Jännittääkö esiintyminen? Viisi tapaa kääntää pelko positiiviseksi ajatteluksi


Jussi Sudenlehti ja Sami Saikkonen pitävät esiintymiskoulutuspäivän Helsingissä maaliskuussa.

Presentaatioita, myyntitilanteita, neuvotteluja… Työpaikalla tulee vastaan yhä enemmän sellaisia tilanteita, joissa pitää osata esiintyä ja olla sujuvasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Toisin kuin usein luullaan, hyvä esiintyminen ei välttämättä tarkoita teatraalisuutta tai dramaattisuutta. Hyvä esiintyminen on luonnollista kommunikaatiota ihmisten välillä. Esiintymisessä on kyse myös ajattelusta ja identiteetistä.

Kuvittelemme usein, että esiintyessä ja hankalissa vuorovaikutustilanteissa pitäisi olla joku muu kuin oma itsensä. Asia on oikeastaan päinvastoin: esiintyessä pitäisi olla nimenomaan oma itsensä. Se vaatii vain hieman rohkeutta ja uskallusta heittäytyä. Esiintymistaitoja on mahdollista kehittää myös havainnoimalla omia automaattisiksi tulleita toimintamallejaan.

Viisi vinkkiä esiintyjälle

1.  Alatko jännittää jo vuorokausia ennen jännittävää tilaisuutta?

Muista, että sopiva määrä stressiä lisää suorituskykyä. Suun kuivuminen, tärinä ja sydämen sykkeen kuuleminen ovat kaikki toimintoja, joissa keho tuottaa kortisolia, jonka tarkoitus on lisätä valppautta.

Tärkeää on ajoittaa valmistautuminen lähelle esiintymistä. Liian pitkä, esimerkiksi jo yöllä alkanut valmistautuminen uuvuttaa. Havainnoi omia tuntemuksiasi, kun jännittävä tilanne lähestyy. Kun huomaat, että alat jännittää tulevaa, pyri katkaisemaan ajatuskierteet ja järjestä itsellesi rentouttavaa tekemistä.

2. Hermostuttaako potentiaalisen asiakkaan kohtaaminen ja myyntipuheen pitäminen?

Kannattaa muistaa, että vaikka ensivaikutelma on keskeinen päätöksenteossa, se ei kuitenkaan ole se lopullinen mielikuva, jonka asiakas sinusta muodostaa.

Asiakkaan päätös yhteistyöstä ei välttämättä perustu niinkään tietoon tai järkeen vaan empatiaan ja samanaikaisuuteen, jotka saattavat syntyä jo muutamassa sekunnissa. Valmistaudu siis ensikohtaamiseen huolella, mutta jos jännitys sotkee sanat, niin älä huoli – jännittäminen on vain osoitus inhimillisyydestä.

3. Pohditko mielessäsi läpi kaikki mahdolliset epäonnistumisen skenaariot?

Neurotutkimuksissa on todettu, että epäonnistumisen miettiminen lisää epäonnistuneen toteutuksen riskiä. Kokeile kääntää ajattelu niin päin, että mietit mahdollisuuksia onnistua.

4. Pelottaako virheiden tekeminen?

Hyviä uutisia: ihmisillä on luontainen halu ja taipumus antaa anteeksi. Tutkimusten mukaan ihmiset eivät muista tai halua muistaa epäonnistumisia kovinkaan pitkään. Olemme sovittelevia luonnostaan, eli anna mennä!

5. Annatko negatiivisten mielikuvien viedä mennessään?

Saatat huomaamattasi alkaa visualisoimaan tulevaa tilannetta negatiivisesti mielessäsi. Negatiiviset ajatukset herättävät negatiivisia tunteita, jotka herkästi kaappaavat sinut valtaansa. Kun tiedät ja tunnistat nämä ajan myötä rakentuneet automatisoituneet toimintamallit, voit vaikuttaa niihin.

