta:

  • Milloin toisen ihmisen tilanne tulee liian lähelle?
  • Miten voit näissä tilanteissa säilyttää kykysi olla avuksi ja johtaa?
  • Mikä auttaa keskittymään toisen ihmisen tarinan kuulemiseen, kun tunteet meinaavat vyöryä päälle?
  • Mitä tehdä, jos tunteet ottavat vallan?

Jos tunteet kuitenkin ottavat vallan, parasta mitä voit tehdä on hyväksyä reaktiosi ja tutkia niitä. Se ei tarkoita märehtimistä. Kun ajatuksille ja tunteille antaa luvan olla olemassa, ne katoavat nopeammin kuin käsittelemättöminä.

Pohdi näitä kysymyksiä:

  • Millaisia tunteita, ajatuksia ja kokemuksia astelee sisäiselle näyttämölleni?
  • Miten marssitan ne ulos silloin, kun vuorovaikutustilanne on ohi?
  • Kenen tunteita, ajatuksia ja kokemuksia kannan, kun suljen työhuoneen oven?

Kännykästä tuli kiistakapula

Aluehallintovirasto AVI on ilmoittanut osalle lastensuojeluyksiköistä uudesta käytänteestä, jonka mukaan yksiköissä ei ole enää jatkossa sallittua ottaa puhelimia pois lasten käytöstä yön ajaksi. Ilmoituksia on saanut ainakin muutama lastensuojeluyksikkö Varsinais-Suomessa.

Uutinen saa kenttäkokemusta omaavat tuntemaan olonsa avuttomaksi.
Mielestäni päätöstä ei voida perustella sillä, että lapsi tarvitsisi omaa puhelintaan yhteydenpitoon öisin. Jos asia on niin kiireellinen, että se täytyy hoitaa yöllä, riittää siihen yksikön puhelin.

Puhelimeen liittyvistä väännöistä voi helposti tulla arjessa kiistakapula. Uskon, että valtaosa lapsista käyttää päätöstä hyväkseen ja vetoaa siihen, ettei henkilökunnalla ole lupaa eikä oikeutta viedä puhelinta lapselta.

On selvää, että jos rajoja ei voida asettaa, tietyt lastensuojelun asiakasryhmät kävelevät aikuisten yli. Haastattelin viime vuonna kirjaa varten kolmea lastenkodissa elänyttä nuorta. Yhteistä heidän tarinoissaan oli yksi kysymys: “Mitä hyötyä on lastenkodista, joka ei saa minua pysäytettyä?”

Puhelimen liikakäyttö aiheuttaa stressiä ja addiktiota

Nykytutkimuksen valossa kannattavaa olisi ennemmin rajoittaa puhelimen käyttöä. Jatkuva puhelimen käyttö aiheuttaa stressiä, mikä pahentaa tilannetta lapsilla ja nuorilla, jotka jo valmiiksi kärsivät stressiperäisistä oireista. Sosiaalinen media ja muu internetistä löytyvä viihde addiktoi. Erityisryhmät ovat myös alttiita väkivaltapelien vaikutteille.

On päätöksessä positiivinenkin puoli. Päätös hillitsee “puhelinpoliiseja” eli niitä väsyneitä, mielivaltaisesti toimivia työntekijöitä, jotka kyttäävät lasten virheitä ja suosivat sanktioita. Heitäkin alalla valitettavasti on.

Empatia ei riitä lastensuojelussa

Vanhustenhoidon paljastukset pelottavat nyt myös lastensuojelussa. Työntekijät pelkäävät ylilyöntejä, välttelevät virheitä ja ovat äärimmäisen varovaisia. Kaikki yrittävät pestä kätensä tilanteista.

Kabinettipäätökset, jotka eivät käy vuoropuhelua arjen oikeiden ongelmien kanssa, eivät lopulta kehitä lastensuojelussa tehtävää työtä. Ainoa keino välttyä ylilyönneiltä on muodostaa osaavia, reflektiivisiä tiimejä, osoittaa Ellen Munron artikkelissaan “Common Errors of Reasoning in Child Protection Work”. Hyvin toimivia tiimejä voidaan kehittää koulutuksella ja työnohjauksella, ei kabinettipäätöksillä.

Päätös saattelee lastensuojelun työntekijät ja johtajat pohtimaan, mihin suuntaan työtä kuuluu viedä. Empatiakeskeinen, vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin perustuva työmalli syrjäyttää “rajat ja sanktiot”-retoriikan, kun rajojen asettaminen on yhä vaikeampaa.

Empatia ei riitä pysäyttämään nuorta, joka kärsii epäsosiaalisesta käytöshäiriöstä tai joka tilaa yöllä puhelimellaan “hatkakyytiä” viemään hänet pois lastenkodista. Tämä ristiriita vaatii parempia ratkaisuja.

