Mielenterveys on merkittävä osa hyvinvointia, ja sen tukemisessa psykologia ja terapia ovat arvokkaita työkaluja. Psykologin avulla voi oppia ymmärtämään paremmin omia ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä sekä löytää keinoja käsitellä erilaisia elämänhaasteita. Tässä blogikirjoituksessa tutustumme psykologian merkitykseen mielenterveyden tukemisessa ja siihen, miten psykologi voi tarjota mielenterveyden apua.

Johdanto

Psykologia on tiede, joka tutkii ihmisen mielentilaa, käyttäytymistä ja ajattelua. Se tarjoaa meille ymmärrystä siitä, miksi toimimme niin kuin toimimme ja miten voimme edistää omaa hyvinvointiamme. Psykologi on ammattilainen, joka hyödyntää tietoa ja taitojaan auttaakseen ihmisiä ymmärtämään paremmin itseään ja ratkaisemaan erilaisia haasteita elämässään.

Psykologia mielenterveyden tukena

Mielenterveys on keskeinen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia, ja sen ylläpitämisessä psykologin apu voi olla korvaamaton. Psykologi auttaa asiakkaitaan ymmärtämään syvemmällä tasolla omia tunteitaan ja ajatuksiaan sekä niiden vaikutusta omaan käyttäytymiseemme. Psykologilta voi saada myös uusia työkaluja ja strategioita erilaisten haasteiden kohtaamiseen, stressinhallintaan tai mielenrauhan edistämiseen.

Psykologin avulla voi oppia päästämään irti vanhoista ajatusmalleista ja uskomuksista sekä rakentamaan uusia, terveellisempiä tapoja ajatella ja toimia. Psykologi auttaa asiakastaan tunnistamaan ja käsittelemään syvälle juurtuneita tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta tai masennusta. Terapia on paikka, jossa voi saada tukea ja apua käsitellä menneisyyden traumoja, parisuhdeongelmia tai muita elämän haasteita.

Psykologin tarjoaman mielenterveyden avun edut

Terapia psykologilla voi tarjota monia hyötyjä mielenterveyden tukemisessa. Ensinnäkin, psykologin kanssa keskustelu voi tarjota erityisen turvallisen tilan, jossa voi avoimesti puhua omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Psykologin läsnäolo ja neutraali asenne auttavat luomaan luottamuksellisen ympäristön, jossa voi käsitellä vaikeitakin asioita. Terapiakäynnit voivat toimia myös säännöllisinä tukikontakteina ihmisen elämässä.

Toiseksi, psykologi voi auttaa tunnistamaan ja purkamaan itsensä asettamia esteitä ja rajoituksia. Usein omat tiedostamattomat uskomukset ja ajatusmallit rajoittavat meitä jollain tavoin. Psykologi voi auttaa paljastamaan näitä rajoittavia tekijöitä ja tarjota työkaluja niiden purkamiseen.

Kolmanneksi, terapia psykologin kanssa voi tarjota mahdollisuuden syvempään itsetuntemukseen ja kasvuun. Psykologin tuki ja kannustus auttavat asiakastaan tutkimaan omaa elämäänsä ja tarjoavat tilaa uudenlaiselle ymmärrykselle omasta itsestään ja elämästään. Tämä prosessi voi avata uusia ovia oman potentiaalin kehittämiselle ja hyvinvoinnin kasvattamiselle.

Yhteenveto

Psykologia ja mielenterveyden tuki ovat tärkeitä osia hyvinvointiamme. Psykologi voi tarjota arvokasta apua ja tukea erilaisten haasteiden kohtaamisessa sekä auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme. Terapia psykologin kanssa voi avata uudenlaisia näkökulmia elämään ja tarjota työkaluja mielenterveyden edistämiseen.

Jos koet tarvitsevasi apua mielenterveyteesi tai haluat kehittää itseäsi, harkitse psykologin tai terapeutin avun hakemista. Heidän ammattitaitonsa, tietonsa ja tukensa voivat auttaa sinua löytämään uusia tapoja käsitellä haasteita ja edistää omaa hyvinvointiasi.

Mielenterveys on asia, josta meidän kaikkien tulisi välittää. Elämä voi välillä olla haastavaa ja tunteet saattavat viedä meitä eri suuntiin. Onneksi psykologia tarjoaa meille työkaluja ja apua selviytyäksemme näistä haasteista. Psykologin tarjoama terapia on yksi tehokas tapa tukea mielenterveyttä ja edistää hyvinvointia.

Psykologia on tieteenala, joka tutkii ihmisen käyttäytymistä, ajattelua ja tunne-elämää. Sen avulla pyritään ymmärtämään, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat ja miten voimme parantaa omaa hyvinvointiamme. Psykologian avulla voimme oppia tunnistamaan omia tunteitamme ja ratkaisemaan ongelmiamme tehokkaammin.

Mielenterveys on yhtä tärkeä kuin fyysinen terveys, sillä se vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Huomioimalla mielenterveytemme voimme välttää monia vakavia sairauksia ja nauttia elämän iloista enemmän. Psykologi on ammattilainen, joka on koulutettu auttamaan ihmisiä käsittelemään mielenterveyden haasteita ja tarjoamaan terapeuttista tukea.

Terapia on menetelmä, jota psykologi käyttää auttaakseen asiakkaitaan. Siinä keskitytään yleensä asiakkaan ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Terapia voi auttaa meitä tunnistamaan ja muuttamaan haitallisia ajatusmalleja, oppimaan uusia taitoja ja löytämään keinoja käsitellä elämän haasteita.

Terapia voi tarjota apua monenlaisiin mielenterveysongelmiin. Se voi auttaa esimerkiksi ahdistuksen, masennuksen, paniikkihäiriön ja sosiaalisten pelkojen kanssa. Lisäksi terapia voi olla hyödyllistä suhde- ja perheongelmissa, työstressin hallinnassa, itsetunnon kohentamisessa ja menetyksen tai traumaattisten tapahtumien jälkeisessä tilanteessa.

On tärkeää huomata, että terapia ei ole vain ihmisille, joilla on diagnosoitu mielenterveysongelma. Se on myös tehokas työkalu oman hyvinvointimme edistämiseksi. Terapia voi auttaa meitä oppimaan itsetuntemusta, taitoja vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja johtamaan tasapainoista elämää.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että psykologia ja terapia tarjoavat arvokasta apua mielenterveyden haasteisiin. Psykologi on ammattilainen, jolla on koulutusta ja kokemusta auttamiseen. Terapia on tehokas menetelmä, jolla voidaan käsitellä erilaisia mielenterveysongelmia ja edistää omaa hyvinvointia. Muista, että mielenterveys on yhtä tärkeä kuin fyysinen terveys, ja terapia voi auttaa meitä pääsemään lähemmäksi tasapainoista elämää.

Psykoanalyyttinen terapia on yksi tärkeä keino tukea mielenterveyttä. Tässä blogikirjoituksessa tarkastellaan psykoanalyyttisen terapian perusteita, sen vaikutusta mielenterveyteen sekä sitä, miten se voi tarjota apua mielenterveysongelmiin.