Kuuntele kehoasi, hyväksy tuntemukset ja käytä niitä hyväksesi. Esimerkiksi jännitys on kehon energiatasoa nostava tunne, joka sopivasti purkautuessaan antaa sinulle sopivasti puhtia esiintymiseen.

 

Tule mukaan esiintymis- ja vuorovaikutustaitojen koulutukseen, jonka vetävät näyttelijä Sami Saikkonen ja psykoterapeutti Jussi Sudenlehti. Opit, mitä vuorovaikutus on tieteen näkökulmasta katsottuna ja pääset harjoittelemaan esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja käytännössä. Rohkeutta olla, rohkeutta esiintyä

Aggressio on tunne, ei vielä teko

Kun kaikki on hyvin, osaamme hallita tunteitamme ja ymmärrämme tunteiden vaikutukset tekoihimme. Mutta kun tapahtuu jotakin äkillistä ja yllättävää tai kun väsymys, stressi tai hankalat asiat kaatuvat päälle, saatamme joutua sellaiseen tunnekuohuun, ettemme osaa tehdä järkeviä päätöksiä.

Tunteiden vallassa saatamme toimia niin, että joudumme katumaan myöhemmin. Myös omaksumamme asema äitinä, isänä, työpaikalla, kaveriporukassa tai harrastuksessa saattaa vaikuttaa siihen, miten helposti pinna palaa.

“Päässä vain naksahti!” “Kaikki pimeni!” Näin kuvailee henkilö, joka ei ole vielä oppinut riittävästi tunnetaitoja. Lähes jokainen ihminen kykenee päättämään, että ei koskaan käytä väkivaltaa itseä tai muita kohtaan.

Päätös ei yksin kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan monenlaisia taitoja. Taitoja pitää harjoitella niin kauan, kunnes opittu taito osataan paremmin kuin entiset toimintamallit. Joskus vanhasta pois oppiminen on vaikeaa. Vihaa ja aggression tunteita on kuitenkin mahdollista purkaa tavoilla, joista on hyötyä.

Aggressio ei vielä ole teko

Aggression taustalla voi olla useita tunnekokemuksia, kuten vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. Nämä voivat antaa meille voimaa, mutta joskus voimakas tunne saattaa myös lamaannuttaa.

Tunteet heräävät erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisillä eri tavoin. Kaikki tunteet ovat aitoja: ei ole olemassa sen enempää väärää tai huonoa kuin yksinomaan oikeaakaan tunnetta. Haastavista tunteista huolimatta pitäisi pystyä toimimaan niin, ettei mitään tuhoavaa ja peruuttamatonta tapahtuisi.

Aggressio on eri asia kuin väkivalta. Aggressio on emootio, ei vielä teko. Väkivalta on teko, joka on päätetty tehdä.

Aggression ja muiden hankalien tunteiden kanssa elämistä opetellaan koko elinikä. Perusteet luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Kuitenkin joka iässä voi oppia itsestään, toimintatavoistaan ja asenteistaan uutta ja muokata niitä rakentavaan suuntaan. Epäonnistumiset, pettymykset ja harkitsemattomat teot kuuluvat myös elämään, ja niidenkin kautta voi oppia.

Päätä rajat aggression purkamiseen

Aggressio aiheuttaa kehossa voimakkaita reaktioita:


  • Verenpaine nousee

  • Sydämen syke nopeutuu

  • Kädet alkavat hikoilla

  • Lihakset jäykistyvät

Aggression hetkellä kehoon alkaa virrata hormoneja, jotka saavat olemaan varuillaan, esimerkiksi testosteronia ja adrenaliinia. Aivot varautuvat “taistele tai pakene”-tilaan. Tässä tilassa ihminen unohtaa kaiken epäoleellisen ja keskittyy hetkeen. (Lisää aggression juurista ja tarkoituksesta edellisessä osassa)

Kun aggressio tai muu hankala tunne herää, tulee pakottava tarve tehdä jotakin. Jotkut älyllistävät tunteensa ja selittävät itselle sen syitä, ja se on hyvä tapa purkaa aggressiota.