Jussi Sudenlehti

Lastensuojelutyön metodiikan asiantuntijakouluttaja

Jälkikirjoitus:

Muutos lastensuojelulaissa selkeyttää tilannetta

Eduskunnassa meni pari viikkoa sitten läpi laki lastensuojelulain muuttamisesta. Tuolloin uutiskynnyksen ylitti jälkihuollon ikärajan nostaminen 21:stä 25 vuoteen. Laki sisältää myös selkeytyksen, joka liittyy kännykän käytön rajoittamiseen.

Kännykän ottaminen pois lapsen hallusta yön ajaksi on lastensuojelun laitoksissa lain mukaan mahdollista mutta vain tietyin edellytyksin.

Lainkohta kuuluu näin:

Laitoksen haltuun saadaan lisäksi ottaa lapsella olevat lapsen oman tai toisten lasten sijaishuollon järjestämistä tai laitoksen yleistä järjestystä todennäköisesti vakavasti haittaavat muut kuin 1 momentissa tarkoitetut aineet ja esineet. Haltuunotosta tekee päätöksen laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Toimenpidettä ei saa jatkaa pidempään kuin se tässä momentissa tarkoitetusta syystä ja lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta on välttämätöntä.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että puhelin on sallittua ottaa pois vain silloin, kun on olemassa perustelut sille, että puhelimen käyttö aiheuttaa häiriötä. Puhelin saadaan ottaa pois vain niiltä lapsilta, jotka eivät itse kykene rajaamaan sen käyttöä ja joille puhelimen käyttäminen olisi ilmeinen terveysriski. Laitoksissa ei siis voida määrätä yleistä sääntöä, jonka mukaan kaikkien lasten puhelimet otettaisiin haltuun yön ajaksi.

Vinkki koteihin: rajoitussovellus käyttöön lasten puhelimiin

Kännykän liiallinen käyttö ja riippuvuudet ovat ongelma monessa kodissa, ei vain lastensuojelussa. Meillä kotona käytetään Screentime-nimistä maksullista sovellusta.

Aikuinen voi säätää sen avulla aikarajoituksia pelaamiselle, rajoittaa internetin käyttöä ja asettaa rajoituksia erikseen koulu- ja yöajalle esimerkiksi siten, että yöllä kännykällä voi soittaa vain tiettyihin numeroihin ja kouluaikana voi käyttää nettiä mutta ei pelata pelejä.

Nuori voi tienata peliaikaa suorittamalla tehtäviä, jotka aikuinen hyväksyy omasta puhelimestaan.

Sijaishuollossa olevan lapsen ongelmat puhelimen liiallisesta käytöstä on hyvä kirjata hoito- ja kasvatussuunnitelmaan. Samalla suunnitelmaan voidaan kirjata, että lapsen puhelimeen otetaan käyttöön rajoitussovellus terveellisemmän kännykän käytön tukemiseksi.

Raul Soisalo

Johtaja, Suomen Psykologinen Instituutti

Kuinka ohjata lasta käsittelemään aggression tunnetta

Lapsen aggression kohtaaminen on kasvattajille yksi hankalimmista asioista. Miten aikuinen voi ohjata lasta toimimaan aggression kanssa? Kuinka reagoida, kun aggressio kääntyy aggressiiviseksi teoksi?

Mitä on aggressio?

Ensin on hyvä tutustua aggressioon itseensä. Aggressio on tunne, eri asia kuin aggressiivinen teko. Ihminen tarvitsee aggressiota, sillä se antaa ihmiselle energiaa puolustaa itseään ja asettaa rajat itsen ja muiden välille.

Millainen olisi lapsi ilman aggressiota? Hän ei osaisi asettaa rajoja ympärilleen ja olisi alistuva kaikissa suhteissa. Lapsi ei pystyisi ilmaisemaan pettymystä ja vihaa suoraan kasvattajaa kohtaan. Sen sijaan lapsi päättäisi toimia päinvastoin ja nostaisi kasvattajansa jalustalle selvitäkseen vihasta. Tätä kutsutaan idealisoimiseksi.

Ei voida siis ajatella, että lapsen pitäisi päästä aggressiosta eroon. Sen sijaan lapsi voi integroida aggression tunteen eli tutustua siihen, käsitellä sitä ja tutkia sitä vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Tähän lapsi tarvitsee avuksi turvallisen aikuisen.

Aggression tunnetta on harjoiteltava

Vaikeaksi tilanteen tekee se, että integroidakseen aggression lapsen pitää harjoitella aggression tunnetta. Mikäli tämä harjoittelu jää pienenä tekemättä, syntyy myöhemmin elämässä hankalia ristiriitoja. Lapsella on jo kokoa satuttaa muita ihmisiä, mutta hänellä ei ole kehityksellisiä taitoja sietää aggressiotaan. Silloin aggressiosta tulee usein väkivaltaa.

Terve aggressio edellyttää, että

  1. pystymme tulkitsemaan tilanteita oikein eikä tilanteen tulkintaa häiritse esimerkiksi trauma
  2. pystymme lukemaan uhkaa oikein eikä uhkaa vääristä kognitiivinen vinouma tai liiallinen stressi
  3. pystymme suhteuttamaan tunteemme tilanteisiin niin, ettemme tee tavallisista tilanteista uhkaavia tulkintoja eikä aggressio ryöpsähdä yli.

