Milloin erosta tulee myrkyllinen?

Millainen on hyvä ero ja milloin erosta tulee myrkyllinen? Tutkimukset osoittavat, että vanhempien tapa ratkaista riitoja on lapsen psyykkisen oireilun kannalta keskeistä. Riidat vanhempien parisuhteessa eivät sinänsä tuota lapselle ahdistus- ja mielialaongelmia vaan tapa, jolla erimielisyyksiä ratkaistaan.

Lisäksi lapselle haitallista vaikeissa parisuhdetilanteissa on vanhemmuuden laadun muuttuminen, erityisesti epäjohdonmukaisuus.

Vanhempien ero koskettaa vuosittain noin 30 000 lasta, ja vuosittain käydään 2000 huoltajuuskiistaa. Usein julkisuudessa on esillä vastakkainasettelu siitä, pitäisikö erota vai jatkaa yhdessä. Oikeastaan tärkeämpää olisi kysyä, miten erotaan.

Voimakkaat ja huonosti ratkaistut konfliktit ovat lapselle myrkyllisiä. Jopa niin myrkyllisiä, että lapsi joutuu psykiatrian tai lastensuojelun asiakkaaksi huonosti hoidetun eron vuoksi.

Syyllisyys ja ankaruus

Perheterapiassa voidaan eron jälkeen voidaan havaita kaksi ilmiötä: syyllisyys ja ankaruus.

Vanhemmat saattavat kokea erosta syyllisyyttä ja yrittää hyvittää sitä lapselle. Sitä tehdessään he saattavat valita epäjohdonmukaisen kasvatuslinjan.

Syyllisyyttä tuntevat vanhemmat saattavat sallia asioita epäjohdonmukaisesti ja tilanteesta syntyy helposti kilpailu, jossa kumpikin vanhempi haluaa saavuttaa lapsen hyväksynnän. Lapselle tilanne on epäjohdonmukainen.

Toinen vaihtoehto on ankaruus. Vanhempi, joka ei ole parisuhteeseensa tyytyväinen, unohtaa kannattelevat keinot ja suhtautuu lapseensa usein negatiivisemmin ja ankarammin.

Vanhemman mitätöiminen vaurioittaa lapsen kehitystä

Vaikeiden erojen taustalta on löytynyt vieraannuttamisilmiötä. Se tarkoittaa vanhemman suoria tai epäsuoria strategioita, joilla hän hankkii lapsen puolelleen ja etäännyttää toisen vanhemman lapsesta.

Yhdeksän kymmenestä vieraannutetusta vanhemmasta kärsii traumaperäisistä stressihäiriöistä. Kaksi kolmesta lapsesta puolestaan kärsii masennusoireista.

Voidaan siis todeta, että säännöllisen yhteyden puute vanhemman ja lapsen välillä voi sairastuttaa niin aikuisen kuin lapsen.

Pitkittyneissä erotilanteissa vieraannuttaminen voi ilmetä niin, että lapsen käsitys toisesta vanhemmasta on muuttunut täysin. Lapsi käyttää ulkoa oppimaansa kieltä, joka ei sovi hänen tapaansa puhua.

Vieraannuttaminen on kuitenkin ilmiönä vaikeasti todettavissa, ja siksi puhun terapiassa mieluummin mitätöinnistä. Nykytutkimuksen valossa tiedämme, miten herkkiä niin aikuiset kuin lapset ovat ympäristön vaikutuksille. Usein on kyse pienistä eleistä, ilmeistä ja viesteistä, jotka toistetaan säännöllisesti ja joilla voidaan mitätöidä toisen vanhemmuus. Lapsi poimii piiloviestit ja kuvittelee vastaavansa vanhemman tarvetta toimimalla hänen mitätöintinsä mukaisesti.

Toisen vanhemman mitätöimisestä on seurauksena ainoastaan se, että lapsi saa huonomman samaistumisen kohteen, mikä vaurioittaa hänen kehitystehtäviään. Mitätöidyllä äidillä tai isällä on suuri vaikutus lapsen persoonan kehitykseen.

Eron jälkeen joku on aina narsisti

Usein vaikeissa parisuhdetilanteissa riidellään erityisesti juhlapyhistä ja juhlapyhien aikaan. Miksi? Syy on yksinkertainen. Juhlapäivät tekevät konkreettiseksi sen, ettei perhe ole enää koossa yhdessä esimerkiksi joulua viettämässä. Toisen vanhemman asema vahvistuu ja toisen heikkenee.