Johdanto

Mielenterveys on olennainen osa kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Se vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämäämme, ihmissuhteisiimme ja kykyymme selviytyä stressistä. Psykologiassa on useita lähestymistapoja mielenterveyden tukemiseen, ja yksi merkittävä menetelmä on psykoanalyyttinen terapia.

Psykoanalyyttisen terapian perusteet

Psykoanalyyttinen terapia perustuu Sigmund Freudin kehittämiin teorioihin. Sen tavoitteena on auttaa ihmistä ymmärtämään tiedostamatonta mieltään ja sen vaikutusta elämään. Terapian aikana potilas ilmaisee vapaasti ajatuksiaan, tunteitaan ja uniaan, jotka voivat paljastaa hänen piilotajuisia konfliktejaan.

Terapeutti puolestaan käyttää erilaisia psykoanalyyttisia tekniikoita, kuten tulkintaa, jotta potilas voi saada syvempää ymmärrystä itsestään ja oman mielensä toiminnasta. Tämä prosessi auttaa potilasta käsittelemään menneitä kokemuksiaan ja tunnistamaan niiden vaikutuksen nykyiseen elämäänsä.

Psykoanalyyttisen terapian vaikutus mielenterveyteen

Psykoanalyyttinen terapia voi olla hyödyllinen mielenterveyden tukemisessa useilla eri tavoilla. Ensinnäkin, se voi auttaa potilasta kehittämään syvempää itsetuntemusta ja ymmärrystä omista tunteistaan ja tarpeistaan. Tämä puolestaan voi johtaa parempaan itsensä hyväksymiseen ja lisätä itsetunnon tasoa.

Toiseksi, psykoanalyyttinen terapia tarjoaa turvallisen ja luottamuksellisen ympäristön, jossa potilas voi käsitellä vaikeita tunteitaan ja kokemuksiaan. Terapeutin kanssa käytävät keskustelut voivat auttaa potilasta purkamaan emotionaalisia kuormiaan ja rakentamaan terveempiä tapoja käsitellä stressiä ja ahdistusta.

Lisäksi, psykoanalyyttinen terapia voi edistää parempaa ihmissuhdetaitoja. Kun potilas tunnistaa omat sisäiset ristiriidat ja takertumisen mallit, hän voi oppia terveellisempiä tapoja kommunikoida ja vuorovaikuttaa muiden ihmisten kanssa. Tämä voi puolestaan johtaa parempiin ihmissuhteisiin ja vähentää konflikteja elämässä.

Mielenterveysongelmiin tarjottava apu

Psykoanalyyttinen terapia on tehokas keino tarjota apua mielenterveysongelmiin, kuten masennukseen, ahdistukseen, traumaperäiseen stressihäiriöön ja persoonallisuushäiriöihin. Terapia voi auttaa potilasta käsittelemään ja hyväksymään vaikeita tunteitaan ja löytämään keinoja selviytyä niistä.

Lisäksi, psykoanalyyttinen terapia voi auttaa potilasta saavuttamaan pitkäaikaisia muutoksia elämässään. Se voi auttaa potilasta ymmärtämään, miksi tiettyjä käyttäytymismalleja toistetaan ja tarjota uusia tapoja toimia. Näin potilas voi oppia käsittelemään negatiivisia ajatus- ja toimintamallejaan ja korvaamaan ne terveemmällä käyttäytymisellä.

Yhteenveto

Psykoanalyyttinen terapia on tärkeä työkalu mielenterveyden tukemisessa. Sen avulla potilas voi saada syvempää ymmärrystä itsestään ja oman mielensä toiminnasta. Terapian avulla potilas voi purkaa kuormittavia tunteitaan ja saada tukea kehittää terveempiä tapoja ajatella ja toimia.

Mielenterveysongelmiin tarjottavan avun kannalta psykoanalyyttinen terapia voi olla erittäin hyödyllistä. Se tarjoaa potilaalle turvallisen ja luottamuksellisen ympäristön käsitellä vaikeita tunteitaan ja löytää keinoja selviytyä niistä. Terapia auttaa potilasta rakentamaan terveempiä ihmissuhteita, ja tarjoaa keinoja pitkäaikaisten muutosten saavuttamiseen.

Täten psykoanalyyttinen terapia on arvokas työkalu mielenterveyden tukemisessa ja mielenterveysongelmien hoidossa. Se voi tarjota ratkaisuja moniin erilaisiin ongelmiin ja auttaa potilasta parempaan elämänlaatuun.

Psykologia on tieteenala, joka tutkii ihmisen käyttäytymistä, ajattelua ja tunne-elämää. Mielenterveys puolestaan kuvaa henkistä hyvinvointia ja tasapainoa. Usein ihmiset kokevat elämässään vaikeita tilanteita tai tuntevat ahdistusta, masennusta tai muita mielenterveysongelmia, jotka voivat vaikuttaa heidän kykyynsä toimia ja nauttia elämästä täysipainoisesti.

Monet ihmiset kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa yksin ja epäröivät hakea apua. Psykologit tarjoavat kuitenkin ammattitaitoista mielenterveyden apua ja terapiaa auttaakseen yksilöitä käsittelemään näitä haasteita ja kehittämään parempia selviytymiskeinoja.

Mikä tekee psykologin tapaamisesta hyödyllisen mielenterveyden kannalta?

Psykologit ovat koulutettuja asiantuntijoita, jotka osaavat tarjota tukea ja apua erilaisiin mielenterveysongelmiin. Heidän ammattitaitonsa ja osaamisensa auttavat heitä ymmärtämään yksilön tilannetta ja tarjoamaan sopivaa hoitoa ja terapiaa. Tässä joitakin syitä, miksi psykologin tapaaminen voi olla hyödyllistä mielenterveydelle:

1. Turvallinen ja luottamuksellinen tila

Psykologin tapaaminen tarjoaa yksilölle turvallisen ja luottamuksellisen tilan, jossa hän voi ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan avoimesti. Tämä vapauttaa ihmisen pidättäytymään tai peittelemään tunteitaan, ja auttaa häntä työskentelemään syvemmin mielenterveyden haasteidensa parissa.

2. Ammatilliset työkalut ja taidot

Psykologit ovat koulutettuja ammattilaisia, joilla on käytössään erilaisia työkaluja ja taitoja auttaakseen yksilöitä mielenterveysongelmiensa kanssa. Esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) on yksi yleisimmin käytetty terapiamuoto, jonka avulla voidaan käsitellä ajattelu- ja käyttäytymismalleja. Psykologit voivat myös opettaa tehokkaita stressinhallintakeinoja ja emotionaalista säätelyä.

3. Sisäisen potentiaalin löytäminen

Psykologin tapaaminen voi auttaa yksilöä löytämään sisäisen potentiaalinsa ja kehittämään itsetuntemustaan. Tämä voi auttaa ihmistä ymmärtämään omia voimavarojaan ja vahvuuksiaan ja hyödyntämään niitä elämässään. Psykologi voi myös auttaa yksilöä asettamaan tavoitteita ja luomaan tehokkaita strategioita niiden saavuttamiseksi.