Näiden asioiden ympärille rakentuu myös aggression hoito.

Harjoittelu aloitetaan helposta

Aggression kielellistäminen on lapselle todella vaikeaa, minkä vuoksi työskentely pitää aloittaa helpoimmasta päästä eli sieltä, missä ei ole sanoja. Aluksi voidaan kysyä, mikä toisessa ihmisessä on lapsen mielestä uhkaavaa ja pitääkö uhka paikkansa. Osaako lapsi lukea ilmeitä?

Toiseksi voidaan pohtia, miten lapsi kokee aggression ja millaisia keinoja hänellä on sen hallintaan. Pystyykö hän sietämään aggressiota? Pystyykö hän poistamaan aggressiota toiminnallisesti, esimerkiksi lyömällä nyrkkeilysäkkiä? Entä esikielellisesti esimerkiksi taiteen tai musiikin avulla?

Aggression purkaminen toiminnan kautta on aina parempi kuin toisen ihmisen satuttaminen, mutta aina pitäisi pyrkiä kohti aggression sietämistä ja säätelyä. Vasta näiden vaiheiden jälkeen voidaan harjoitella aggression pukemista sanoiksi.

Kun tätä harjoitellaan lapsen kanssa riittävästi, harjoittelu johtaa lopulta aggression integraatioon. Silloin lapsi voi ymmärtää ja hyväksyä aggression ja samaan aikaan ennakoida sitä. Näin pienenee riski, että aggressio muuttuisi teoiksi.

Kuinka reagoida, kun lapsi lyö

Harjoittelun tueksi lapsi tarvitsee aikuisen, joka on sinut oman aggressionsa kanssa. Harjoittelu harvoin onnistuu ilman erheitä eli joskus aggressio taipuu lyömiseksi, ja silloin aikuisen pitää vastata tilanteeseen.

Aikuinen voi korostaa omia rajojaan käyttämättä kuitenkaan aggressiota: “Sinulla ei ole lupa lyödä minua, se on väärin.” Samalla hän ilmaisee lapsen tarpeen jatkaa harjoituksia: “Näyttää siltä, että meidän pitää vielä harjoitella tätä, että opit tunnistamaan vihasi.” Empatian harjoittelua helpottaa, kun aikuinen tekee näkyväksi sen, että lyönnin kohde on inhimillinen, elävä ja tunteva olento, johon sattuu, kun lyödään.

Lastensuojelun jälkihuollon ikäraja nousee – mikä tahansa muu vaihtoehto käy kunnille kalliimmaksi


Lastensuojelun jälkihuollon ikäraja nousee. Eduskunta on hyväksynyt äskettäin lain lastensuojelun nuorten jälkihuollon ikärajan nostamisesta neljällä vuodella 25 vuoteen. Lain on tarkoitus tulla voimaan huhtikuun alusta.

STT:n uutisessa arvioidaan, että laki voi tuottaa vaikeuksia kunnille, joilla ei ole sitä varten rahaa. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina on sanonut, että laista koituu kunnille vajaan 50 miljoonan euron kustannukset. (Uutinen msn.comissa)

Jälkihuolto on nuorille valtavan tärkeää. Jälkihuollolla nuoria tuetaan, että he saavat jälleen kiinni elämästä ja voivat esimerkiksi aloittaa opinnot tai pääsevät etenemään työelämään. Lastensuojelun piirissä on yhä enemmän nuoria, joilla on voimakasta psykiatrista oireilua ja jotka saavat vain vähän tai eivät lainkaan psykiatrista hoitoa. Nämä nuoret eivät yksinkertaisesti pärjää ilman jälkihuoltoa.

Jälkihuoltoa voi olla esimerkiksi henkilökohtainen ohjaus ja neuvonta arjessa selviytymiseksi, opinnoissa ja työllistymisessä tukeminen tai mahdollisuus osallistua vertaistukiryhmään. (Jälkihuollosta THL:n sivuilla)

Mikä tahansa muu vaihtoehto käy kalliimmaksi

Jo vuosien ajan on nähty, että jälkihuollon tarve lisääntyy. Toisaalta entisen ikärajan vuoksi on voinut käydä niin, että nuori herää jälkihuollon tarpeeseen liian myöhään.

Kuten Erityishuoltojärjestöjen liiton toiminnanjohtaja Kai Laitinen uutisessa toteaa, osa nuorista kypsyy vasta 20-vuotiaana ottamaan tukea vastaan. Uudella ikärajalla heilläkin on mahdollisuus päästä jälkihuollon piiriin.

Kustannukset kunnille kasvavat, kun jälkihuoltoa annetaan entistä isommalle joukolle nuoria, mutta todennäköisesti laki tuo pidemmällä aikavälillä kunnille säästöjä. Säästöä syntyy jo muutaman vuoden aikana, ellei jopa nopeammin, kun syrjäytymisvaarassa olevat nuoret pääsevät riittävän pitkään jatketun jälkihuollon ansiosta paremmin elämän syrjään kiinni.