Kyse on epävarmuudesta. Usein toinen vanhemmista antaa periksi, koska huomaa tämän olevan ainoa keino ratkaista konflikti. Yhteyden väheneminen kumpaan tahansa vanhempaan on kuitenkin lapselle haitallista.

Vaikka ero olisi kuinka rationaalinen tahansa, se muistuttaa meitä varhaisesta narsistisesta loukkauksesta, kirpaisevasta vastoinkäymisestä.

Eron jälkeen ihmisellä on taipumus käyttäytyä loukatun lailla. Silloin hän perustelee omia huonoja toimintatapojaan puolustusmekanismeilla, jotka ovat lähempänä viisivuotiaan kuin aikuisen tasoa.

Silloin käytössä on usein manipulatiivisia vuorovaikutusstrategioita.

Tyypillistä on, että eron jälkeen joku on aina narsisti. Tunnetaan myös piilonarsistin käsite, joka on julkinarsistin vastakohta. Piilonarsisti asettuu aina uhriksi. Uhritarinat koskettavat ympäristöä, ja narsisti vetää mukaan sukulaisia ja ystäviä, jotka tukevat puolesta ja vastaan -asetelmaa. Se, kuka hallitsee tarinaa, hallitsee usein eroprosessia.

Narsistisesta loukkauksesta voi kuitenkin toipua, kun yhteys tunteisiin löytyy.

Kiintymyksestä luovutaan vihan kautta

Parisuhteessa kumppanista tulee kiintymyshahmo, halusimme tai emme. Kiintymyksestä luopuminen tapahtuu usein vihan kautta. Tärkeäksi muodostuu silloin se, miten ja missä erotarinaa kerrotaan.

Pahimmassa tapauksessa yhteiskunnan palveluista tulee foorumeita, joissa ei tunnisteta eron ilmiöitä. Lainsäädännön puutteet vain yhden lähivanhemman mallissa saattavat aiheuttaa sen, että ilmiöt kääntyvät toisen eduksi.

Tunneyhteyden puuttuminen omaan itseen, suruprosessin jämähtäminen ja vihan integroimattomuus käynnistävät eroissa myrkyllisiä ilmiöitä, jotka vaikuttavat lapsiin. Normaali viha ja narsistinen loukkaus muuttuvat haitalliseksi vuorovaikutukseksi, ja tarinat voivat mitätöidä pahimmillaan koko suvun tai lähipiirin.

Kun uusperheen kahden ytimen osapuolilla on looginen kasvatuslinja, aikuisilla on yhteys omiin tunteisiinsa ja aikuiset kiinnittävät huomiota tapoihinsa ratkaista konflikteja sekä huolehtivat hyvästä vuorovaikutuksesta narsististen loukkauksen jälkeen, on mahdollista estää myrkyllistä eroa johtamasta siihen, että lapsen reaktioista tulee kroonisia ongelmia.

Ilmoittaudu Myrkylliset erot -koulutuspäivään

Jussi Sudenlehti
Psykoterapeutti, kirjailija, kouluttaja ja työnohjaaja

Kun kipeää ei osaa sanoittaa: suhdekeskeinen työ lastensuojelussa

Jussi Sudenlehden teos ”Tulevaisuuden lastensuojelu” julkaistaan samaa nimeä kantavassa seminaarissa.

Kun kipeää ei osaa sanoittaa: suhdekeskeinen työ lastensuojelussa

Jokainen ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja toisten hyväksyntää. Ryhmän ulkopuolelle jääminen voi olla äärimmäisen kipeä kokemus.

Yksin oleminen on tutkimusten mukaan jopa suurempi terveysriski kuin ylipaino (juttu Science Alertissa). Se on yksi suomalaisten elämänlaatua eniten heikentävistä tekijöistä (YTHS:n uutinen).

Suurinta vahinkoa syntyy mielen sisällä, sillä yksinäisyys saa ihmisen kääntymään itse itseään vastaan.

Sosiaalisten suhteiden puuttuessa syntyy ajatuksia siitä, että minä en kelpaa.

Olen vääränlainen. Yksinäisyyteni on omaa syytäni.

Ihmissuhteet ovat ensisijaisen tärkeitä, jotta itseä vastaan olevia ajatuksia voidaan ehkäistä ja syntyneitä ajatuskierteitä muuttaa. Suhteiden avulla on mahdollista korjata mielen vaurioita ja elämän haitallisia suuntia. Se pätee kaiken ikäisiin ihmisiin. Siitä huolimatta lastensuojelussa suhteiden merkityksestä puhutaan aivan liian vähän.

Lastensuojelussa suhdekeskeisen työn hoitavia mekanismeja ei tunneta riittävän hyvin. Suhdekeskeisyys on suomalaisessa lastensuojelussa vielä uusi termi ja monille tuntematon.