4. Tukea ja ymmärrystä

Psykologin tapaaminen voi tarjota tärkeää tukea ja ymmärrystä ihmiselle, joka kamppailee mielenterveysongelmien kanssa. Psykologi on luotettava tukihenkilö, joka kuuntelee avoimesti ja auttaa yksilöä käsittelemään tunteitaan ja ajatuksiaan. Tuki auttaa usein yksilöä tuntemaan olonsa vähemmän yksinäiseksi ja eristetyksi.

5. Ennaltaehkäisy ja itsetuntemus

Psykologin tapaaminen voi myös toimia ennaltaehkäisevästi mielenterveysongelmien suhteen. Monet mielenterveysongelmat voivat kehittyä vähitellen ja pitkään jatkuneen stressin tai muiden kuormitustekijöiden seurauksena. Psykologi voi auttaa yksilöä tunnistamaan varhaisia merkkejä mielenterveysongelmista ja kehittämään itsetuntemusta, jotta hän voi ottaa tarvittavat askeleet hyvinvointinsa edistämiseksi.

Yhteenveto

Psykologin tapaaminen voi olla hyödyllistä mielenterveyden kannalta monella eri tavalla. Se tarjoaa turvallisen tilan, ammatillisia työkaluja ja taitoja, auttaa löytämään sisäisen potentiaalin, tarjoaa tukea ja ymmärrystä sekä toimii ennaltaehkäisevänä välineenä. Psykologi voi auttaa yksilöä löytämään uusia selviytymiskeinoja ja kehittämään parempaa itsetuntemusta, jolloin mielenterveysongelmat voivat helpommin väistyä.

Johdanto:

Mielenterveys on olennainen osa hyvinvointiamme, ja sen ylläpitäminen voi olla haastavaa ajoittain. Onneksemme meillä on psykologien ammattikunta, joka auttaa meitä ymmärtämään ja käsittelemään mielen haasteita. Tämä blogikirjoitus tutkii psykologien roolia mielenterveyden apuna ja terapian tarjoajina.

Teksti:

Psykologi on koulutettu ammattilainen, joka tutkii ja auttaa ihmisiä ymmärtämään ja käsittelemään erilaisia mielenterveysongelmia. Psykologit hyödyntävät psykologian tietoa ja menetelmiä auttaakseen omia asiakkaitaan erityisissä tilanteissa. Heidän tavoitteenaan on tarjota mielenterveyden apua ja tukea yksilöiden henkilökohtaisessa kasvussa ja hyvinvoinnissa.

Mielenterveyden apu voi tarkoittaa erilaisia asioita eri ihmisille. Jotkut saattavat hakea apua masennukseen, ahdistukseen tai muihin mielenterveysongelmiin, kun taas toiset saattavat haluta tukea itsensä kehittämiseen tai elämäntapamuutokseen. Psykologi tarjoaa turvallisen tilan, jossa asiakas voi ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan avoimesti. Ammattitaitoinen psykologi auttaa asiakasta tunnistamaan ja ymmärtämään omia käyttäytymismallejaan, ajatusprosessejaan ja tunnereaktioitaan. He voivat myös tarjota erilaisia työkaluja ja tekniikoita mielenterveyden parantamiseksi.

Monet psykologit harjoittavat terapiaa, joka on yksi keskeisimmistä mielenterveyden tukimuodoista. Terapia voi olla yksilöllistä, pari- tai perheterapiaa, jossa ammattitaitoinen psykologi toimii tukena ja auttaa asiakasta työskentelemään haasteiden ja tavoitteiden parissa. Terapia voi tarjota rakentavan tilan itsensä tutkiskeluun ja muutoksen aikaansaamiseen.

Yhteenveto:

Psykologit ovat keskeinen lenkki mielenterveyden tukemisessa ja tarjovat merkittävää apua haastavissa elämänvaiheissa. Heidän ammattitaitonsa ja psykologiset työkalunsa auttavat ihmisiä ymmärtämään ja käsittelemään mielen haasteita sekä johtavat henkilökohtaiseen kasvuun ja hyvinvointiin. Olipa kyse sitten terapiasta, neuvonnasta tai muusta mielenterveyden avusta, psykologit tarjoavat arvokasta tukea erilaisiin elämäntilanteisiin.

Pysyminen terveyden ja hyvinvoinnin ytimessä voi olla haastavaa, mutta psykologit auttavat tarjoamalla työkaluja ja tukiverkostoa mielenterveyden ylläpitämiseen. Oli kyseessä pienet tai suuret kärsimykset, psykologeilta voi saada apua ja ohjausta. Jatketaan mielenterveyden puolesta puhumista ja rohkaistaan ihmisiä hakemaan apua tarvitessaan.

cv.fi on suosittu verkkosivusto, joka tarjoaa työnhakijoille luotettavan alustan ansioluetteloilleen sekä mahdollisuuden löytää unelmiensa työpaikkoja. cv.fi on suunniteltu auttamaan työnhakijoita löytämään juuri heille sopivat työmahdollisuudet ja esittelemään ammatillisen osaamisensa parhaimmillaan potentiaalisille työnantajille.

Mitä cv.fi:ssä voi tehdä:

1. Luo täydellinen ansioluettelo: Voit luoda yksityiskohtaisen ansioluettelon, joka korostaa koulutustasi, työkokemustasi, vahvuuksiasi ja muita olennaisia tietoja.
2. Etsi unelmatyöpaikkoja: Selaile laajaa työtarjontaa eri aloilta ja sijainneista sekä hae työpaikkoja vaivattomasti.
3. Julkaise ansioluettelosi: Anna ansioluettelosi loistaa cv.fi:ssä, jotta työnantajat voivat löytää sinut ja tarjota sinulle mielenkiintoisia työmahdollisuuksia.
4. Seuraa hakemuksiasi: Pidä tarkkaa kirjaa työhakemuksistasi ja niiden tilasta helppokäyttöisen cv.fi-käyttöliittymän avulla.
5. Saat arvokkaita vinkkejä: cv.fi tarjoaa myös hyödyllisiä vinkkejä työnhaun eri vaiheisiin, kuten ansioluettelon laatimiseen ja työhaastatteluihin valmistautumiseen.

cv.fi on luotettava kumppani suomalaisille työnhakijoille, jotka tavoittelevat menestyksekästä työnetsintäkokemusta ja haluavat tuoda osaamisensa parhaalla mahdollisella tavalla esiin työnantajille.

Jos lapsi oireilee, käyttäytyy haastavasti, jopa aggressiivisesti, on tilanne vielä siedettävä. Oireileva lapsi on vielä olemassa, hänellä on ääni, hän on toimija, joka omalla tavallaan yrittää selviytyä vaikeassa maailmassa, jossa taivas on äärettömän korkealla ja meri aivan liian iso käsitettäväksi. Joskus lapselle käy niin, että oireilu osoittautuu turhaksi tai jopa itselle hengenvaaralliseksi. Lapsi saattaa joutua elämään alinomaisessa pelossa tai hänet on voitu nujertaa olemattomiin. Tällöin lapsi ei välttämättä enää edes oireile. Hän saattaa muuttua näkymättömäksi. 