Mikä tahansa muu vaihtoehto käy kunnille kalliimmaksi.

Uusikaan ikäraja ei silti takaa, että kaikki tulisivat varmuudella hoidetuiksi. Nykyään 30-vuotiaskin voi yhtä lailla olla vasta kypsymässä sellaiseen elämänvaiheeseen, jossa hän voi ottaa apua vastaan.

On myös vältettävä se, ettei yksikään parikymppinen saa sellaista tukea eikä etenkään jälkihuoltoa, jota hän ei enää tarvitse koska kykenee jo itse.

Psyyken hoidossa totuus on tarua ihmeellisempää

Psyyken hoidon todellisuus on joskus ihmeellistä. Se on pakko todeta tällä(kin) kertaa uutisia lukiessa.

Chilikarkeilla on alettu korvata lääkkeitä mielenterveyspotilaiden hoidossa, kertoo Yle. Kymenlaakson psykiatrisessa sairaalassa on koottu potilaiden käyttöön virikelaatikko, joka sisältää monenlaista tavaraa karkeista sormihyrrään ja golf-palloihin.

Psyyken hoidossa konstit ovat monet. Chilikarkkien voimakas tulisuus vie ajatukset muualle esimerkiksi silloin, kun itsetuhoisuus koittaa ottaa vallan. Toinen saattaa hyötyä piikkipallon puristelemisesta, kun ahdistaa. Kolmannella auttaa painopeitto, joka rauhoittaa, ja joku voi hyötyä ranteessa olevasta kumilenkistä, jota silloin tällöin napsauttaa.

Paras hoitovaihtoehto voi jollekin olla jossakin tilanteessa lääke. Silloin lääkettä ei pitäisi haluta korvata millään muulla.

On kuitenkin olemassa keinoja, joilla ajatuksia voi suunnata toisaalle. Sama voi onnistua vain ajattelemalla eli mentaaliharjoittelun avulla, mutta toisia auttaa kovasti jokin konkreettinen apuväline – esimerkiksi chilikarkki.

Yksinkertaiset välineet auttavat tunteiden uudelleen ohjaamisessa

Parasta näissä konsteissa on ehkäpä se, että ne ovat yksinkertaisia tapoja vaikuttaa hankalaan tilanteeseen. Riittää, kun laukusta löytyy tujaus chiliä. Tai jotakin muuta, mikä juuri itselle auttaa ajatusten ja tuntemusten uudelleen ohjaamiseen.

Tällaisia kevyitä tapoja lääkitä ahdistusta voi hyödyntää kuka tahansa missä tahansa, myös ihan tavanomaisen työstressin hallinnassa. Sairaalassakin on huomattu, että kotiutuneet potilaat ovat hankkineet itselleen toimiviksi osoittautuneita virikkeitä myös kotiin.

Vastaavia yksinkertaisia tapoja vaikuttaa omiin tuntemuksiin voi helposti keksiä muitakin. Jaksaminen kortilla? Kahvi auttaa. Kiristääkö hermoja? Epävarmuuteen heittäytyminen auttaa hyväksymään, ettei elämää voi eikä pidäkään hallita. Aina tulee jotakin yllättävää, joka sotkee suunnitelmat. Elämänhallinta on outo käsite, ja yhtä ihmeellistä on psyyken hoidon moniulotteisuus.

Johtaja: kysy, mitä kuuluu – sillä on isompi merkitys kuin arvaatkaan


Yhteiset juttuhetket kahvikupin ääressä voivat olla yllättävän tärkeitä työpaikan yhteishengen kannalta.

Työelämä on hektistä, tiedetään. Mutta projektien lykkääntymistäkin vaarallisempaa on unohtaa olla läsnä siellä, missä tiimisi on. Kiireessä käy helposti niin, että vetäydyt omiin oloihisi hoitamaan asioita ja juokset paikasta toiseen. Etäännyt alaisistasi etkä välttämättä edes tiedä, mitä työpaikalla tapahtuu, saati miten työntekijät voivat…

Millaisia ovat tyypilliset sudenkuopat esimiehen ja alaisten välisessä suhteessa? Yksi tyypillinen virhe on unohtaa olla läsnä. Varaa kalenteriin aikaa alaisia varten. Varaa kellonaika, jolloin ”vastaanottosi on auki”. Jätä aikaa oleskelemiselle. Kierrä työpisteillä, kysy mitä kuuluu ja auta, kun apua tarvitaan.

Mitä muuta esimiehen kannattaa huomioida, kun tavoitteena on hyvä suhde työntekijöihin?

Ole ystävällinen ja johtaja yhtä aikaa

Useimmat johtajat toivovat, että alaiset pitävät häntä ystävällisenä ja helposti lähestyttävänä. Siinä ei ole mitään vikaa; ihmiset ovat tyytyväisempiä työskennellessään sellaisen johtajan alaisuudessa, jonka kanssa he viihtyvät. Muista kuitenkin, että ystävä ja johtaja ovat eri asioita.