Koska myös kehossa tapahtuu monenlaista, fyysiset reaktiot saattavat tuntua levottomuutena, ahdistuneisuutena tai sietämättömänä toiminnan tarpeena. Usein fyysinen toiminta, kuten huutaminen, jonkin esineen puristaminen tai ravakka liikkuminen auttaa.

Tarve toimia herää nopeasti, ja jos tällaista tilannetta ja omaa toimintatapaa ei ole pohtinut etukäteen, saattaa päätyä tekemään jotakin, mitä joutuu katumaan myöhemmin. Vaikka ahdistuksensa saisi puretuksi nopeasti esimerkiksi potkaisemalla jotakin esinettä, saattaa kiusallisesti huomata hetken päästä vaikkapa varpaansa murtuneen. Mikäli joutuu vielä pitkälle sairaslomalle, joutuu vääjäämättä katumaan tekoaan.

Siksi on tarpeen miettiä etukäteen, mikä on sallittua ja mitä ei kannata tehdä. Toimintarajansa voi päättää itse.

Aggression purkamiselle on hyvä asettaa ainakin seuraavat rajat:

  • Ketään ei saa satuttaa.
  • Mikään ei saa rikkoutua.
  • 
Mitään peruuttamatonta ei saa tapahtua.

Tunteet menevät ohi, mutta se vie aikaa

Tärkeintä on tietää, että tunteet menevät itsestään ohitse. Pikkuhiljaa hormoneja ei erity enää aiempaa määrää ja niiden vaikutus alkaa vähentyä. Mitä suurempi tunneryöppy, sitä suurempi määrä hormoneja, jotka poistuvat elimistöstä vakionopeudella. Suuresta tunneryöpystä palautuminen vie aikaa.

Lopulta verenpaine laskee ja sydämen lyönnit harvenevat. Psykoemotionaalinen rauhoittuminen tapahtuu siis fysiologian ehdoilla.

Itsen rauhoittaminen on taito, joka vaatii opettelua. On mahdollista harjoitella erilaisia tekniikoita ja tehdä esimerkiksi hengitysharjoituksia, jotka voivat ehkäistä aggression tunteen eskaloitumisen. Tämä edellyttää sitä, että harjoituksia tehdään ajoissa – ennen voimakasta tunneryöppyä. Uutta ei voi oppia, kun käy ylikierroksilla.

Harjoitteleminenkaan ei vielä takaa, että stressin vaikutuksen alaisena pystyy toimimaan juuri kuten on suunnitellut. Kun opettelee tunnistamaan etukäteen mahdolliset riskitilanteet ja pienimmätkin merkit kiihdyttävästä tilanteesta, stressitason liian nopeaa nousua on mahdollista ehkäistä.

Rauhoittumisen myötä ajatus kirkastuu ja mieli pystyy käsittämään useampia asioita kuin aggression tunteen ollessa valloillaan. Asioiden käsittelyyn tarvitaan aikaa. Vanha neuvo toimii edelleen: joskus on parempi nukkua ensin yön yli.

Tule kuulemaan ajassamme esiintyvästä vihasta, sen eri ilmenemismuodoista, syistä ja seurauksista ja ennen kaikkea siitä, mitä asialle voi asiantuntijoiden toimesta tehdä: VIHASEMINAARI 28.2.2019

Ihminen tarvitsee aggressiota

Taistele, pakene tai jähmety – nämä ovat ihmisenkin kolmen alkukantaista tapaa reagoida.

Aggressioon suhtaudutaan usein vain kielteisesti, mutta sillä on tarkoituksensa. Aggressio on muutosvoima, jota ilman ihminen olisi kyvytön toteuttamaan tahtoaan.