Suhde toiseen ihmiseen korjaa henkisiä vaurioita

Yhä useammin kyllä törmää lastensuojelun työntekijöihin, jotka ovat taitavia asettumaan suhteeseen, jollaista lapsi toivoo ja tarvitsee. Toiminta on kuitenkin usein umpimähkäistä, sillä suhdekeskeisen työn periaatteet eivät ole työntekijöille tuttuja.

Usein päädytään kysymykseen: ”Mitä ihmettä tapahtui?” Tulee hetki, jolloin tapa, jolla on aina toimittu, ei enää toimikaan, ja silloin auttaja on umpikujassa. Näin käy usein silloin, kun trauman vaikutus lapseen näkyy persoonan kehityksen tai käytöksen pulmana.

Mitä saataisiinkaan aikaan, jos suhdekeskeistä työtä osattaisiin käyttää järjestelmällisesti!

Suhteet ovat ratkaiseva tekijä hoidon onnistumisessa. Sekä ihmissuhteen että hoitosuhteen ytimessä on nähdyksi ja kuulluksi tuleminen. Kun ihminen on henkisesti hajalla, hän hakee auttajastaan niitä asioita, joita itsellä ei ole: tietoa, kokemusta, kykyä rauhoittaa itseään ja nähdä maailma positiivisena sekä sanoja niille kokemuksille, joita hän itse ei ymmärrä.

Suhteiden avulla on mahdollista korjata vaurioita, joita lapselle on syntynyt hänen elämänsä alkutaipaleella. Auttajan on olennaista ymmärtää, mitä kohtia hän voi korjata ja millä keinoilla korjaaminen onnistuu. Mistä lapsi on jäänyt vaille ja miten suhteen avulla voidaan korjata noita puutteita?

Suhdekeskeisen työn tekijät

Vaikka suhde ja sen merkitys ovat ikiaikaisia asioita, kovinkaan pitkään ei vielä ole pystytty nimeämään suhteen hoitavia tekijöitä. Näyttää kuitenkin siltä, että juuri suhteeseen perustuvia hoitavia tekijöitä on löydettävissä. Tässä niistä muutamia.

Mentalisaatio on kykyä pohtia omia ja toisen ihmisen näkökulmia ja tunteita. Kaikki suhteessa tapahtuva hoitaminen perustuu mentalisaatiokyvyn kehittymiselle. Reflektoimme lapselle omia tunteitamme ja ajatuksiamme.

Pyrimme ymmärtämään lapsen vaikeaakin käytöstä perinpohjaisesti ja tarjoamaan selityksiä sille, miksi lapsi toimii tietyllä tavalla. Lapsen käytöksen taustalla on halu ymmärtää omaa toimintaa. On tärkeää muistaa, että kaikki häiritsevä käytös ei ole häiriötä, vaan joskus se on keino ilmaista sitä kipeää, jolle lapsi ei vielä löydä sanoja.

Intersubjektiivisuus on kykyä ymmärtää ja jakaa toisen ihmisen kanssa oman mielen kokemuksia ja sisältöjä. Se on tunteiden, havaintojen ja ajatusten jakamista vuorovaikutuksessa keskustellen ja yhdessä toimien.

Näemme lapsen oireilun puuttuvina malleina tai kehnona opittuna selviytymisstrategiana. Lapsi tekee vääriä tulkintoja sosiaalisista tilanteista, koska hän ei ole oppinut muunlaisia tulkintoja. Uusien käyttäytymismallien ja tulkintojen oppimiseen tarvitaan vastavuoroisuutta auttajan kanssa. Opetamme lasta organisoimaan, käsittelemään ja kielellistämään kokemuksiaan.

Dialogisuus on vastavuoroisuuden herättelyä lapsessa. Esimerkiksi masentuneiden rakenteiden tilalle voidaan synnyttää uutta puhetta, jossa masennusta tarkastellaan jonain muuna kuin rajoittavana ja ahdistavana kokemuksena.

Auttaja ei ole täydellisiä vastauksia antava robotti. Parempia tuloksia saamme aikaan, kun olemme aidosti kiinnostuneita lapsesta, innostumme, iloitsemme ja pyydämme tarvittaessa anteeksi.

Jussi Sudenlehti
Psykoterapeutti, tietokirjailija ja kouluttaja
Jussi Sudenlehden teos ”Tulevaisuuden lastensuojelu” julkaistaan samaa nimeä kantavassa seminaaripäivässä. Tilaa kirja kauttamme ja osallistu seminaariin.