Jos unohdat roolisi johtajana, on entistä vaikeampaa tehdä isoja, esimerkiksi työntekijän irtisanomista koskevia päätöksiä. Ei ole velvollisuutesi olla alaistesi ylin ystävä, mutta jos onnistut olemaan ystävällinen ja johtaja samaan aikaan, niin olet oikealla tiellä.

Ole itse esimerkki

Onko tapanasi suhtautua asioihin pessimistisesti? Annatko ohjeita, joita et itse noudata? Tai odotatko tiimisi tekevän ylitöitä, mutta livahdat itse kotiin heti työajan päätyttyä?

Johtajana olet esimerkki alaisillesi. Jos haluat muokata heidän käytöstään, aloita omien tapojesi muuttamisesta. Useimmiten alaiset seuraavat kyllä esimerkkiäsi.

Näytä, minne olette matkalla

Ilman päämäärää työteosta tulee sekava soppa. Työntekijät rämpivät päivittäin selvitäkseen työpäivästä, mutta heillä ei ole käsitystä siitä, mikä merkitys heidän työllään on. Priorisoiminen on vaikeaa, ja projektit valmistuvat väärässä järjestyksessä.

Auta työntekijöitäsi asettamalla konkreettiset tavoitteet. Voitte käyttää vaikkapa tiimisopimusta, joka laaditaan tehtävän tai projektin alussa. Siihen merkitään, mikä on tiimin tarkoitus, käytettävissä olevat resurssit ja tavoite. Sopimus auttaa kirkastamaan päämääriä matkan varrella, ja projektin päätteeksi lopputulosta verrataan sopimukseen kirjattuun tavoitteeseen.

Kerro, kuinka työt sujuvat

Muista, että palautteessa on kaksi puolta: rakentava ja positiivinen. Palaute keikahtaa epätasapainoon, jos toinen puoli puuttuu. Palautteen puuttuminen kokonaan taas vaikuttaa työilmapiiriin, työmotivaatioon ja myös suoraan työn laatuun. Mistä työntekijä tietää, tekeekö hän oikein vai väärin, jos kukaan ei sitä kerro?

Kun annat palautetta, puhu suoraan ja realistisesti, kohdenna palaute henkilölle jolle se kuuluu ja anna palautteen saajalle myös mahdollisuus puhua. Näin rakennat paitsi laadukkaampaa työtä myös tyytyväisempää tiimiä.

Muista, ettei raha motivoi kaikkia

Toisille meistä raha on riittävä motiivi työnteolle. Kaikille se ei kuitenkaan sitä ole, ja se pitää johtajan muistaa.

Toisille isoa palkkaa tärkeämpää voi olla saada työelämä ja vapaa-aika parempaan tasapainoon. Heitä motivoi erityisen hyvin se, että työnantaja tarjoaa mahdollisuuden tehdä etätöitä tai joustavaa työaikaa. Muita motiiveja voivat olla vaikkapa lisävastuu, viihtyisä työympäristö tai sisällöllisesti palkitseva työ.

Lakkaa omimasta tehtäviä

Delegoiminen voi tuntua vaikealta. Tärkeimpien töiden kohdalla voi tuntua siltä, että ei kukaan muu osaa hoitaa tehtävää riittävän hyvin ja yhtä hyvin kuin minä itse.

Jos haalit tehtäviä itsellesi, on ennen pitkää edessä töiden ruuhkautuminen, ja palat loppuun töiden alla. Vältä ongelma opettamalla tehtäviä muille niin, että voit aina jakaa tehtävän toiselle sen hallitsevalle.

Lähteenä Raul Soisalon kirja “Psykoa johtamista”. Saatavilla e-kirjana.

Masennuslääke alkaa vaikuttaa aivoissa heti – miksi mielialan koheneminen voi silti viedä viikkoja?

Lääkkeet eivät tarjoa nopeaa oikotietä masennuksesta toipumiseen.

Jo yksi annos masennuslääkettä alkaa vaikuttamaan aivoissa heti, mutta käytännössä voi viedä useita viikkoja, ennen kuin masennus lievittyy. Tämä johtuu siitä, että masennus on “opittu”. Ensin on opittava jotakin pois, ja vasta sen jälkeen uusien kokemusten on mahdollista jäsentyä uudeksi opituksi.

Psykiatrian erikoislääkäri Emma Komulainen tutki väitöskirjassaan masennuslääkkeiden vaikutusta ihmisten tapoihin käsitellä kielteisiä ja myönteisiä asioita. Tutkimuksessa käytettiin koehenkilöinä sekä masennuspotilaita että terveitä ihmisiä. Komulaisen kiinnostavasta väitösaiheesta uutisoi Helsingin Sanomat.

Lääke voi vaimentaa sekä kielteisiä että myönteisiä tunnekokemuksia

Komulainen havaitsi, että terveiden koehenkilöiden käyttämänä lääkkeellä oli vaimentava vaikutus sekä kielteisistä että myönteisistä sanoista syntyviin reaktioihin.