Tarvitset aggressiota esimerkiksi silloin, kun sinusta tuntuu, että jokin on väärin ja haluat saada aikaan muutoksen. Samoin tarvitset aggressiota silloin, kun tunnet, että toinen ihminen kohtelee sinua väärin ja haluat puolustaa itseäsi. Aggressiota tarvitset myös silloin, kun voimakkaat tunteet tulevat pintaan ja vastustat omia väkivaltaisia yllykkeitäsi.

Aggressio on siis ihmiselle tarpeellinen tunne, mutta sen kanssa pärjääminen voi vaatia opettelua.

Aggression juuret

Vihalla ja aggressiolla on ollut tärkeä merkitys ihmislajin säilymisen näkökulmasta. Kun vaara uhkaa, on ihmisellä ollut kolme vaihtoehtoa:

  • jähmettyä ja passivoitua
  • ottaa jalat alle ja paeta
  • tai taistella vastaan.

Ajat ovat muuttuneet, mutta ihminen ei juurikaan. Pohjimmiltamme toimimme edelleen samojen periaatteiden mukaan. Siksi meidän on toisinaan ohjelmoitava aivomme uudelleen.

Sovelletaanpa näitä periaatteita toimintaamme ihmissuhteissa.

  • Vältteletkö ristiriitoja? Pakeneminen ei ole pidemmän päälle hyvä tapa, sillä ristiriidat on parempi kohdata ja ratkaista rakentavasti.
  • Pelkäätkö riitelyä? Ihmissuhteissa, joissa osapuolet kunnioittavat toisiaan ja luottavat toisiinsa, uskalletaan altistua riitelylle, koska kumpikin tietää, ettei toinen tahdo pahaa. Jatkuva riidan välttely kertoo ongelmista suhteessa. Jos puolisot eivät uskalla riidellä keskenään, he saattavat suostua sietämään sietämätöntä aivan liian pitkään.
  • Saako ristiriita sinut passivoitumaan? Jos parisuhteen toinen osapuoli systemaattisesti reagoi ristiriitoihin jähmettymällä, puoliso kokee sen helposti välinpitämättömyytenä.

Aggressio itsetunnon rakentajana

Aggression tunne koulii vahvaksi ja antaa ihmiselle energiaa toimia sellaisten asioiden puolesta, joita hän itse arvostaa. Aggressio antaa ihmiselle uskallusta puolustaa määrätietoisesti arvojaan käyttämättä silti tuhoavia tai peruuttamattomia ratkaisuja.

Kun ihminen uskaltaa pitää puoliaan tai taistelee oikeudenmukaisuuden puolesta, hän saa voimakkaan tunteen onnistumisesta. Hän voi kokea jopa muuttavansa maailmaa. Onnistuminen tuo kokemuksen itsestä uskaltavana selviytyjänä, ja itsetunto kasvaa.

Aggressio puolustautumisessa

Aggressio tuo puolustautumiseen tarpeellista energiaa, kun ihminen joutuu tilanteeseen, jossa joku vaikkapa nälvii tai sortaa oikeuksia. Tarvitaan paljon aggression antamaa energiaa, kuten rohkeutta, määrätietoisuutta, itsevarmuutta ja sisua, että pystyy sanomaan ei silloin, kun se on tarpeen.

Vaatii kuitenkin harjoittelua oppia puolustamaan itseään siten, ettei itse käytä fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa tai riko välejään toisten kanssa. Ihmisen on arkielämässä pärjätäkseen opittava tietämään, millainen toiminta on sallittua ja mitä kannattaa tehdä.

Lait, normit, säännöt ja monenlaiset sopimukset yhteisöissä sanelevat rajat. Myös ihmissuhteissa on sekä sopivaa että sopimatonta käytöstä.

Aggressio tunteiden tunnistamisessa ja hyväksymisessä

Kun vihan tunne herää, omien väkivaltaisten yllykkeiden vastustaminen vaatii aggressiota.