Muumitarinoissa kerrotaan Ninnistä, joka asui alun perin tätinsä luona, joka nykykäsitteillä kuvattuna käyttäytyi narsistisesti kykenemättä tarjoamaan Ninnille turvallista kiintymystä. Ninni muuttui näkymättömäksi ja lopulta ”sijoitettiin” Muumitaloon asumaan. 

Vähitellen…varovasti edeten Ninniä otettiin muumiperheessä huomioon ja arvostettiin. Hänelle annettiin kilisevä kello, jotta muut tietäisivät missä hän liikkuu. Hän sai uudet varta vasten Muumimamman hänelle tekemät vaatteet. Hänet otettiin mukaan muumiperheen tavallisiin askareisiin. Hänen kanssa tehtiin juttuja ja hän sai niistä onnistumisen kokemuksia (mm. sienen löytämisen ilo). Näiden tavallisten asioiden myötä, ja koska hänen ei tarvinnut enää samalla tavoin pelätä, hän alkoi vähitellen näkyä. Kun Ninni kohtasi johdonmukaista turvallista kiintymystä niin muumimamman ja -papan taholta, kuin myös Muumipeikon ja kavereiden toimesta, sekä hänen ”sosiaalityöntekijänsä” Tuutikin toimesta,  Ninni tuli rohkeammaksi. Vähitellen hän muuttui kokonaan näkyväksi lukuun ottamatta päätä, joka antoi odottaa näkyväksi tuloa jonkin aikaa. 

Kun lapsi on kasvanut siten, ettei hän ole saanut olla olemassa itsenään, on tavallista kohdata osana normaalia kehitysprosessia tavallista enemmän eksistentiaalista pohdintaa elämän ja kuoleman kysymyksistä, olemassaolosta, maailmasta ja itsestä osana sitä. Jos näitä kysymyksiä ei saa pohtia itselle turvallisten muiden kanssa, on tavallista, että nuori pohtii niitä itsekseen joutuen ahdistaviin ajatuskierteisiin. Muiden kanssa pohdinta johtaa normalisointiin, jolloin eksistentiaalinen pohdinta säilyttää paremmin siedettävät mittasuhteet. Yksikseen pohdiskelu sen sijaan saattaa johtaa depressiiviseen positioon, erinäisiin ahdistuneisuusongelmiin, kuten neuroottisiin toimintamalleihin, pakkoneuroottiseen tai/ja syömishäiriöiseen oireiluun, paniikkireagointitaipumukseen, vääränlaisten minäpystyvyyskäsitysten vahvistumiseen sekä sosiaaliseen eristäytymiseen ja joskus päihdekäyttäytymiseen ahdistavien emootioiden itsesäätelyn keinona. 

Muumilaakson tarinoita – 8 – Ninni näkyy jälleen

Kolmen minuutin katkelma Muumeista on kohtaus, jossa Ninni tulee lopultakin kokonaan näkyväksi. Mitä sellaista tapahtuu, joka tämän mahdollistaa? Entä mitä muuta lyhyessä kohtauksessa näkyy?

1. Eksistentiaalinen ahdistus ja pohdiskelu kuuluu nuoreksi kasvamisprosessiin. Siksi onkin hyvä, että siinä kehitysvaiheessa käydään rippikoulu tms., jossa tätä pohdintaa tehdään vertaisten kanssa turvallisesti ja ohjatusti. Tässä se kuvautuu ahdistuksena meren liiallisesta suuruudesta.  
2. Ninni saa Muumimammalta huomiota pohdiskellessaan ahdistuneena meren liiallista suuruutta. 
3. Perheen huomio ja painostamattomuus: Muumipeikko ja pappa osoittavat huomiota kysyessään Mammalta mikä Ninniä vaivaa. Painostamattomuutta, kunnioitusta ja arvostusta he osoittavat sillä, että kuiskasivat asiasta Mammalle. Näin he varmistivat osaltaan, etteivät he häiritse Ninnin prosessia ja luo hänelle turhaa lisää painostusta.
4. Koska pohdiskelu on normaalia ja kuuluu nuoruuteen, on hyvä tätä myös normalisoida. Muumimamman normalisointi tapahtui vastauksena muumipapan ja –peikon kysymykseen siitä, mikä Ninniä vaivaa. Muumimamma vastaa, ettei Ninniä mikään vaivaa (= hän on normaali) ja että hän vain pohdiskelee meren suuruutta.
5. Sukupuolten välistä eroa (tai tunne- ja järki-ihmisen välistä eroa) ajattelutavoissa ilmennetään sillä, että muumipappa kommentoi Mamman normalisointipuhetta konkreettisella havainnollaan siitä, että ”onhan meressä tosiaan paljon vettä.” 
6. Parisuhteissa usein esiintyvää kohtaamisproblematiikkaa abstraktin ja konkreettisen välillä aiheuttaa väärinymmärrystä ja ajoittain frustraatiota. Liittyessään normalisointidialogiin, Muumipappa osoitti olevansa täysin kuutamolla sen suhteen, mistä Ninnin ja Muumimamman välisessä dialogissa oli ”todellisuudessa kysymys”.  Näin toteutui implisiittinen stereotypia, miehet eivät ymmärrä yhtään mitään mistään. 
7. Parisuhteissa ilmenevän kohtaamattomuuden problematiikkaa kuvataan edelleen Muumimamman huokailulla ja vetäytymisellä kallion reunalle sekä sillä, mitä sanoja hän lausuu tämän jälkeen liittyen siihen, että hän ei ole erityisen yllättynyt. 
8. Muumipeikko ja muumipappa päätyvät nopeasti väärään diagnoosiin sen suhteen, mitä Muumimamma puheellaan ilmensi. 
9. Muumipeikko ja muumipappa jakavat varauksetta diagnoosihypoteesinsa pitäen sitä totena, josta käsin alkaa heidän dialogissaan syntyä myös diagnoosiin sopiva hoitointerventio, jota lopulta Muumipappa alkaa toteuttaa. 
10. Muumipeikko sen sijaan osoittaa hieman epäröintiä interventioon liittyen ohi diagnoosilähtöisen ajattelun – terve järki – maalaisjärkilähtöisesti. Niinpä Muumipeikko tiedustelee Papalta intervention aiemmasta vasteesta.
11. Ninni on huomannut, että Muumipappa on nyt toteuttamassa strategiaa, joka hänen arvionsa mukaan ei tuota Muumimammalle mielihyvää, vaan lähinnä kärsimystä. 
12. Ninni luottaa itseensä ja perheen muihin jo niin hyvin, että hän kykenee reagoimaan nopeasti omaan huomioonsa ja näin puolustamaan Muumimammaa ja samalla kaikkia naisia miesten tyhmyydeltä ja sen seurauksilta. 
13. Ninni uskaltaa vastustaa perheenpäätä. Juuri kun hän on haukkunut estoitta muumipappaa ilkimykseksi, alkavat hänen kasvonsa näkyä.
14. Ninni esti Muumimamman mereen työntämisen puremalla Muumipappaa hännästä, aikaansaaden perheenpään kaikkein tärkeimmän esineen –muumihatun- tipahtamaan mereen kaikkein tärkeimmän henkilön – Muumimamman sijaan. Näin Ninni onnistui auttamaan myös Muumipappaa.  
15. Muumimamma ja maailman naiset (ja miehet) ovat tällä erää pelastettu ja Ninni teki sen. 
16. Nyt hän on saanut itse niin paljon, rakentunut itsenä sen verran hyvin, että hän saattoi tällä tavoin antaa takaisin sitä hyvää, mitä hän on Muumiperheeltä saanut. Toimijuus, joka vaati rohkeutta ja älykkyyttä, onnistuessaan aikaansai Ninnin muuttumisen nyt kokonaan näkyväksi. 
17. Ninni saa kaikilta positiivista huomiota, mutta ei niinkään siitä, mitä hän teki, vaan siitä mitä hän on. Positiivinen huomio kohdistuu nyt Ninnin subjektiin ja eksistentiaalisuuteen, omaan olemassa olevaksi tulleeseen persoonaan. ”Miten hienoa, Ninni näkyy! Miten hauskaa!”
18. Muumimamma ei ollut huomannut, tai sitten hän ei ollut huomaavinaan, että Muumipappa oli pukkaamassa häntä mereen ja näin hän saattoi kysyä ääneen muiden tulkintoja tapahtuneesta ja mahdollistaa edelleen koetun vahvistumisen reflektiivisestä positiosta käsin mikä mahdollistaa perhedynamiikan tasapainottamisen.
19. Muumipapalle tarjoutui mahdollisuus niin ikään palauttaa itsensä perheen pään rooliin ja siitä positiosta käsin vielä erikseen antaa Ninnille positiivista palautetta, joka samalla jälleen vahvisti kohdassa aiemmin mainittuja kulttuurisia stereotypioita. 
20. Nyt kiltteydestä kipeäksi tullut ja näkymättömästä näkyväksi muuttunut Ninni on Muumipapan mukaan; ”ilkein ja terävähampaisin lapsi, jonka hän on koskaan tavannut.” 