  • Terveet koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Puolet saivat masennuslääke mirtatsapiinia kaksi tuntia ennen magneettikuvausta, puolet kuvattiin ilman lääkitystä.
  • Koehenkilöt laitettiin kuvittelemaan, miten kaksi ihmistä keskustelee heistä itsestään käyttäen joko ikäviä tai myönteisiä sanoja. Koeasetelmalla pyrittiin jäljittelemään tosielämän tunnesisältöjä.
  • Havaittiin, että lääke vaimensi reaktioita sekä kielteisiin että myönteisiin sanoihin.

Masennuksesta pois oppiminen vie aikaa

Terveillä koehenkilöillä havaittiin, että jo yksi, vain kaksi tuntia ennen koetilannetta otettu lääkeannos vaikutti eri aivoalueiden välisiin toiminnallisiin yhteyksiin. Etenkin tunnekokemuksille keskeisten aivoalueiden väliset yhteydet voimistuivat tarinoiden myönteisten osien aikana. Vaikka lääke vaikuttaa aivojen toimintaan nopeasti, mielialan koheneminen ja masennusoireiden helpottuminen ei tapahdu hetkessä.

  • Lääkkeen välitön vaikutus aivotoimintaan saattaisi viitata neuroplastisuuteen, aivojen muovautuvuuteen.
  • Aivojen avautuminen muovautuvaksi voi olla sekä hyödyksi että haitaksi, sillä niin myönteiset kuin kielteisetkin kokemukset voivat tulla paremmin opituksi.
  • Masennus on vahvasti opittu kielteinen mielentila, josta ihmisen on ensin opittava irti, ennen kuin aivoille voi alkaa opettamaan myönteisempää suhtautumista asioihin. Siksi mielialan koheneminen vaatii aikaa.

Vaikka masennuksesta parantuminen on usein pitkäaikainen prosessi, masennuslääkkeiden varhaisvaikutusten tutkimuksella on hyötynsä. Se auttaa ymmärtämään lääkkeiden toimintaa ja antaa samalla osviittaa siitä, ketä hoito voisi hyödyttää.

Lääkkeiden oheen tarvitaan terapiaa

Psykoterapian roolia masennuksen hoidossa ei pidä aliarvioida. Sen avulla voidaan auttaa masennusta sairastavaa oppimaan pois masennuksesta.

Masennuksen kehässä kielteiset tunteet vahvistuvat ja myönteiset tunteet heikentyvät. On tärkeää, että potilas saa psykoterapiaa, joka auttaa häntä pois masennuksen kehästä.

Olisikin mielenkiintoista tutkia, selittääkö aivojen muovautuvuus sen, että masennuksen hoitaminen pelkillä lääkkeillä on toisinaan johtanut masennuksen kroonistumiseen ja uudistumiseen.

Työnohjaus lisää tuottavuutta mutta vain asianmukaisesti koulutetun työnohjaajan antamana

Työnohjaus tarjoaa eväitä oman tekemisen ymmärtämiseen ja kehittämiseen.

Tuskin on nykypäivänä työpaikkaa, jossa ei jollakin tasolla mietittäisi, miten työn tuottavuutta ja kustannustehokkuutta voitaisiin parantaa.

Työnohjaus on siihen vastaus, joka monia yllättää. Se on tuottava investointi, jolta on lupa odottaa mitattavia tuloksia jo lyhyellä aikavälillä – mutta vain silloin, kun työnohjaaja on saanut suositusten mukaisen koulutuksen tehtäväänsä.

Oletko harkinnut työnohjaajan pätevyyden hankkimista? Tulevien asiakkaidesi kannalta olennaista on, että pystyt perustelemaan työnohjauksesta saatavan hyödyn.

Parantaa tutkitusti tuottavuutta

Parhaimmillaan työnohjaus parantaa selvästi tuottavuutta. Asiaa on tutkittu muun muassa Lapin yliopistossa (https://yle.fi/uutiset/3-10619031).

Lapin yliopiston dosentti ja henkilöstötuottavuuden tutkimusjohtaja Marko Kestin mukaan työnohjauksen avulla tulosparannusta syntyy vähintään 500–1000 euroa työntekijää kohti vuositasolla.

Ammattitaitoinen työnohjaaja osaa perustella työnohjauksesta saatavan hyödyn ja kertoa sen tarvittaessa myös euroina.

Jotta työnohjaaja pystyy aidosti auttamaan asiakkaitaan, on syytä kouluttautua Suomen työnohjaajat ry:n koulutussuositusten mukaisesti (www.suomentyonohjaajat.fi).

Mikä työnohjaus?