Väistämättä ihmisten kanssa toimiessa herää erilaisia, voimakkaitakin tunteita, mutta aina ei saa tai kannata toimia juuri sillä tavalla, miltä itsestä hetkellisesti tuntuu – esimerkiksi aggression vallassa voi tehdä jotakin, mikä kaduttaa myöhemmin.

Kaikkien kanssa ei voi olla samaa mieltä, mutta silti pitää osata käyttäytyä niin, ettei tee mitään typerää ja tuhoavaa.

Mitä tehdä, kun voimakas tunne valtaa mielen ja kehon

  • Ota aikalisä, jos mahdollista. Anna keholle ja mielelle aikaa rauhoittua.
  • Havainnoi tunnetta ja nimeä se. Katso sitä kuin ulkopuolelta, objektiivisesti. Mieti, miksi tunnet niin. Sinulla on lupa tuntea erilaisia tunteita.
  • Huomaat, että jo aikalisän ja etäisyyden ottaminen helpottaa. Keho alkaa rentoutua. Voit huomata tuntemusten olevan tilapäisiä reaktioita.
  • Harjoittele aggression purkamista ja rauhoittumista ennen kuin kiihdyttävä tilanne on päällä.

Aggression purkamista voi harjoitella

Aggression tunteen kanssa pärjääminen on asennekysymys. Aggressio on tunne, ja tunteita on jokaisella. Jokainen voi päättää ja opetella itse, miten purkaa aggressiota. Lisää aggression purkamisesta seuraavassa kirjoituksessa.

Tule kuulemaan ajassamme esiintyvästä vihasta, sen ilmenemismuodoista, syistä ja seurauksista sekä siitä, mitä asiantuntijat voivat asialle tehdä: Vihaseminaari 28.2.2019

Kun kipeää ei osaa sanoittaa: suhdekeskeinen työ lastensuojelussa

Jussi Sudenlehden teos ”Tulevaisuuden lastensuojelu” julkaistaan samaa nimeä kantavassa seminaarissa.

Kun kipeää ei osaa sanoittaa: suhdekeskeinen työ lastensuojelussa

Jokainen ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja toisten hyväksyntää. Ryhmän ulkopuolelle jääminen voi olla äärimmäisen kipeä kokemus.

Yksin oleminen on tutkimusten mukaan jopa suurempi terveysriski kuin ylipaino (juttu Science Alertissa). Se on yksi suomalaisten elämänlaatua eniten heikentävistä tekijöistä (YTHS:n uutinen).

Suurinta vahinkoa syntyy mielen sisällä, sillä yksinäisyys saa ihmisen kääntymään itse itseään vastaan.

Sosiaalisten suhteiden puuttuessa syntyy ajatuksia siitä, että minä en kelpaa.

Olen vääränlainen. Yksinäisyyteni on omaa syytäni.

Ihmissuhteet ovat ensisijaisen tärkeitä, jotta itseä vastaan olevia ajatuksia voidaan ehkäistä ja syntyneitä ajatuskierteitä muuttaa. Suhteiden avulla on mahdollista korjata mielen vaurioita ja elämän haitallisia suuntia. Se pätee kaiken ikäisiin ihmisiin. Siitä huolimatta lastensuojelussa suhteiden merkityksestä puhutaan aivan liian vähän.

Lastensuojelussa suhdekeskeisen työn hoitavia mekanismeja ei tunneta riittävän hyvin. Suhdekeskeisyys on suomalaisessa lastensuojelussa vielä uusi termi ja monille tuntematon.

Suhde toiseen ihmiseen korjaa henkisiä vaurioita

Yhä useammin kyllä törmää lastensuojelun työntekijöihin, jotka ovat taitavia asettumaan suhteeseen, jollaista lapsi toivoo ja tarvitsee. Toiminta on kuitenkin usein umpimähkäistä, sillä suhdekeskeisen työn periaatteet eivät ole työntekijöille tuttuja.