Olipa tarinan kirjoittaja ja Muumien tuotantoporukka tietoisesti ajatellut näitä havaittuja asioita tai ei (mitä luultavimmin ei ainakaan kaikkia), ei se estä katsojan mahdollisuutta nähdä vaikkapa sitten yllä mainittuja asioita. Havainnot ja tulkinnat kertovat näin ollen ainakin yhtä paljon havaitsijasta ja havaitsijan mielenmaisemista kuin havaittavasta kohteesta. Näin lasten elokuvat ja kirjat voivat toimia psykologisen teoreettisen pohdinnan lähdeaineistona.

Yhteenvetona todettakoon, että en ole niin huolissani niistä lapsista, jotka sentään vielä oireilevat. Heidät me mitä luultavimmin huomaamme ja oireilu johtaa meidät kyllä sylttytehtaalle, oireen funktioon. Kun me sieltä käsin teemme oikeat interventiot, lapsi tulee autetuksi eikä enää tarvitse ongelmallisena näyttäytynyttä oireilua. Sen sijaan olen huolissani niistä lapsista, jotka eivät enää edes oireile. Nämä näkymättömät lapset jäävät meiltä usein huomaamatta, emmekä näin osaa olla heille avuksi. Valitettavan usein tilanteet pääsevät kehittymään aivan liian pitkälle. 

Sillä maailmassa meri on liian iso – aivan liian iso.  

Mukana paneelikeskustelussa:

Raul Soisalo, Psyk.fi, puheenjohtaja
Minna Valli, Porin lastensuojelu
Virpi Aho, Via
Saara Lindblad, Konkarikoti
Petri Huru, Eduskunta
Suvi Heino, Via
Heidi Viljanen, Eduskunta

Lisäksi mukana videovälittäisesti asiantuntijoina:
Nicolas Heikkilä, nuori
Minna Sookari-Nummi, äiti
Minna Manelius, johtava sosiaalityöntekijä, psykoterapeutti Helsinki
Terhi Kotilainen, psykoterapeutti, Tampere
Markus Heinimaa, psykiatri, psykoterapeutti, Turku

Terveisiä Terapiasta Keskustelutilaisuus

Keskustelutilaisuuden ajatus syntyi jo parisen vuotta sitten kun yleisesti mediassa ja eri yhteisöissä pohdittiin terapeuttien vähyyttä ja terapiatakuita, jotta ihmiset saisivat ajoissa terapiapalveluita. Tilaisuudessa haluttiin tuoda esille nykyhetken haasteita terapeuttien riittävyydestä sekä terapioiden tilanteesta. Paneelikeskustelussa nähtiin videotervehdykset, joiden myötä keskustelu eteni ja nosti eri näkökulmia puheisiin. Haastattelut toteutti ohjaaja Antti-Jussi Marjamäki. Korona siirsi tapahtumaa mutta nyt vihdoin tämä saatiin toteutettua.

Keskustelu virisi alkuun nuoren Nicolas Heikkilän terveisillä, josta keskeiseksi nousi hänen kokemuksensa siitä, että pitkä terapiasuhde on kannatellut häntä ja hän on tullut kuulluksi. Erityisesti lastensuojelulaitoksissa elävillä nuorilla on tärkeää, että suhteissa ja kiintymyssuhteissa tulleet vauriot tulevat myös korjatuksi suhteissa. Hän kävi useamman vuoden laitoksen ohjaajan kanssa yhdessä terapiassa ja sai korjaavia kokemuksia suhteessa. Lastensuojelun lapsilla laitos voi olla ainoa perhe ja näin heilläkin tulisi olla oikeus hakeutua perhepsykoterapiaan omaohjaajansa kanssa. Tällöin heidän suhdettaan vahvistetaan ja suhde voi korjata ja mahdollistaa eheytymisen kiintymyssuhteen myötä. Haasteena on ollut lastensuojelulaitosten nuorten terapiat, koska pääsääntöisesti nuoret tällä hetkellä ohjataan yksilöterapiaan ja näin lähisuhteet eivät vahvistu, nuoren kuitenkin eläessä lähisuhteiden varassa. Panelistit nostivat keskusteluun tärkeänä seikkana sen, että ihmisen lähipiiri myös huomioidaan terapiassa. Heidi Viljanen kertoi esimerkin asiakkaastaan ollessaan Kankaanpää A-kodin johtajana. Asiakas oli kuvannut kokeneensa A-kodin yhteisön ensimmäisenä perheenään mitä hänellä on ollut. Lisäksi Minna Valli alleviivasi nuoren kokemusta siitä, että on tullut kuulluksi ja kohdatuksi. Miten tärkeää lastensuojelussa on antaa nuorelle kokemus kuulluksi tulemisesta.