  • Toisin kuin nimestä usein päätellään, työnohjaus ei tarkoita työhön perehdyttämistä.
  • Kyse on työnohjaajan ja työntekijän välisistä luottamuksellisista keskusteluista, joista työntekijä saa uusia eväitä tekemiseensä. Paras tulos saadaan pitkäjänteisellä yhteistyöllä.
  • Työnohjauksessa voidaan käsitellä työntekijän omia työn tekemisen tapoja tai laajemmin koko työyhteisöä käsitteleviä asioita, kuten työilmapiiriä.
  • Työnohjaajan tehtävä ei ole antaa valmiita vastauksia, vaan hän kuuntelee, keskustelee ja ohjaa hellävaraisesti ohjattavaa oivaltamaan itse vastauksia, arvioimaan omaa tekemistään ja kehittämään sitä entistä paremmaksi.

Tutustu Suomen Psykologisen Instituutin työnohjaajakoulutukseen

“Kun en muista, että minulla on merkitystä”: epätoivon ja avuttomuuden kohtaaminen auttamistyössä

Jussi Sudenlehti korostaa läsnäolon merkitystä auttamistyössä.

 

Auttamistyössä tehdään usein töitä hyvin vaikeissa, epätoivoisilta tuntuvissa tilanteissa. Kun mikään ei palauta hoidettavaa raiteilleen, on auttaja vaarassa tuntea itsensä riittämättömäksi. Onko työlläni merkitystä? Onko minulla merkitystä?

 

Työnohjaajana näen työyhteisöissä usein epätoivoa, uskon puutetta ja avuttomuuden tunnetta. Osa hoitoalan ammattilaisista kokee itsensä suorastaan hyödyttömiksi.

 

Vanhan psykologisen kokeen mukaan ihmiset eivät jaksa nostaa kovin pitkään tiiliä kasasta toiseen, vaikka siitä maksettaisiin hyvin. Pelkkä raha ei siis motivoi tekemään työtä, jolla ei ole itselle merkitystä. On erittäin tärkeää, että ihminen itse tietää, että hänen työllään on väliä.

 

Kun ihminen kokee itsensä hyödyttömäksi, syntyy tarve patologisoida ja nähdä tilanne toivottomana. Silloin motivaatio työhön katoaa.

 

Pysyttele läsnä, pidä kiinni pelisäännöistä

 

Aikuisen käytös heijastuu aina nuoreen, ja se vaikuttaa nuoren kykyyn selvitä vaikeuksista.

 

Oikein uhmakkaan, käytöshäiriöisen ja itsenäistyvän nuoren kanssa työskennelleet tietävät, kuinka vaikeaa se voi olla. Voi näyttää siltä, että mikään ei vain auta. Usein joudutaan vastaamaan kysymykseen siitä, mitä on lopulta tehtävissä, missä menevät mahdollisuuksien rajat.

 

Aikuiselle yksi tapa suojella itseään on vetäytyä etäisen “minä kestän kaiken”-asenteen taakse, mikä on nuorelle vahingollista. Nuori ei näe omien valintojensa vaikutusta muissa ihmisissä, jolloin hänen motivaationsa katoaa. Rangaistukset tuottavat vain lisää epätoivoa, ja nuori koventaa “mikään ei kiinnosta”-asennettaan.

 

Lastensuojelun prosessit voivat tuntua tekijästä ja asiakkaasta epäloogisilta, sillä voi olla, etteivät ammattilaiset itsekään tiedä, mikä nuorta voisi auttaa. Jos ympärillä olevat aikuiset eivät pidä kiinni yhteisistä päätöksistä, loogisuuden puute hämmentää nuorta, joka vaikeassa tilanteessaan tarvitsisi nimenomaan selkeyttä ja johdonmukaisuutta.

 

Miten pärjätä, kun tilanne tuntuu mahdottomalta?

  • Tapaa ja haastattele nuoria, jotka ovat elämässään kohdanneet vaikeuksia. Voit yllättyä siitä, kuinka selviytymiskykyinen ihminen on ja miten pienet asiat ratkaisevat.
  • Muista, että ihminen ei ole koskaan sama koko elämänsä ajan. Ihminen muuttuu jatkuvasti solutasolla ja välittäjäaineiden tasolla. Persoona ja temperamentti ovat myös muuttuvia.
  • Nosta arjessa esille se, miten paljon merkitystä sinun ja muiden työntekijöiden aidolla läsnäololla on nuorelle.
  • Älä pakene epätoivoa organisaation tai pomosi arvosteluun.

 

Mitä tehdä, kun oman työn merkitys mietityttää?

  • Vaadi, että työpaikalla kaikilla on mahdollisuus puhua työn taustalla vaikuttavista primääritunteista, kuten epävarmuuden ja hallitsemattomuuden tuntemuksista, jotta tunteet eivät ala vaikuttaa asiakkaiden kanssa käytävään vuorovaikutukseen.
  • Huolehdi, että työn jaksamisen johtamiseen liittyvät rakenteet, kuten palaverit ja työnohjaukset toistuvat säännöllisesti. Ne luovat turvallisuudentunnetta ja jatkumoa.
  • Työntekijöiden on usein helpompaa pitää yllä motivaatiota, kun asiakaskunta on heterogeenistä. Jos asiakkaiden ongelmat ovat hyvin samanlaisia keskenään, on suurempi todennäköisyys, että heidän kokemuksensa ikään kuin siirtyvät työntekijöihin.
  • Pyri siihen, että hoidon logiikka säilyy. Kysy itseltäsi ja muilta, mikä on teidän tehtävänne tämän nuoren kanssa.