Usein päädytään kysymykseen: ”Mitä ihmettä tapahtui?” Tulee hetki, jolloin tapa, jolla on aina toimittu, ei enää toimikaan, ja silloin auttaja on umpikujassa. Näin käy usein silloin, kun trauman vaikutus lapseen näkyy persoonan kehityksen tai käytöksen pulmana.

Mitä saataisiinkaan aikaan, jos suhdekeskeistä työtä osattaisiin käyttää järjestelmällisesti!

Suhteet ovat ratkaiseva tekijä hoidon onnistumisessa. Sekä ihmissuhteen että hoitosuhteen ytimessä on nähdyksi ja kuulluksi tuleminen. Kun ihminen on henkisesti hajalla, hän hakee auttajastaan niitä asioita, joita itsellä ei ole: tietoa, kokemusta, kykyä rauhoittaa itseään ja nähdä maailma positiivisena sekä sanoja niille kokemuksille, joita hän itse ei ymmärrä.

Suhteiden avulla on mahdollista korjata vaurioita, joita lapselle on syntynyt hänen elämänsä alkutaipaleella. Auttajan on olennaista ymmärtää, mitä kohtia hän voi korjata ja millä keinoilla korjaaminen onnistuu. Mistä lapsi on jäänyt vaille ja miten suhteen avulla voidaan korjata noita puutteita?

Suhdekeskeisen työn tekijät

Vaikka suhde ja sen merkitys ovat ikiaikaisia asioita, kovinkaan pitkään ei vielä ole pystytty nimeämään suhteen hoitavia tekijöitä. Näyttää kuitenkin siltä, että juuri suhteeseen perustuvia hoitavia tekijöitä on löydettävissä. Tässä niistä muutamia.

Mentalisaatio on kykyä pohtia omia ja toisen ihmisen näkökulmia ja tunteita. Kaikki suhteessa tapahtuva hoitaminen perustuu mentalisaatiokyvyn kehittymiselle. Reflektoimme lapselle omia tunteitamme ja ajatuksiamme.

Pyrimme ymmärtämään lapsen vaikeaakin käytöstä perinpohjaisesti ja tarjoamaan selityksiä sille, miksi lapsi toimii tietyllä tavalla. Lapsen käytöksen taustalla on halu ymmärtää omaa toimintaa. On tärkeää muistaa, että kaikki häiritsevä käytös ei ole häiriötä, vaan joskus se on keino ilmaista sitä kipeää, jolle lapsi ei vielä löydä sanoja.

Intersubjektiivisuus on kykyä ymmärtää ja jakaa toisen ihmisen kanssa oman mielen kokemuksia ja sisältöjä. Se on tunteiden, havaintojen ja ajatusten jakamista vuorovaikutuksessa keskustellen ja yhdessä toimien.

Näemme lapsen oireilun puuttuvina malleina tai kehnona opittuna selviytymisstrategiana. Lapsi tekee vääriä tulkintoja sosiaalisista tilanteista, koska hän ei ole oppinut muunlaisia tulkintoja. Uusien käyttäytymismallien ja tulkintojen oppimiseen tarvitaan vastavuoroisuutta auttajan kanssa. Opetamme lasta organisoimaan, käsittelemään ja kielellistämään kokemuksiaan.

Dialogisuus on vastavuoroisuuden herättelyä lapsessa. Esimerkiksi masentuneiden rakenteiden tilalle voidaan synnyttää uutta puhetta, jossa masennusta tarkastellaan jonain muuna kuin rajoittavana ja ahdistavana kokemuksena.

Auttaja ei ole täydellisiä vastauksia antava robotti. Parempia tuloksia saamme aikaan, kun olemme aidosti kiinnostuneita lapsesta, innostumme, iloitsemme ja pyydämme tarvittaessa anteeksi.

Jussi Sudenlehti
Psykoterapeutti, tietokirjailija ja kouluttaja
Jussi Sudenlehden teos ”Tulevaisuuden lastensuojelu” julkaistaan samaa nimeä kantavassa seminaaripäivässä. Tilaa kirja kauttamme ja osallistu seminaariin.