Perheenäiti Minna Sookari-Nummi kertoi heidän perheensä kokemuksen kautta, miten heidän perheensä on tullut kohdatuksi. Lapsen sairastaessa somaattisesti asiantuntevaa hoitoa saa hyvin, mutta psykososiaalinen tuki on jäänyt vähemmälle. Minnan kokemuksessa oli alkuun ohjattu hoito yksilökeskeisesti ja pääpaino sairastuneen lapsen tuessa. Kuitenkin vaikuttavimpana Minnan perhe oli kokenut sen, että kohdattiin koko perhe. Perhe oli kohdattu perhepsykoterapiassa eri kokoonpanoissa ja kaikki myös yhdessä. Sairauden aiheuttaman trauman kohtaaminen koko perheen kesken oli tärkeä kokemus sekä vanhempien auttaminen ensin, jotta he voivat olla vahvempina lapsen rinnalla terapiassa.

Panelistien keskusteluun nousi kokemus eriarvoisuudesta ja Kelan tukeman psykoterapian joustamattomuudesta. Haasteellista on lapsen tai nuoren kohdalla saada perhepsykoterapiaa kuntoutuspsykoterapiana, kun Kelan kuntoutuspsykoterapiaa myönnetään yli 16-vuotiaalle. Esimerkkinä Saara Lindblad nosti esille tapausta, jossa perhe sai apua, kun perheen äidille haettiin diagnoosi ja Kelan tuki terapiaan äidin nimellä. Eriarvoisuus nosti myös ajatuksia yleisössä, josta kuultiin puheenvuoroja siitä, että kaikilla ei ole sama mahdollisuus hakeutua terapiaan. Itsemaksamana saa nopeasti apua ja myös terapeutilla on vapaampi mahdollisuus toimia ja käyttää niin yksilötapaamisia kuin eri kokoonpanoilla toteutuvia tapaamisia. Kelan terapia enemmän rajaa ja määrittää terapian toteuttamista. Virpi Aho, pariterapeuttina pohti myös sitä, että tarvittaessa pitäisi olla mahdollisuus myös tavata puolisoita erikseen tai pariterapian rinnalla enemmän käytettäisiin myös yksilöterapiaa, jolloin molemmat terapiaprosessit tukisivat toisiaan. Haasteita asettaa omalle työlle Kelan joustamattomuus.

Samoin psykoterapeutti Terhi Kotilainen toi viestillään esille keskusteluun perhepsykoterapian mahdollisuuksia ja etuja. Perheterapian mahdollisuudet ja kohderyhmät ovat laajat ja tuovat mielekkyyttä myös terapeutin työhön. Aikuinen lapsi voi hakeutua perheterapiaan ratkomaan nykyhetkessä vaikuttavia haasteitaan kuten nuori teini-ikäinen voi tarvita eriytyäkseen ja itsenäistyäkseen vielä työskentelyä yhdessä perheenjäsentensä kanssa. Panelistien kesken pohdittiinkin nyky-yhteiskunnan ajattelua vahvasti yksilökeskeisenä, joka myös tällä hetkellä ohjaa paljon terapian lausuntoja yksilöterapiaan.

Raul Soisalo nosti esille tietoa siitä, että perheterapeutteja on eniten Suomessa mutta suurin osa tekee oman päätoimen ohella terapiatyötä. Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa ohjataan eniten yksilöterapiaan ja näin perheterapeuteilla ei ole riittävästi töitä, jotta voisivat olla päätoimisesti terapeutteja. Näin tieto terapeuttien riittämättömyydestä ei pidä paikkaansa. Psykoterapeutteja on sittenkin riittävästi, jos käytettäisiin myös perheterapeuttien resurssit. Monen terapiaan hakeutuvan haasteet ovat juuri ihmissuhteissa, jolloin pari- tai perhepsykoterapiat olisivat oikeampi terapiamuoto kohtaamaan asiakkaiden ongelmat. Lisäksi tänä päivänä on yhä enemmän myös lyhytterapeuttisia menetelmiä, joilla voitaisiin tukea ennalta ehkäisevämmässä mielessä. Ennalta ehkäisevää on myös varhaisen vuorovaikutuksen keinot ja psykoterapiat.

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiat on Kelassa katsottu perheterapian alle. Tässä myös haasteena on se, että terapia pitää hakea aikuisen nimissä ja aikuiselle on asetettava diagnoosi. Suvi Heino kertoi, että vanhemmuuden tukeen ei osata riittävästi ohjata vielä perheitä, jolloin varhaisen vuorovaikutukset tuki olisi perheen sekä yhteiskunnan etu. Ongelmaksi nousi myös yhteiskunnan järjestelmä, jossa ikuiselle pitää asettaa diagnoosi, jonka avulla perheterapiaa voidaan hakea Kelan tukemana. Pohdintaan nousivat myös yleisöstä ennalta ehkäisevät toimet ja neuvolan rooli tuen piiriin ohjaamisessa. Petri Huru toi esille sitä, että jos panostus on jo varhaiseen puuttumiseen ja tukeen vähentäisi yhteiskunnan kustannuksia myöhemmin ja toisi tuntuvaa säästöä niin rahallisesti kuin hyvinvoinnin suhteen.

Psykiatri Markus Heinimaa nosti puheenvuorollaan juuri esille rahoituksen haasteet. Kela rahoittajana on joustamaton ja ohjaa terapioita mutta yksityisenä on mahdollisuus laajemmalla kirjolla tarjota palveluita ja yhdistää esimerkiksi yksilöterapian ja perhepsykoterapian menetelmiä. Yksilöterapian menetelmänä EMDR soveltuu myös käytettäväksi perheterapian prosessin aikana ja eri perheenjäsenien kohdalla. Erityisesti tähän on ranskalainen perheterapeutti Silvestre kehittänyt toimivan ja tehokkaan mallin, jossa tavataan koko perhettä sekä yksilöitä omilla käynneillä. Myös jonkin verran on rahoitusvaihtoehtoja sairaanhoitopiirien taholta, joka antaa mahdollisuutta tavata eri kokoonpanoissa mutta määrittelee usein lyhempiä hoitoja, lähinnä Tyks ostaa palveluja tällä alueella. Toiveita asetettiin hyvinvointialueille, jotta rahoitus tulisi joustavammaksi ja tarjoaisi mahdollisuuden auttaa oikea-aikaisesti sekä kohdennetummin asiakkaita. Niin Nicolaksen kuin Minnankin perheen kohdalla ei ole ollut mahdollisuutta Kelan tukemaan terapiaan vaan heidän kohdallaan rahoittajana on ollut muu taho. Nicolaksen lastensuojelu ja Minnan perheen hoitoa tuki Satakunnan Syöpäyhdistys.

