Millainen on hyvä ero ja milloin erosta tulee myrkyllinen? Tutkimukset osoittavat, että vanhempien tapa ratkaista riitoja on lapsen psyykkisen oireilun kannalta keskeistä. Riidat vanhempien parisuhteessa eivät sinänsä tuota lapselle ahdistus- ja mielialaongelmia vaan tapa, jolla erimielisyyksiä ratkaistaan.
Lisäksi lapselle haitallista vaikeissa parisuhdetilanteissa on vanhemmuuden laadun muuttuminen, erityisesti epäjohdonmukaisuus.
Vanhempien ero koskettaa vuosittain noin 30 000 lasta, ja vuosittain käydään 2000 huoltajuuskiistaa. Usein julkisuudessa on esillä vastakkainasettelu siitä, pitäisikö erota vai jatkaa yhdessä. Oikeastaan tärkeämpää olisi kysyä, miten erotaan.
Voimakkaat ja huonosti ratkaistut konfliktit ovat lapselle myrkyllisiä. Jopa niin myrkyllisiä, että lapsi joutuu psykiatrian tai lastensuojelun asiakkaaksi huonosti hoidetun eron vuoksi.
Syyllisyys ja ankaruus
Perheterapiassa voidaan eron jälkeen voidaan havaita kaksi ilmiötä: syyllisyys ja ankaruus.
Vanhemmat saattavat kokea erosta syyllisyyttä ja yrittää hyvittää sitä lapselle. Sitä tehdessään he saattavat valita epäjohdonmukaisen kasvatuslinjan.
Syyllisyyttä tuntevat vanhemmat saattavat sallia asioita epäjohdonmukaisesti ja tilanteesta syntyy helposti kilpailu, jossa kumpikin vanhempi haluaa saavuttaa lapsen hyväksynnän. Lapselle tilanne on epäjohdonmukainen.
Toinen vaihtoehto on ankaruus. Vanhempi, joka ei ole parisuhteeseensa tyytyväinen, unohtaa kannattelevat keinot ja suhtautuu lapseensa usein negatiivisemmin ja ankarammin.
Vanhemman mitätöiminen vaurioittaa lapsen kehitystä
Vaikeiden erojen taustalta on löytynyt vieraannuttamisilmiötä. Se tarkoittaa vanhemman suoria tai epäsuoria strategioita, joilla hän hankkii lapsen puolelleen ja etäännyttää toisen vanhemman lapsesta.
Yhdeksän kymmenestä vieraannutetusta vanhemmasta kärsii traumaperäisistä stressihäiriöistä. Kaksi kolmesta lapsesta puolestaan kärsii masennusoireista.
Voidaan siis todeta, että säännöllisen yhteyden puute vanhemman ja lapsen välillä voi sairastuttaa niin aikuisen kuin lapsen.
Pitkittyneissä erotilanteissa vieraannuttaminen voi ilmetä niin, että lapsen käsitys toisesta vanhemmasta on muuttunut täysin. Lapsi käyttää ulkoa oppimaansa kieltä, joka ei sovi hänen tapaansa puhua.
Vieraannuttaminen on kuitenkin ilmiönä vaikeasti todettavissa, ja siksi puhun terapiassa mieluummin mitätöinnistä. Nykytutkimuksen valossa tiedämme, miten herkkiä niin aikuiset kuin lapset ovat ympäristön vaikutuksille. Usein on kyse pienistä eleistä, ilmeistä ja viesteistä, jotka toistetaan säännöllisesti ja joilla voidaan mitätöidä toisen vanhemmuus. Lapsi poimii piiloviestit ja kuvittelee vastaavansa vanhemman tarvetta toimimalla hänen mitätöintinsä mukaisesti.
Toisen vanhemman mitätöimisestä on seurauksena ainoastaan se, että lapsi saa huonomman samaistumisen kohteen, mikä vaurioittaa hänen kehitystehtäviään. Mitätöidyllä äidillä tai isällä on suuri vaikutus lapsen persoonan kehitykseen.
Eron jälkeen joku on aina narsisti
Usein vaikeissa parisuhdetilanteissa riidellään erityisesti juhlapyhistä ja juhlapyhien aikaan. Miksi? Syy on yksinkertainen. Juhlapäivät tekevät konkreettiseksi sen, ettei perhe ole enää koossa yhdessä esimerkiksi joulua viettämässä. Toisen vanhemman asema vahvistuu ja toisen heikkenee.
Kyse on epävarmuudesta. Usein toinen vanhemmista antaa periksi, koska huomaa tämän olevan ainoa keino ratkaista konflikti. Yhteyden väheneminen kumpaan tahansa vanhempaan on kuitenkin lapselle haitallista.
Vaikka ero olisi kuinka rationaalinen tahansa, se muistuttaa meitä varhaisesta narsistisesta loukkauksesta, kirpaisevasta vastoinkäymisestä.
Eron jälkeen ihmisellä on taipumus käyttäytyä loukatun lailla. Silloin hän perustelee omia huonoja toimintatapojaan puolustusmekanismeilla, jotka ovat lähempänä viisivuotiaan kuin aikuisen tasoa.
Silloin käytössä on usein manipulatiivisia vuorovaikutusstrategioita.
Tyypillistä on, että eron jälkeen joku on aina narsisti. Tunnetaan myös piilonarsistin käsite, joka on julkinarsistin vastakohta. Piilonarsisti asettuu aina uhriksi. Uhritarinat koskettavat ympäristöä, ja narsisti vetää mukaan sukulaisia ja ystäviä, jotka tukevat puolesta ja vastaan -asetelmaa. Se, kuka hallitsee tarinaa, hallitsee usein eroprosessia.
Narsistisesta loukkauksesta voi kuitenkin toipua, kun yhteys tunteisiin löytyy.
Kiintymyksestä luovutaan vihan kautta
Parisuhteessa kumppanista tulee kiintymyshahmo, halusimme tai emme. Kiintymyksestä luopuminen tapahtuu usein vihan kautta. Tärkeäksi muodostuu silloin se, miten ja missä erotarinaa kerrotaan.
Pahimmassa tapauksessa yhteiskunnan palveluista tulee foorumeita, joissa ei tunnisteta eron ilmiöitä. Lainsäädännön puutteet vain yhden lähivanhemman mallissa saattavat aiheuttaa sen, että ilmiöt kääntyvät toisen eduksi.
Tunneyhteyden puuttuminen omaan itseen, suruprosessin jämähtäminen ja vihan integroimattomuus käynnistävät eroissa myrkyllisiä ilmiöitä, jotka vaikuttavat lapsiin. Normaali viha ja narsistinen loukkaus muuttuvat haitalliseksi vuorovaikutukseksi, ja tarinat voivat mitätöidä pahimmillaan koko suvun tai lähipiirin.
Kun uusperheen kahden ytimen osapuolilla on looginen kasvatuslinja, aikuisilla on yhteys omiin tunteisiinsa ja aikuiset kiinnittävät huomiota tapoihinsa ratkaista konflikteja sekä huolehtivat hyvästä vuorovaikutuksesta narsististen loukkauksen jälkeen, on mahdollista estää myrkyllistä eroa johtamasta siihen, että lapsen reaktioista tulee kroonisia ongelmia.
Ilmoittaudu Myrkylliset erot -koulutuspäivään
Jussi Sudenlehti
Psykoterapeutti, kirjailija, kouluttaja ja työnohjaaja