 

Jussi Sudenlehti, psykoterapeutti, kouluttaja, työnohjaaja

Tutustu koulutustarjontaamme

Jännittääkö esiintyminen? Viisi tapaa kääntää pelko positiiviseksi ajatteluksi


Jussi Sudenlehti ja Sami Saikkonen pitävät esiintymiskoulutuspäivän Helsingissä maaliskuussa.

Presentaatioita, myyntitilanteita, neuvotteluja… Työpaikalla tulee vastaan yhä enemmän sellaisia tilanteita, joissa pitää osata esiintyä ja olla sujuvasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Toisin kuin usein luullaan, hyvä esiintyminen ei välttämättä tarkoita teatraalisuutta tai dramaattisuutta. Hyvä esiintyminen on luonnollista kommunikaatiota ihmisten välillä. Esiintymisessä on kyse myös ajattelusta ja identiteetistä.

Kuvittelemme usein, että esiintyessä ja hankalissa vuorovaikutustilanteissa pitäisi olla joku muu kuin oma itsensä. Asia on oikeastaan päinvastoin: esiintyessä pitäisi olla nimenomaan oma itsensä. Se vaatii vain hieman rohkeutta ja uskallusta heittäytyä. Esiintymistaitoja on mahdollista kehittää myös havainnoimalla omia automaattisiksi tulleita toimintamallejaan.

Viisi vinkkiä esiintyjälle

1.  Alatko jännittää jo vuorokausia ennen jännittävää tilaisuutta?

Muista, että sopiva määrä stressiä lisää suorituskykyä. Suun kuivuminen, tärinä ja sydämen sykkeen kuuleminen ovat kaikki toimintoja, joissa keho tuottaa kortisolia, jonka tarkoitus on lisätä valppautta.

Tärkeää on ajoittaa valmistautuminen lähelle esiintymistä. Liian pitkä, esimerkiksi jo yöllä alkanut valmistautuminen uuvuttaa. Havainnoi omia tuntemuksiasi, kun jännittävä tilanne lähestyy. Kun huomaat, että alat jännittää tulevaa, pyri katkaisemaan ajatuskierteet ja järjestä itsellesi rentouttavaa tekemistä.

2. Hermostuttaako potentiaalisen asiakkaan kohtaaminen ja myyntipuheen pitäminen?

Kannattaa muistaa, että vaikka ensivaikutelma on keskeinen päätöksenteossa, se ei kuitenkaan ole se lopullinen mielikuva, jonka asiakas sinusta muodostaa.

Asiakkaan päätös yhteistyöstä ei välttämättä perustu niinkään tietoon tai järkeen vaan empatiaan ja samanaikaisuuteen, jotka saattavat syntyä jo muutamassa sekunnissa. Valmistaudu siis ensikohtaamiseen huolella, mutta jos jännitys sotkee sanat, niin älä huoli – jännittäminen on vain osoitus inhimillisyydestä.

3. Pohditko mielessäsi läpi kaikki mahdolliset epäonnistumisen skenaariot?

Neurotutkimuksissa on todettu, että epäonnistumisen miettiminen lisää epäonnistuneen toteutuksen riskiä. Kokeile kääntää ajattelu niin päin, että mietit mahdollisuuksia onnistua.

4. Pelottaako virheiden tekeminen?

Hyviä uutisia: ihmisillä on luontainen halu ja taipumus antaa anteeksi. Tutkimusten mukaan ihmiset eivät muista tai halua muistaa epäonnistumisia kovinkaan pitkään. Olemme sovittelevia luonnostaan, eli anna mennä!

5. Annatko negatiivisten mielikuvien viedä mennessään?

Saatat huomaamattasi alkaa visualisoimaan tulevaa tilannetta negatiivisesti mielessäsi. Negatiiviset ajatukset herättävät negatiivisia tunteita, jotka herkästi kaappaavat sinut valtaansa. Kun tiedät ja tunnistat nämä ajan myötä rakentuneet automatisoituneet toimintamallit, voit vaikuttaa niihin.

Kuuntele kehoasi, hyväksy tuntemukset ja käytä niitä hyväksesi. Esimerkiksi jännitys on kehon energiatasoa nostava tunne, joka sopivasti purkautuessaan antaa sinulle sopivasti puhtia esiintymiseen.

 

Tule mukaan esiintymis- ja vuorovaikutustaitojen koulutukseen, jonka vetävät näyttelijä Sami Saikkonen ja psykoterapeutti Jussi Sudenlehti. Opit, mitä vuorovaikutus on tieteen näkökulmasta katsottuna ja pääset harjoittelemaan esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja käytännössä. Rohkeutta olla, rohkeutta esiintyä