Perheterapia on viimeisen neljän vuoden ajan ollut osana myös lastensuojelua, johon on kehitelty systeemistä tiimityötä. Systeeminen tiimi lastensuojelussa on muuttanut työtekijöiden ajattelua ja muuttanut asiakkaiden sekä perheiden kohtaamista enemmän vuorovaikutuksien ja suhteiden tarkasteluun ja työotetta suhdeperustaiseksi. Ajattelu on tuonut yksilökeskeisyydestä enemmän systeemien tarkasteluun ja lasta tai nuorta ei enää ajatella ”ongelmana” joka pitää ottaa erilleen ja muuttaa vaan ymmärrys on lisääntynyt systeemisen ajattelun myös enemmän tarkastelemaan koko perheen vuorovaikutusta ja systeemiä. Näin kokemuksen myötä on tullut hyviä kokemuksia siitä, että lastensuojelun asiakkaan ovat tulleet paremmin kuulluksi ja kohdatuksi. Esimerkkinä Minna Valli nosti esiin 9-vuotiaan pojan kokemus tiimissä mukana olosta, hän lausui tiimin jälkeen palautteen kokemuksestaan: ” olen sanaton”, joka kuvasi pojan kokemusta siitä, miten hän koki tulleensa ymmärretyksi. Myös Saara Lindblad toi esille heidän lastensuojelulaitoksessa toteutettavan systeemistä lastensuojelua ja tiimejä. Heidän kokemus on ollut myös vakuuttava kyseille työotteelle.

Johtava sosiaalityöntekijä Minna Manelius toi terveisiä Helsingin lastensuojelun systeemisestä tiimityöstä ja toivoen yhä enemmän tehtävän suhdeperustaista, koko perhettä kohtaavaa työtä tämän päivän lastensuojelussa. Lisäksi keskusteluun nousi ajatusta siitä, että yhä enemmän eri yhteistyötahot toimisivat enemmän yhteen asiakkaan hyväksi ja sosiaalityöntekijä lastensuojelussa on palveluiden koordinoija mutta myös keskeisesti suhteita systeemisen tiimin avulla tarkasteleva. Minna Valli ja Saara Lindblad vahvistivat systeemisen tiimin toimivuutta ja kokivat, että työ ote on enemmänkin oman ajattelun muutos yhä systeemisemmäksi ja lähisuhteen vahvemmin huomioon ottavaksi.

JA VIELÄ LOPUKSI
Lopuksi keskustelussa todettiin, että hyvinvointialue ja tuleva sote voi olla mahdollisuus kuin myös uhkakin. Toivottiin, että hyväksi todettuja menetelmiä ja muutoksia ylläpidetään ja ne toimivat jatkossakin Soten keskellä. Terapian saantiin ja sen mahdollisuuksiin toivotaan jatkossa enemmän joustavia rahoitusvaihtoehtoja sekä eriarvoisuutta vähennetään sillä, että joustavuus mahdollistuu myös terapioiden valikossa. Terapian suuntaus ja nimi ei ole se mikä edellä mennään vaan se, että asiakkaat tulevat paremmin kohdatuiksi ja oikea-aikaisesti. Terapeuttien tehtävä on palvella asiakkaita ja heillä tulee olla mahdollisuus toimia joustavasti asiakkaan tarpeita kohdaten.

Kiitos kaikille mukana olijoille niin paneelissa kuin videotervehdyksellä olleet sekä mukana läsnä olleet kuulijat. Toivotaan jatkossa asiakkaille hyviä kokemuksia terapiasta sekä terapeuteille innostavia kohtaamisia työssään sekä joustavaa yhteistyötä eri toimijoiden ja yhteistyötahojen kanssa!

Psykoterapiakeskus Via
Anna ja Kaisu

Väitöskirjan 3 keskeistä löydöstä

1. Terapiaprosessin alku on kriittinen

GERGOV aloittaa kenties keskeisimmästä löydöksestään.

”Tutkimuksessa kävi ilmi, että hoidosta oli enemmän hyötyä, jos sitä annettiin tiiviimmin. Meidän pitäisi tarjota psykoterapeuttista hoitoa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja mieluusti niin, että sitä olisi ainakin alkuun useampi kerta viikossa.”

Myös yleisen tutkimustiedon valossa tiedetään, että jos psykoterapeuttista hoitoa pystytään antamaan heti ongelmien alkuvaiheessa, useinkaan ei tarvita niin pitkää hoitojaksoa ja tulokset paranemisen osalta ovat parempia. Gergovin tutkimuksessa suurimmat vaikutukset oireiden vähenemisessä tapahtuivat jo puolen vuoden terapiajaksolla, mikä voisi oikein ajoitettuna riittää monen potilaan kohdalla.

”Jos hoitoa joutuu odottelemaan kauan, tilanne usein monimutkaistuu ja tarvitaan pidempiä hoitoja.”

2. Terapiasuhde ja ensivaikutelma asiakkaan näkökylmasta oleellinen

TOINEN asia, josta Gergovin tutkimustulosten perusteella puhutaan liian vähän, on psykoterapeutin ja hoidettavan nuoren välinen suhde. Mikäli suhde jää heikoksi, jää sellaiseksi usein hoidon lopputuloskin.

Gergovin tutkimukseen osallistuneet potilaat ja terapeutit täyttivät yhteistyösuhteen arviointilomakkeita, joista selvisi, mitä kumpikin osapuoli suhteesta ajatteli. Terapeutti ja nuori eivät nähneet toistensa vastauksia.

”Kiinnostavaa oli se, että usein terapeutin ja nuoren arviot suhteesta eivät olleet yhtenäisiä.”

Gergovin mukaan nykysysteemi painottaa usein ammattilaisten arviota terapian sujumisesta. Parempi ennuste hyville hoitotuloksille on kuitenkin nuoren potilaan oma arvio. Siksi Gergov kannustaisi käyttämään hoitojen seuraamisessa oiremittareiden lisäksi myös tämänkaltaisia ulkoisia mittareita, joista terapiassa olisi hyvä keskustella.

TUTKIMUKSESTA kävi myös ilmi, että terapeutin ja nuoren välinen suhde oli paljolti kiinni ensivaikutelmasta. Jos yhteistyö alkoi hyvin, suhde pysyi hyvänä. Jos terapian alussa oli vaikeuksia, vaikeudet saattoivat pysyä mukana läpi terapiajakson.

“Erityisesti nuorille voi olla hyvin hankala ottaa terapiassa puheeksi, että yhteistyössä olisi jotakin viilattavaa. Siksi olisi tärkeää kuulla ja aktiivisesti kysyä myös nuorten mietteitä hoidon toimivuudesta.”

Tärkeää on myös se, että terapeutti ja nuori asettavat yhteiset tavoitteet, jotka molemmat allekirjoittavat. Melko yleistä on esimerkiksi se, että terapeutti pyrkii selvittämään pahan olon syitä, kun nuori tavoittelee vain nopeaa pahasta olosta irtipääsyä.

3. Nuoren oma rooli terapiaprossessissa tulee tehdä alusta pitäen selväksi

KOLMANTENA päätuloksenaan Gergov nostaa esiin nuoren omat odotukset siitä, mikä on hänen oma roolinsa psykoterapiassa.

Gergovin mukaan toisinaan käy niin, että nuori odottaa terapeutilta jonkinlaista taikatemppua, joka saisi mielen kirkastumaan. Niin se ei mene.

”Jos nuori ajattelee, että paranemisesta on vastuussa terapeutti tai jokin muu ulkoinen tekijä, on todennäköisempää, ettei hän hyödy hoidosta tai keskeyttää sen. Nuoren on sisäistettävä, että hän on itse se aktiivinen toimija, jonka on tehtävä duunia. Terapeutti on vain auttamassa nuorta tilanteen ratkaisemisessa”, Gergov selvittää.

”Terapeutti ei voi vain kaataa hoitoa nuoren päälle.”

Gergovin mielestä lääke tähän harhaan on nuoren ”ennakkomotivointi”. Hoitoon ohjaavan tahon on käytettävä aikaa ja vaivaa siihen, että nuori ymmärtää oman roolinsa psykoterapiassa.

”On itse asiassa melko yleistä ajatella niin, että mielenterveyshoidon voi ikään kuin ulkoistaa jollekin muulle. Sitten voi helposti tulla pettymys, ettei hoito toimikaan, vaikkei itse ole ollut vielä valmis työskentelemään muutoksen eteen.”

PERUSTEELLISEN tutkimustyön, koulutuksen ja käytännön kokemuksen perusteella Gergovia on turvallista nimittää nuorten mielenterveysongelmien asiantuntijaksi. Jos kuvitellaan niinkin spekulatiivinen tilanne, että hän saisi hetkellisesti diktaattorin valtaoikeudet, miten hän kehittäisi paljon parjattua järjestelmää?

Gergovin mukaan ensinnäkin ennaltaehkäisevää työtä ja nuorten matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita pitäisi vahvistaa. Kuten sanottua, ongelmat ovat usein yksinkertaisempia, jos niiden kimppuun päästään heti alkuvaiheessa.

”Monen nuoren kokemus on tällä hetkellä se, että mielenterveyspalveluiden piiriin on vaikea päästä. Se on ihan oikea kokemus ja nostaa kynnystä entisestään.”

Lisäksi Gergovin mukaan tulisi miettiä, onko nuorten lievemmille mielenterveysongelmille saatavilla tällä hetkellä riittävästi hoitoa.

”Meiltä puuttuu taso oppilashuollon ja erikoissairaanhoidon välistä. Erikoissairaanhoito on jo ’järeää psykiatriaa’. Myös aikuiset tarvitsisivat apua elämän kriisikohtiin, vaikkapa ihmissuhdeongelmiin, jo ennen kuin niistä kehittyy mielenterveyden häiriöitä, ja häiriöitä pitäisi päästä hoitamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.”

Lopuksi Gergov sanoo, miksi nuorten mielenterveystyössä ollaan usein liian myöhässä.

”Perustason resursseja pitäisi olla yksinkertaisesti enemmän. Jostain syystä mielenterveystyö ja ennaltaehkäisy jäävät aina jalkoihin, kun terveydenhuollon rahavirtoja jaetaan, vaikka kaikki ovat paperilla samaa mieltä siitä, että niihin tulisi panostaa.”

Onnittelut Vera Gergoville erinomaisesta työstä!

Suomalainen mielenterveyspolitiikka on unohtanut vakavasti sairaat ihmiset

Hyvin voimisen ja ennaltaehkäisemisen eetos on ohjannut huomiota pois vakavasti sairaiden aseman kohentamisesta suomalaisessa mielenterveyspolitiikassa, väitöstutkija Karoliina Ahonen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta arvioi. Mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksia ei voi edistää, mikäli yhteiskunnan syrjäyttäviin tekijöihin ei puututa.

Karoliina Ahonen on tutkinut väitöskirjassaan suomalaisen mielenterveyspolitiikan muodostumista mielisairaaloiden lakkauttamisen jälkeen. Hän on selvittänyt, miten julkinen valta on pyrkinyt turvaamaan kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet mielenterveystyötä ohjatessaan.

Mielisairaaloita ryhdyttiin purkamaan Suomessa 1980-luvulla kansainvälisen esimerkin mukaan. Muutos liittyi laajempaan laitoshoidon alasajoon, missä julkisia palveluita haluttiin keventää ja tehostaa. Mielisairaalat tulivat yhteiskunnalle kalliiksi. Toisaalta psykiatrinen hoito myös kehittyi sekä ihmisoikeusajattelun vahvistumisen myötä että lääketieteellisestä näkökulmasta.

– Lisäksi syntyi uudenlaisia lääkkeitä, jotka mahdollistivat avohoitoon siirtymisen, Ahonen kertoo.

Muutoksilla oli vaikutuksensa. Mielenterveyspolitiikan painopiste siirtyi vakavasti sairaiden ihmis- ja perusoikeuksien turvaamisesta koko väestön mielenterveyden ja hyvinvoinnin hallintaan.

– Suomalainen mielenterveyspolitiikka on ollut terveyden edistämiseen, ennaltaehkäisemiseen ja hoidon kehittämiseen keskittyvää hyvinvointivaltion politiikkaa. Hyvinvointivaltio tarvitsi terveitä ja työkykyisiä kansalaisia. Vakavasti sairaiden ihmis- ja perusoikeuksia ei ole onnistuttu turvaamaan palvelujärjestelmään keskittyneen kehittämistyön avulla, sillä palvelujärjestelmää on kehitetty kyvykkäille ja aktiivisille kansalaisille. Vakavasti sairaat eivät ole pystyneet hyödyntämään tällaista järjestelmää, Ahonen toteaa.

Mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksia ei voi edistää, mikäli yhteiskunnan syrjäyttäviin tekijöihin ei puututa

Mielenterveystyön kehittämiseen liittyvät ihmisoikeuskysymykset keskittyvät Ahosen mielestä tällä hetkellä ennakkoluuloja vastaan kamppailemiseen ja asennevaikuttamiseen. Sen sijaan huomiota tulisi kiinnittää hänen mukaansa pikemminkin syrjinnän ja ihmisoikeusrikkomusten selvittämiseen ja estämiseen.

– Nyt yhdessäkään julkisen vallan poliittisessa ohjausasiakirjassa ei analysoida systemaattisesti, millaisia tuloksia mielenterveyspolitiikalla on saavutettu ja mitkä ovat konkreettiset toimenpiteet tai mitattavat tavoitteet ihmisoikeuksien turvaamiseksi.

– Esimerkiksi avohoitoa mielenterveyspolitiikan keinona ei ole kyseenalaistettu missään vaiheessa. Myöskään avohoidon alkuperäisen tavoitteen, ihmisoikeuksien vahvistamisen, toteutumista ei ole arvioitu, väittelijä sanoo.

Ahosen mukaan julkinen valta olisi voinut ohjata mielenterveyspolitiikkaa toisin. Yhteiskunnallisten tieteenalojen tutkijoiden olisi myös hänen mielestään kiinnostuttava lääketieteellisen lähestymistavan hallitsemassa mielenterveystyössä nykyistä vahvemmin siitä, miten mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmis- ja perusoikeudet toteutuvat.

– Mielenterveyspolitiikan tulisi taata ihmisille resurssit yhteiskunnallisen toimijuuden toteuttamiseen sekä itsestään ja läheisistään huolen pitämiseen. Muutosta tarvitaan esimerkiksi palkkatyöstä ja yhteisöistä syrjäytymiseen sekä puutteellisiin asumisoloihin, väittelijä toteaa.